Tapparan A-nuorten valmentajaksi tullut Rauli Urama päätyi yllättäen liigajoukkueen päävalmentajaksi keväällä 2006, kun Jukka Rautakorpi ilmoitti lähtevänsä kesken sopimuskauden Ruotsiin.
Uraman johtamaan Tapparaan ei uskottu viime kaudella, eikä tällä kaudella. Molemmilla kerroilla joukkueessa piti olla liikaa kysymysmerkkejä ja liian paljon nuoria pelaajia.
Ensimmäinen kausi päättyi hienon runkosarjan jälkeen pudotuspelipannukakkuun, kun ensimmäisiä pudotuspelejään päävalmentajana elänyt Urama oli vastaantulija selvästi kokeneempaa Kari Heikkilää ja Bluesia vastaan.
Jälkimmäisellä kaudella nähtiin samat elementit, mutta Tapparan pelitapa oli hioutunut sen verran, ettei joukkue tällä kertaa karahtanut puolivälieriin, vaan noutaja tuli vasta välierissä.
Koko kahden kauden ajan Uraman luoma pelitapa oli kuin tehty runkosarjaa ajatellen. Mutta kun pudotuspeleissä muut joukkueet lisäsivät pelitapaansa fyysisyyttä, kirvesrinnat putosivat kyydistä. Fyysinen kamppailupelaaminen ja peli nopea kääntäminen olivat asioita, mihin Tappara ei pudotuspeleissä pystynyt.
Toisin kuin paikallisvastustajan leirissä, tapparalaiset eivät pronssinkaan hetkellä vakuuttaneet tyytyväisyyttään. Seurajohto muistutti, että tavoitteet eivät ole täyttyneet.
– Kaudesta voi antaa arvosanaksi yhdeksän miinus, pitkällä viivalla. Mestaruudesta pelataan ja se jäi saamatta, linjasi toimitusjohtaja Mikko Leinonen pronssiottelun jälkeen.
Jossiteltavaakin Tampereelle jää. Teemu Aalto pelasi pudotuspeleissä poikki menneellä sormella ja konkarisentteri Janne Ojanen sai kesken välieräsarjan kiekon jalkaan, jonka vuosi hän pelasi jalka puudutettuna.
Projekti elää rimaa hipoen
Kun Jukka Rautakorpi palasi Tapparan päävalmentajaksi keväällä 2005, seura antoi neuvostoliittolaishenkisen kymmenvuotissuunnitelman. Suunnitelman tavoitteena oli voittaa neljä mitalia seuraavan vuosikymmenen aikana, ja sijoittua joka kerta vähintään kuuden joukkoon.
Tapparan kokoiselle organisaatiolle tuollaiset tavoitteet eivät pitäisi olla mahdottomuuksia. Kuudennen sijan tavoite on täyttynyt toistaiseksi jokaisella kerralla, mutta neljään mitaliin ei tasaisen vauhdin taulukolla ole asiaa.
Taloudellisella puolella suunnitelman alkuvuodet ovat olleet raskaita. Kaksi edellistä kautta ovat tuottaneet yhteensä yli 700 000 euron tappiot, jollaisia Tapparan kokoinen organisaatio ei pitkään kestä.
Tämän kauden joukkue olikin malliltaan selvästi halvempi. Andre Benoit oli keväällä halpa pelaaja, Anssi Salmelan kanssa sopimus tästä kaudesta oli tehty hyvissä ajoin ja kakkosketjun kaksikko Jori Lehterä sekä Jonas Enlund eivät olleet vielä näyttäneet kynsiään.
Kallispalkkaisista pelaajista Tuukka Mäntylä poistui Ruotsiin jo viime kauden jälkeen ja yli 200 000 euron palkkaa nauttinut Quinn Hancock pistettiin lihoiksi juuri ennen kauden alkua, vaikka mies Tapparan mukana olikin verorajaan asti.
Kevennetyllä pelaajamateriaalilla Tappara pystyi kuitenkin edellisvuotta parempaan suoritukseen. Yleisömäärän kasvu ja puolivälieristä jääneet lipputulot paransivat joukkueen taloudellista tilannetta.
– Tarkkaa arviota on vaikea vielä sanoa, mutta selvää on, että tulos on parempi kuin viime kaudella. Puolivälieristä saatavat tulot sotkevat tilannetta siten, että arvioita ei voi näin nopeasti antaa, Leinonen kertoo.
Uramasta Saariseen
Tampereella olisi toivottu Rauli Uraman jatkavan kirvesrintojen peräsimessä myös tulevaisuudessa. Se ei kuitenkaan luonnistunut, kun Urama ilmoitti vuodenvaihteessa, ettei jatka ensi kaudella Tampereella.
Mies on palaamassa Raumalle ja Lukon päävalmentajaksi. Paikalle, josta hän on haaveillut julkisestikin. Syiksi Urama on kertonut pelin ulkopuoliset asiat ja vaimon orastava yritystoiminta Rauman liepeillä.
Toisaalta rivien välistä on myös voinut lukea, ettei urallaan kovassa nousukiidossa oleva valmentaja ole tyytyväinen Tapparan tiukkaan taloudelliseen linjaan. Raumalla on nyt ja tulevaisuudessakin enemmän pelimerkkejä tarjolla.
Raumalla myös paineet ovat pienemmät. Pienessä kaupungissa riittää se, että kansalle on liigajoukkue, joka tarjoaa viikoittaista viihdykettä. Tampereella Tapparan kannattajat ovat 80-luvun kultaisten vuosien ja vuosituhannen alun hyvän menestyksen jälkeen tottuneet vaatimaan enemmän.
Uraman seuraajaa hakiessa Tapparan seurajohto päätyi perinteiseen ratkaisuun. Se nosti ykkösvalmentajaksi kakkosvalmentaja Mikko Saarisen. Siinä missä moni muu seura olisi pyrkinyt hakemaan Uraman jälkeen kovan profiilin valmentajan, Tappara tyytyi itselleen perinteiseen ratkaisuun.
Jukka Rautakorpi kävi Tapparassa useaan otteeseen, Mika Saarisen näytöt olivat melko ohuet ja Rauli Urama oli suurelle osalle tuntematon nimi. Tapparassa ei ole totuttu valmiiksi korkean profiilin valmentajiin. Se oli osasyy sille, että Rautakorven viimeinen jakso kirvesrinnoissa jäi niin lyhyeksi.
Tappara ei ole räiskyvä eikä otsikoita herättävä organisaatio. Joukkue on täynnä tasaisen hyviä suorittajia, eikä sen valmentajaltakaan ole totuttu näkemään kuin satunnaisia tunteenpurkauksia.
Siksi Mikko Saarinen on Tapparalle erinomainen päävalmentaja. Saarinen on nöyrä työntekijä, joka ei pyri ottamaan liian isoa roolia. Siinä missä Uramalle iso unelma on toimia Lukon päävalmentajana, Saariselle se vastaava unelma on Tapparan päävalmentajuus.
– Kyllä Mikko pärjää, tyytyi Urama pronssimitali kaulassa arvioimaan työparinsa menestymismahdollisuuksia.
Muutoksia tulossa
Tapparan pronssijuhlintaa seuratessa tuli eittämättä mieleen, että kyse oli yhden aikakauden päätöksestä kirvesrinnoissa. Ryhmän avainnimiä on leviämässä pitkin maailmaa ja uuden rakentaminen alkaa.
Se heijastui myös päävalmentaja Uraman kasvoilta. Tunteella peliin suhtautuva raumalainen puri huultaan, ettei olisi ryhmäkuvan aikana alkanut itkeä. Kun Urama viimeisenä jäällä olevana tapparalaisena antoi edelleen haastatteluja medialle, fanit ryhtyivät huutamaan väistyvän päävalmentajan nimeä.
Se oli liikaa, silmät kostuivat, kun hän kääntyi kiittämään ja kumartamaan Helsinkiin matkustaneelle faniryhmälle. Iso urakka on päättynyt.
Muutos tulee olemaan melko iso. Kärkipuolustajista Teemu Aalto ja Andre Benoit ovat lehtitietojen mukaan suunnistamassa Ruotsiin. Janne Grönvallia on huhuissa viety Uraman mukana takaisin Raumalle.
Hyökkääjistä Jonas Enlund teki talvella jatkosopimuksen Tapparan kanssa, mutta Pohjois-Amerikan houkutus voi olla liian kova. Keskushyökkääjä Jori Lehterä nousi tällä kaudella kiekkokansan tietoisuuteen ja voi puutteellisesta luisteluvoimastaan huolimatta myös vaihtaa Atlantin toiselle puolelle, varsinkin jos tutkapari Enlund vaihtaa maisemaa.
Monivuotinen luottovahti Mika Lehto sen sijaan on jatkamassa. Tulijoiden kohdalla on ollut hiljaisempaa. Huhuissa on totta kai pyöritelty Ville Niemisen paluuta, mutta se ei liene realismia vielä tänä keväänä. Todennäköisempää se on vasta vuoden kuluttua, kun Niemisen rahakas sopimus Malmön kanssa umpeutuu.
Kokonaan oma kysymyksensä on Janne Ojasen mahdollinen lopettaminen. Kyse ei ole ainoastaan pelillisesti tärkeästä pelaajasta, vaan yhdestä markkinointivaltista. Ojasen lopettaessa Tapparasta puuttuisi se tapparalainen vetonaula, jolla yleisöä voisi Hakametsän lehtereille houkutella.
Yksi syy huhujen ja juorujen vähyyteen on Tapparan muuttuneessa toimintakulttuurissa. Seuraa lähellä olevat tahot ihmettelevät, kun uusia pelaajia ei vuoda ja agentitkin ovat hiljaa. Kirvesrinnoissa on tehty kaikki sen eteen, että joukkueen nimilista ei ole julkisuudessa ennen kuin Tappara niin haluaa.
– Meillä on kasassa 22 sopimusta, Leinonen kommentoi niukkasanaisesti.
Kaikki kiteytyy kuitenkin yhteen ihmiseen ja lukuisiin kysymyksiin. Onko Mikko Saarisesta SM-liigavalmentajaksi? Pystyykö Mikko Saarinen luotsaamaan Tapparaa niin hyvin, että kymmenvuotissuunnitelma elää? Tuleeko hänen olemattomasta pelaajataustastaan ongelma? Riittääkö hänen kokemuksensa SM-liigavalmentajaksi?
Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.
