Tasaisuus ja joukkueena pelaaminen illasta toiseen olivat ne teesit, joilla Tappara kykeni olemaan läpi kauden hankala ja vaarallinen vastustaja. Pelaajat suorittavat lähes poikkeuksetta kurinalaista pelitapaa ja auttoivat, jos kaveri joutui pinteeseen. Yksilötasolla kausi oli kuitenkin monille pelaajille kaksijakoinen: ne, jotka loistivat runkosarjassa, hyytyivät pudotuspeleissä, ja päinvastoin.
Arvosteluperusteet muodostuvat pelaajan lähtökohtaisesta odotusarvosta ja potentiaalista, sekä siitä miten odotukset täyttyivät koko kauden osalta: pelasiko pelaaja pelkästään hyvän runkosarjan vai onnistuiko kannattelemaan panoksellaan joukkuetta myös pudotuspeleissä?
Maalivahdit
Mika Lehto 
(voitot-tasapelit-tappiot: 27-7-11, päästetyt maalit per ottelu: 2,28, torjuntaprosentti: 91,93)
Otti ykköstorjujan viitan jo syksyllä ja oli eniten nollapelejä pelannut maalivahti yhdessä Bernd Brücklerin kanssa. Vaikka kokonaisuutena kausi oli hyvä, päästi useissa peleissä helpon maalin tai pari. Ei pystynyt omalla panoksellaan pitämään joukkuetta pystyssä pudotuspeleissä.
Tommi Nikkilä (1-5-5, 2,66, 90,57)
Vaikea kausi, joka lähti menemään heikosti heti alusta. Ei saanut missään vaiheessa päälle edelliskauden loistavaa virettä. Kauden aikana muun muassa henkilökohtaisia ongelmia. Oli ilmeisesti keväällä jälleen valmis ottamaan vastuuta, mutta Lehto oli tulikuumassa kunnossa.
Puolustajat
Kimmo Pikkarainen (11 ottelua, 1 maali +1 syöttö=2 pistettä, tehosaldo -2, 6 jäähyminuuttia)
Tuli joukkueeseen hetki ennen siirtorajan umpeutumista. Toi alussa kaivattua kiekollista osaamista ja väläytteli pari kertaa. Taso kuitenkin putosi kevään edetessä ja vajosi harmaaseen massaan pudotuspeleissä. Lopulta miehestä jäi vain varsin haalea maku.
Jussi Halme (56, 1+12=13, +8, 36 min)
Ego kirjoitti shekkejä, joita taidot eivät lunastaneet. Syke nousi aina, kun mies oli kiekon kanssa alimpana miehenä. Jos tyytyisi vuorenvarmaan peruspeliin, mahtuisi joukkueeseen hyvin. Sen sijaan yritti usein vuosituhannen harhautusta, jolloin hyökkääjä pääsi karvaamaan kiekon. Kykeni kuitenkin nostamaan pudotuspeleissä tasoaan tilan ja ajan vähetessä, ts. alkoi pelaamaan vahvuuksiensa kautta. Teki kolmen vuoden jatkosopimuksen.
André Benoit (54, 12+26=38, +28, 96 min)
Sitä saatiin mitä tilattiin. Loistava kiekollinen puolustaja, joka takoi runkosarjassa suorastaan hävyttömän hyvät tehot. Pelasi kuitenkin jotkut tilanteet ylimielisesti varsinkin kauden loppupuolella. Lisäksi ajoi hetkittäin syvälle hyökkäyksiin mukaan ja jätti perustehtävänsä, puolustamisen, muiden kontolle. Ei myöskään pystynyt saamaan parastaan irti pudotuspeleissä, jota tämän tason pelimieheltä oli täysin kohtuullista vaatia. Ura jatkuu Elitserienissä.
Nicholas Angell (13, 0+1=1, 0, 22 min)
Taiteilijasopimuksella lokakuun loppupuolelle taiteillut puolustaja ei laittanut Tapparan historiikkia uusiksi. Ei tuonut mitään lisäarvoa millekään osa-alueelle, vei ainoastaan omien lahjakkaiden junioreiden näyttömahdollisuuksia. Tällaiset ”kokeilut” voitaisiin unohtaa jatkossa.
Atte Pentikäinen (45, 0+3=3, -2, 57 min)
Keikkui siinä rajalla, että mahtuuko kokoonpanoon vai ei. Istui useimmat ottelut pääosin penkillä, joskin joitain hajavaihtoja siunaantui myös. Yhteensä 57 jäähyminuuttia miehen peliaika huomioiden oli merkittävä suoritus, joka selittyy osin heikolla liikkeellä, osin fyysisillä mitoilla ja osin pelityylillä. Haki Jokereista vauhtia kahdeksan pelin verran. Ei tuo tällä hetkellä ratkaisuja puolustuksen ongelmiin, mutta näyttöaika kestää aina vuoteen 2009.
Anssi Salmela (56, 16+16=32, +5, 40 min)
Huikealla asenteella läpi kauden pelannut kiekollinen profiilipakki ja taistelun ruumiillistuma. Pelasi usein hyvin myös silloin, kun muu joukkue kahnasi. Taklasi, repi, raastoi ja haastoi, mutta kuuppa kesti myös itseensä kohdistuneen kuumotuksen. Ainoat minimaaliset pyyhkeet hetkittäisestä ”taitelijamaisista” ratkaisuista. Iso plussa sen sijaan erinomaisella asenteella pelatuista pudotuspeleistä. Ensi kauden seura tällä hetkellä epäselvä.
Janne Grönvall (55, 2+15=17, +11, 46 min)
Kauteen lähdettäessä Grönvallin kunto oli arvoitus: miten koko edelliskauden vaivannut jalka kestäisi pitkän kauden? Kestihän se, mutta kovilla minuuteilla pelanneen pakin kokemus ei korvannut hidasta liikettä. Ajoi oikeaoppisesti hyökkäyksissä siniviivalle, mutta potku ei yksinkertaisesti riittänyt kirimään 10 vuotta nuorempaa hyökkääjää kiinni läpiajotilanteessa. Toisi lisäarvoa hyökkäyksiin, jos laukoisi hanakammin. Tämän kauden kaksi maalia 55 ottelussa oli todella heikko suoritus. Jatkaa vielä ainakin vuoden joukkueessa.
Teemu Aalto (56, 15+25=40, +14, 56)
Ei selityksiä: runkosarjan 40 pistettä on äärimäisen kova suoritus. Kaamea kanuuna tuntui välistä menevän jopa suoraan veskarien suojien läpi. Pelasi pelin muilla osa-alueilla tasavahvan peruskauden. Jämähti kuitenkin pahemman kerran pudotuspeleissä nimenomaan pisteiden valossa, ei varsinaisesti edes päässyt käyttämään laukaustaan. Loppukausi siksi selkeä pettymys. Huhut ovat viemässä miestä ensi kaudeksi Ruotsiin.
Hyökkääjät
Janne Ojanen (56, 17+35=52, +13, 26 min)
Paluu ykkössentteriksi Petri Kontiolan lähdön jälkeen ei sittenkään ollut liian kova tehtävä juuri 40 vuotta täyttäneelle Ojaselle. Pistepörssin kymmenes sija ja 50 pisteen rajapyykin rikkominen olivat vakuuttavia taidonnäytteitä ruostumattomalta veteraanilta. Pudotuspeleissä Ojanen oli vaisumpi, kun joutui pelaamaan jalka puudutettuna. Pohtii uransa jatkoa; jos jatkaa, nousee kaikilla todennäköisyydellä SM-liigan kaikkien aikojen pisteykköseksi.
Iivo Hokkanen (11, 2+3=5, +3, 2 min)
HPK:n tyhjennysmyynnin yksi palasista saapui Tampereelle tammikuun lopussa. Ahkera hyökkääjä täytti paikkansa hyvin, sillä selkeänä sentterinä hän toi pysyvyyden nelosketjun koostumukseen. 22-vuotiaan hyökkääjän jatko on auki. Eväitä olisi nousta nelosketjua ylemmäksi monessakin liigajoukkueessa, mutta nöyränä tyyppi ei tee itseään liikaa tyrkylle.
Timo Koskela (56, 20+33=53, +10, 42 min)
Osoitti pystyvänsä pistetehtailuun ja rooliin ykkösketjussa myös KalPaa kovemmassa joukkueessa. Runkosarjan pistemäärä ylitti odotukset, mutta pudotuspeleissä kevytrakenteinen taitopelaaja jäi yhtä pahasti varjoon kuin jalka puudutettuna pelannut sentterinsä Ojanen. Tappara-sopimus jatkuu vielä kahden kauden ajan.
Steve Saviano (56, 7+16=23, +4, 10 min)
Tapparan löytö Ruotsin kakkossarjasta oli varmasti hintansa väärti. Mukiinmenevää runkosarjaa seurasi hienot pudotuspelit: 11 ottelussa tehot 5+4 ja sitä myötä ykkössija Tapparan sisäisessä pörssissä. Vauhdin, energisyyden ja välähdysmäisten yksilösuoritusten vuoksi Savianon peliä on ilo seurata, vaikka pelinäkemyksessä ja fyysisessä pelissä onkin selkeitä puutteita. Allekirjoitti juuri vuoden jatkosopimuksen.
Teemu Nurmi (56, 12+19=31, +15, 18 min)
Oli vahvana hyökkääjänä juuri sopiva tyyppi tutkaparin Lehterä-Enlund rinnalle. Kohtalainen maalimäärä kuitenkin peittää alleen suuren määrän hukattuja paikkoja. Taitojen puolesta Nurmella pitäisi olla kaikki edellytykset hyväksi maalintekijäksi, mutta huolellisuus ei riitä. Sopimus kattaa myös ensi kauden.
Arsi Piispanen (56, 3+13=16, +8, 12)
Pitkä ja hoikka Piispanen oli kutakuinkin yhtä kömpelö kuin ennenkin, mutta Uraman valmennusopit alkoivat kantaa hedelmää kauden loppua kohti. Syytäkin on, sillä viime vuonna solmittu sopimus kattaa myös kaksi seuraavaa kautta. Pudotuspelien pirteästä esiintymisestä huolimatta 22-vuotiaan hyökkääjän kausi oli kasvun aikaa ja siksi lievä pettymys.
Ossipekka Lehtonen (25, 1+1=2, 0, 4 min)
Alkujaankin hieman outo hankinta, sillä ei tuonut Tapparaan mitään sellaista mitä joukkueessa ei olisi jo ollut, syvyyttäkin vain niukasti. Timo Vertalan tulon myötä putosi hajavaihtoja kerääväksi 13. hyökkääjäksi. Vähäisellä peliajallaan ei esiintynyt juuri hyvässä eikä pahassa. Siirtyi hiljattain Ruotsin kakkossarjaan Oskarshamnin joukkueeseen.
Jori Lehterä (54, 13+29=42, +12, 32 min)
Vaikka osattiin heti ennustaa, että Jokerit teki virheen päästäessään huippulupauksensa Tapparaan, näin tuhoisaa jälkeä tuskin kukaan odotti. Verkkainen luistelu ja omintakeinen motoriikka eivät tee vaarattomaksi Lehterän parhaita aseita eli huimaa peliälyä ja syöttötaitoa. Kehittyi myös urheilullisuudessa, joten edessä on erinomainen tulevaisuus. Sopimus Tapparan kanssa jatkuu vielä kaksi kautta.
Jarkko Pyymäki (56, 3+5=8, +3, 34 min)
Edelleenkin varsin sopiva mies Tapparan kaltaisen joukkueen nelosketjuun, mutta ei tarjonnut mitään uutta ja maalipaikoissa tapahtui yhtä kauheita jäätymisiä kuin ennen. Yli kahden vuoden maaliton kausi sentään sai päätöksensä lokakuussa. Sopimus päättyi tähän kevääseen, eikä 26-vuotiaalle hyökkääjälle näillä näytöillä taida aueta SM-liigasta tähänastista suurempaa roolia.
Jonas Enlund (56, 19+22=41, +18, 10 min)
19 maalia ja 41 pistettä runkosarjassa ovat kovia saavutuksia parikymppiseltä. Niiden takana oli täydellinen kemian löytyminen Jori Lehterän kanssa. Peloton laitahyökkääjä uskaltaa mennä tilanteisiin ja osaa tehdä maaleja. Tutkaparinsa tavoin jatkaa Tapparassa kaksi seuraavaa kautta, ellei NHL vie välissä.
Timo Vertala (26, 8+10=18, +7, 26 min)
Pääsi joulukuun alussa pois Kärpistä ylijäämämiehen roolista ja kiitti Tapparaa heti luottamuksesta. Otti paikkansa ykkösketjussa, mutta kevään tullen epätasaisuus hiipi otteisiin. Kausi päättyi puolivälieräsarjan viidennessä ottelussa tulleeseen jalkavammaan. Jatkaa Tapparassa ensi kaudella.
Sami Venäläinen (54, 16+8=24, +9, 52 min)
Monipuolinen laitahyökkääjä täytti paikkansa hyvin ja pelasi ajoittain ykkösketjussakin Ojasen ja Koskelan rinnalla. Ennustettavaan tapaan sujuneesta kaudesta tuli vedenjakaja: sekä pelaaja että seura taisivat tajuta, että mukavasti menee, mutta eteenpäinmeno ei onnistu − ainakaan Tapparan riveissä. Niinpä ura jatkuu ensi kaudella TPS:ssä.
Nichlas Hardt (6, 1+0=1, 0, 2 min)
Tuntemattomuudesta Tampereelle saapunut tanskalaislupaus säväytti tekemällä hattutempun pronssiottelussa. Voima- ja nopeusominaisuudet balanssissa ja 19-vuotiaaksi hyvällä tasolla, mutta pelaajana Hardt on yhä raakile. Pronssiottelun uroteot kuitenkin takaavat, että kiinnostuneita seuroja riittää ja näytön paikka tulee ensi kaudella.
Juha Kiilholma (55, 5+14=19, -4, 68 min)
Kiilholma pelasi tasapaksun runkosarjan, mutta pudotuspelit sujuivat erinomaisesti Tapparan tehokkaimman ketjun keskushyökkääjänä. Tuntuu, että paras kiekollinen potentiaali on vain harvakseltaan käytössä. Tuhlaa joskus energiaansa turhiin torailuihin. Alkuperäisessä sopimuksessa oli optio ensi kaudesta, mutta sen käytöstä ei ole vielä tihkunut tietoa.
Niko Nieminen (43, 5+6=11, -1, 34 min)
Luotettava ja vahva duunari pelasi perushyvän kauden Tapparassa tammikuuhun asti ja vuokrattiin sen jälkeen Bluesiin, kun vaihtokaupassa oli tarjolla kaivattu vahvistus puolustuspäähän. Palasi Tapparan kirjoille vuokrasopimuksen päätyttyä, sopimus kattaa ensi kauden.
Kauden aikana joukkueessa esiintyivät lisäksi Miko Malkamäki, Harri Ilvonen, Niclas Lucenius, Jukka Peltonen, Tomi Peltola, Quinn Hancock ja Matias Lehtonen. Vähäisistä tarkkailumahdollisuuksista johtuen näitä pelaajia ei arvosteltu.
