| lisää Uraman kausi päättyi pronssisiin kyyneliin
[lue lisää] Tasaisen tappava ryhmä – Tapparan pelaaja-arvostelut 2007-08
[lue lisää] Kuvakooste Tapparan kaudesta
[katso kuvat] |
On kuitenkin selvää, että viime kauteen verrattuna tällä kertaa päästiin askelta lähemmäs SM-liigan kärkeä, niin taktikoinnin, kylmäpäisyyden ja peluutuksen osalta. Pienillä taktisilla viilauksilla olisi kenties ollut potentiaalia haastaa oululaiset tosissaan finaalipaikasta.
Loistavasta runkosarjasta tahmeisiin pudotuspeleihin
Kun ottaa huomioon ne lähtökohdat millä kauteen startattiin, runkosarjaa voi pitää yksinomaan menestyksenä. Pessimistit povasivat ties kuinka monennen kerran kaudesta jälleen välivuotta, mutta kuinka ollakaan, Rauli Urama ja joukkue löivät epäilijöille luut kurkkuun. Tappara suoritti tasaisen varmasti syyskuusta maaliskuuhun, ilman suuria notkahduksia. Varsinaisia tappioputkia ei ollut, pisteitä tuli tasaisesti ja varsinkin loppukausi oli nousujohteista pelaamista.
Erityisen ilahduttavaa oli joukkueen taisteluilme ja nouseminen usein tappioasemassa mukaan taisteluun, sitä kautta rinnalle ja monesti vieläpä ohikin. Voittava maalivahti, kurinalainen puolustus ja innovatiivinen hyökkäysarsenaali loivat pohjan menestykselle ja takasivat samalla hyvät lähtökohdat pudotuspeleihin.
Puolivälierissä vastaan luisteli myös erinomaisen kauden pelannut JYP. Tappara onnistui kääntämään sarjan lopulta edukseen tasaisemman kuormituksensa ansiosta. Jyväskyläläiset eivät kuitenkaan antaneet mitään ilmaiseksi ja tarvittiin kuusi kiihkeää ottelua, ennen kuin sarjan ratkaisu näki päivänvalon.
- Meidän joukkue on ollut aika rampa oikeastaan jo JYP-sarjan toisesta ottelusta saakka, Urama kertoi viimeisen Kärppä-ottelun jälkeen.
Kapteeni Janne Ojanen pelasi jalka puudutettuna ja Timo Vertala joutui pois kokoonpanosta polvivamman takia. Muu joukkue pelasi pikkukolhujen säestämänä, mutta mitään isompaa vammaa kenelläkään muulla ei ollut.
Tamperelaisten kesälomasuunnitelmat konkretisoituivat välieräsarjassa Kärppiä vastaan, vaikka joukkue laittoikin kaiken likoon. Oululaisten paremmuus ei jättänyt mitään sijaa selityksille, sen todistivat neljä peräkkäistä voittoa ja täten suora jatkopaikka finaaliin. Pronssiottelussa Tappara kaatoi väsyneen Jokeriryhmän Nichlas Hardtin hattutempun ansiosta.
Uraman pudotuspelitaktiikassa edelleen hiomista
Kuten jo todettua, kausi kokonaisuudessaan oli huima parannus edelliskauteen verrattuna, jolloin Blues-valmentaja, Kari Heikkilä, kyykytti Uramaa oikein olan takaa, saaden tämän menettämään malttinsa ja sitä kautta horjuttamaan Uraman ja Tapparan henkistä kanttia.
Silti Uraman harjoittama kiekollinen pelitapa toi esille omat rajoitteensa, sen verran totaalisesti ykköskenttä ja kaksi kolmesta avainpuolustajasta hyytyivät pudotuspeleissä. Kiekollista peliä ja maukkaita syöttöketjuja voi hieroa runkosarjan suomassa tilassa ja ajassa. Pudotuspeleissä sen sijaan peli tiivistyy ja tempo nopeutuu, jolloin vastustajat antavat aktiivisesti painetta ja ajavat tilanteet loppuun.
On siis pystyttävä lisäämään nopeutta, fyysisyyttä ja suoraviivaisuutta. Ja jos puhtaasti kiekollinen taktiikka ei toimi, pelaajilta on vaadittava myös suoraviivaisemman taktiikan ymmärtämistä ja sen hallintaa. Ne joukkueet, jotka pystyvät reagoimaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin, ovat vahvoilla.
- Kokeiltiin vähän suoraviivaisempaa ja puskevampaa peliä noin kahdeksassa viimeisessä runkosarjaottelussa, eikä meillä kenelläkään oikein ollut kivaa. Päätettiin, että lähdetään pudotuspeleihin meidän omalla kiekollisella pelillä, kävi miten kävi, Urama kertoi viimeisen runkosarjakamppailun jälkeen.
Uraman kommentti kertoo osaltaan jääräpäisyydestä ja jopa välinpitämättömyydestä pudotuspelejä kohtaan. Jos jo JYP-sarjan ensimmäisten otteluiden jälkeen hänelle ei selvinnyt, että runkosarjassa käytetty taktiikka ei ole paras vaihtoehto, niin ei voi mitään, väärä laji. Tässä sarjassahan tehoista vastasivat Jori Lehterän johtaman nuorisonketjun lisäksi likaisen työn raatajat, kolmos- ja nelosketju, ei runkosarjassa tehoillut ykkösnyrkki.
Vaikka runkosarjan neljäs sija ja lopullinen pronssisija on epäilemättä loistava menestys, olisiko harkitummalla taktiikalla ollut mahdollista haastaa Kärpät tosissaan finaalipaikasta? Tietysti samaan hengenvetoon voi spekuloida sitä, että jos Tappara ei olisi saanut muutamien päivien lepohetkeä ennen pronssiottelua, olisiko Jokerit sittenkin vienyt mitalit nenän edestä?
Nythän Jokerit pelasi täyden sarjan Bluesia vastaan ja luisteli vain päivän tauon jälkeen kauden viimeiseen kamppailuun. Ei ihme, että helsinkiläisten paukut, motivaatio tai molemmat aina valmennusjohtoa myöten olivat lopussa.
Edessä tuntematon tulevaisuus
Ensi kaudeksi Tapparassa on luvassa jälleen suuria muutoksia ja tällä kertaa se kirpaisee ryhmää pahemmin kuin vuosi takaperin. Yksittäisen ison palasen, eli Uraman lähtö on varmistunut jo aikoja sitten. Sen lisäksi monta viime kauden runkopelaajaa jättänee Tampereen pölyt taakseen. Tähän mennessä julkaistut sopimukset ovat osittain herättäneet enemmän kysymysmerkkejä kuin luottavaista hyminää, varsinkin puolustuksen osalta.
On selvää, että rankan tappiokauden 2005-06 jälkeen oli pidettävä matalampaa profiilia pelaajamarkkinoilla ja tilanne heijastuu edelleen nykyiseenkin politiikkaan. Toisaalta joukkueen uskottavuus ja kilpailukyky olisi pystyttävä säilyttämään jokaisella kaudella, koska se osaltaan houkuttelee sponsoreita joukkueen tueksi ja yleisöä Hakametsän lehtereille.
Nämä asiat eivät ikävä kyllä kuitenkaan poista sitä faktaa, että edessä on tietyssä määrin paluu lähtöruutuun niin joukkueen rakennuksen kuin valmennuksenkin osalta. Tilannetta helpottaa kuitenkin se, että uusi päävalmentaja Mikko Saarinen on pitkän linjan Tapparalaisena nähnyt ja kokenut paljon aikaisemmissa tehtävissään ja tuntee monet pelaajat.
Nykyinen tilanne saattaa silti tuntua monesta menestystä janoavasta kannattajasta epäoikeudenmukaiselta, mutta kuka tietää, ehkä joukkue yllättää jälleen positiivisesti seuraavalla välivuodeksi povatulla kaudella?
