Vielä viisi joukkuetta taistelee tosissaan runkosarjan voitosta, joka tuo tänä keväänä poikkeuksellisen suuren palkinnon: menolipun ensi kauden Mestarien liigaan. Siitä huolimatta ainakin tämän toimittajan mielestä peräpään joukkueiden sota paikoista kymmenen parhaan joukossa on paljon kiivaampi ja näin ollen mielenkiintoisempi.
Koskaan ennen ei ole kymmenennen ja yhdennentoista sijan ero ollut näin suuri. Viimeinen paikka pudotuspeleihin vievässä junassa on valtaisa helpotus ja mahdollisuus ihmeeseen, kun taas ne neljä, jotka jäävät asemalle, kokevat nöyryyttävän, tuskaisen kohtalon: karsinnan liigapaikasta, mikä on mille tahansa SM-liigaseuralle isku vasten kasvoja.
Koskaan ennen ei ole kymmenennen ja yhdennentoista sijan ero ollut näin suuri.
Kaiken lisäksi takana piilee pelko putoamisesta Mestikseen. Se olisi kuolinisku monelle.
Kiekkoliigamme ei ole koskaan aiemmin ollut näin tasainen. Kuten todettua, kärjessä ratkaisut on vielä näkemättä ja tilanne on yhtä tasainen myös sarjataulukon toisessa päässä. Ainoastaan SaiPan ja Tapparan tilanne näyttää heikolta; muutoin kaikki on vielä auki.
TPS, Ässät, Pelicans, Ilves, HIFK ja Lukko voivat kaikki yhtä hyvin pelata joko puolivälierissä tai playouteissa. Runkosarjaa on jäljellä alle kymmenen kierrosta, kolme viikkoa - ja suorituspaineet sen kuin kasvavat.
On lukuisia syitä sille miksi kaikilla on suuri tarve kiirehtiä junaan ja matkata mukaan pudotuspeleihin. Viime torstaina Espoossa pelatun liigaottelun jälkeen tappion kärsineen Pelicansin valmentajan Hannu Aravirran puheista huokui suuri halu viedä pussileuat taipaleelle kohti Kanada-maljaa.
Monet ovat spekuloineet lahtelaisseuran jättävän Aravirran motivaatiota, mutta jos kerta haluttoman luotsin kipinä pudotuspeleistä on noin suuri, lienee se muilla valmentajilla lähes käsittämätön. Tappio Bluesille pudotti lahtelaiset silloin viivan alapuolelle ja liigan kokeneinta valmentajaa se mietitytti syvästi.
– Pelaamme suurista pisteistä. Meillä on valtaisa halu päästä kymmenen parhaan joukkoon. Yritämme taistella tietämme viimeiseen junaan, totesi Aravirta tiivistäen monen muunkin valmentajan ajatukset.
– Meillä ei ole kuitenkaan enää paljoa aikaa opetella voittamista.
Aika käy vähiin, juna lähtee kohta. Ketkä ehtivät kyytiin?
Kirjoittaja on espoolainen vapaa toimittaja ja Jatkoajan kolumnistien kuopus.