JYPin lähiajan playoffs-historia ei tunnetusti ole mitaleilla pilattu. Kun edellinen metallilaatta on lähes 20 vuoden takaa, ei ole ihme, että joukkue ja kaupunki ovat intoa täynnä finaalisarjaa odotellessa. Oululaisten lähtökohdat sarjaan ovat toisenlaiset: kulta on matkannut pohjoiseen jo kaksi kertaa peräkkäin ja kokemusta loppuväännöistä on reippaanlaisesti.
Joukkueiden edellinen playoffs-sarja on kaudelta 2002-2003, jolloin joukkueet kohtasivat toisensa puolivälierissä. Tuolloin tuoreen JYP-valmentaja Matti Alatalon johtama nippu oli yllättää ennakkosuosikkina sarjaan lähteneet oululaiset. Ottelusarja ratkesi vasta seitsemännessä pelissä. Pikanttina yksityiskohtana: Tuomas Pihlman, Jarkko Immonen ja Antti Virtanen kantoivat jo tuolloin hurrikaanipaitaa.
Valmentajia Alataloa ja Risto Dufvaa yhdistää SM-liigassa historia JYPin päävalmentajina. Yhteistä historiaa on myös toisesta finaalijoukkueesta, kun Dufva valmensi Kärppiä kaudella 1997-1998, ennen kuin sai potkut kesken I-divisioonan pudotuspelien.
Kumpaakaan valmentajaa ei voi pitää kokeneena playoffs-kettuna tai pääsarjatasolla meritoituneena strategina. Siten puheet playoffs-kokemuksen välttämättömyydestä menestyksen saavuttamiseksi näyttävät osin pötypuheilta, ainakin valmentajien osalta.
Vihdoin moottoripyörällä moottoritielle
JYPin kausi on ollut tähän mennessä menestys. Siitä huolimatta ilmassa ei ole merkkejä siitä, että vatsa olisi vielä kylläinen. Tammi-helmikuun aikana näytti pitkään siltä, että paineet ovat karkaamassa jyväskyläläisten ilmapallosta ulos - kuten niin monta kertaa aiemminkin.
Playoffsien aikaan meno on ollut toisenlaista. Runkosarjan voitto ja kaksi playoffs-sarjojen voittoa ovat vaientaneet sitkeimmätkin kriitikot, ja ex-valmentaja Alatalon vertaus JYPistä "mopona moottoritiellä" voidaan viimein upottaa Jyväsjärven syvyyksiin.
KalPaa vastaan pelattu väkevä ottelusarja sai kuopiolaiset näyttämään tasoaan heikommilta. JYPin peli on tällä hetkellä hyvässä tasapainossa. Heikkouksia ei juuri ole ja erityisesti puolustus on kivikovalla tasolla. Jyväskyläläisten verkkoon on tehty tähän mennessä alle 1,5 maalia per peli.
Maalivahtiosastolle JYPillä on heittää tasapainoinen kaksikko. Sekä Sinuhe Wallinheimo että Pekka Tuokkola ovat pelanneet pelejä tasaisen varmasti ja vakuuttavasti. Tähän kaksikkoon keskisuomalaisten kultajahti ei kaadu. Ennen ottelusarjan alkua on mahdotonta ennustaa kumpi vahdeista kantaa ykköstorjujan vastuun.
Myös puolustus on liigatasolle kokenutta ja isokokoista tavaraa. Olli Malmivaara, Kalle Koskinen, Ville Mäntymaa ja Jyrki Välivaara ovat suoritusvarmoja pelaajia kovissakin tilanteissa. Suurikokoisuuden haittapuolena on lievä kankeus, mikä voi altistaa jäähyihin.
Hyökkäyksen tehotrio on Virtasen, Immonen ja Pihlmanin muodostama VIP-ketju. Koko kolmikon löytää JYPin sisäisen pistepörssin kärkikolmikosta, mikä tuskin on yllätys kenellekään. Perinteinen JYP-kannattajien huoli pitkin kevättä on ollut VIP-riippuvuus. VIP:n takaa ovat nousseet esiin erityisesti Olli Sipiläinen, Mikko Hakkarainen ja nuori Harri Pesonen.
Erityisesti Hakkarainen ja Pesonen näyttävät löytäneen peliinsä samanlaista ymmärrystä kuin mitä Hakkaraisella oli slovakki Jiri Bicekin kanssa. JYPillä ei ole kuitenkaan heittää kehiin Kärppien veroista kakkoskenttää, etenkään hyökkäyspään vaarallisuuden osalta. Tämä on etukäteen merkittävin ero joukkueiden välillä.
Tuomas Vänttinen on viimeisten tietojen mukaan tekemässä paluun kaukaloihin. Taistelun ruumiillistuma tuo kunnossa ollessaan puolustuspeliin lisäripauksen taistelutahtoa.
JYP horjutti KalPaa taklauksilla ja rajulla karvauksella. Myös Kärppien peli nojaa vahvasti kiekolliseen peliin, joten etukäteen Kärpät on sopiva vastus JYPin raastavalle pelityylille. Keskisuomalaisten etuna on tasainen peluutus ja nopea ottelusarjan katkaisu KalPaa vastaan. Siten energiaa pitäisi olla kauden huippuhetkiä ajatellen. Mutta tärkeän playoffs-kokemuksen suhteen kisälli on vielä - no, kisälli. Jää nähtäväksi, onko se riittävä este mestaruushaaveille.
Jälleen finaaleissa
Moni irvaili Kärpille ennen kauden alkua, ja esiin nousi puheita jopa välikaudesta. Jyväskylässä pitkään vaikuttaneen Matti Alatalon ei uskottu olevan se mies, joka luotsaa voimakkaasti uusiutuneen joukkueen mitalipeleihin. Meno ei näyttänyt syksylläkään hääviltä, kun Kärpät valahti sarjataulukossa jo toiseksi viimeiseksi.
Alatalon hyökkäävä pelitapa ei ottanut toimiakseen monista eri ongelmista kärsineessä joukkueessa. Kevään tullen peli on kuitenkin asettunut vähitellen uomiinsa. Ailahteluja tulee yhä varsin paljon, mutta parhaimmillaan Alatalon remmi pelaa viihdyttävää kiekkoa.
Oulaistelaisen valmentajan johdolla Kärpät on kuitenkin jälleen mitaleilla - seitsemättä vuotta peräjälkeen! Pelaajiston osalta kokenut ryhmä lähtee loppuotteluihin tavoittelemaan kolmatta mestaruutta putkeen.
Kärpät lähtee tämän kauden finaaleihin varsin kaksijakoisista asetelmista. Joukkueen hyökkäyspeli on kulkenut hyvin ja tehoja on tullut laajalta rintamalta. Kärpät on myös pystynyt nousemaan lopussa tasoihin ja kääntänyt tiukkoja otteluita hyväkseen.
Toisaalta oululaisjoukkueen virheiden määrä on ollut huomattava. Puolustuksessa on tapahtunut pahoja mokia, joista vastustaja on päässyt surutta kuittaamaa. Myös pelien alut ovat olleet lähes katastrofaalisia, kun Kärpät on antanut lähes poikkeuksetta vastustajalle ainakin yhden maalin eteen.
Oululaisten taistelun ilmentymäksi on noussut täksi kaudeksi joukkueeseen siirtynyt konkarihyökkääjä Vesa Viitakoski. Pyytettömästi töitä tekevä laituri näyttää nuoremmilleen mallia siitä, mitä todellinen taistelu on. Vaikka kärppälaumassa suurimmalla osalla on enemmän mitaleja kaapissaan kuin Viitakoskella, on hänen kokemuksensa arvokas asia joukkueelle.
Kärppien hyökkäyksessä kaikki neljä vitjaa ovat onnistuneet viimeistelyssä. Kovimmat syömähampaat ovat luonnollisesti Jari Viuhkolan ja tuoreen isän Daniel Corson triot, joissa yksilötaitoa on todella paljon. Loppujen nousut ja henkilökohtaiset onnistumiset ovat sattuneet eri ketjuille, joten kaikki vitjat uhkuvat kovaa itseluottamusta.
Maalivahti Tuomas Tarkki on ollut mestaruuden takuumies parina edellisenä keväänä. Vaikka hänen työnsä ei monia aina vakuutakaan, niin näyttää siltä, että koppi tarttuu juuri silloin, kun siihen on tarvetta. Tarkilla maalivahdin tärkein tilasto, voitot, näyttää kuitenkin loistavalta, kun vastustajat kaatuvat yksi toisensa jälkeen.
Puolustuksessa ykkösniminä on jälleen tuttuja kavereita. Runkosarjastaan huimasti tasoaan nostanut Ilkka Mikkola, hyökkäyksessä loistava, mutta puolustuksessa usein jälkeen tänä keväänä jäänyt Josef Boumedienne sekä Justin Forrest pelaavat isoja minuutteja.
Pakistossa oululaisilla on kuitenkin tullut paljon virheitä, joihin ei enää loppuotteluissa liene varaa. JYP luo varmasti painetta oululaisten alakertaan, joten puolustajilla on kova homma kiirehtiä kiekon kanssa alta pois.
Oulu vie potin kolmannen kerran peräkkäin
Etukäteen otteluparin voittajan veikkaaminen on haastava työ, kuten tässä vaiheessa kevättä tulee ollakin. Suuria eroja joukkueiden väliltä ei löydy. Merkittävin ero materiaalin osalta on Kärppien hyökkäyssuuntaan vaarallisempi kakkosketju. Tähän JYPillä ei ole tarjoa vastinetta - muussa kuin taistelutahdon ja tarkemman puolustuspelaamisen muodossa.
Kotietu on JYPillä ja sitä joukkue ei saa menettää kultamitalia jahdatessaan. Etukäteen arvioiden Alatalon Kärppien kokemus ratkaisupeleistä on kuitenkin liikaa Dufvan suojateille. Kärppien Blues-ottelusarjan voitto oli osoitus siitä, mitä pudotuspelikokemus voi parhaimmillaan olla.
Arvio: Poika matkaa pohjoiseen kolmannen kerran peräkkäin otteluvoitoin 4-2.
