Saarenheimon kiekollinen potentiaali oli tiedossa Kärpissäkin, mutta silloin joukkueesta ei löytynyt isoa ruutua hänelle. Hyökkääjä teki omat johtopäätöksensä ja lähti yhdessä Juha-Pekka Haatajan kanssa Raumalle. Siellä molemmat pelaajat näyttivät osaamistaan ja keikkuivat pistepörssin kärkisijoilla ja pääsivät kantamaan myös Leijona-paitaa.
Kolme kautta isossa roolissa ovat antaneet Saarenheimolle aimoannoksen lisää itseluottamusta ja kokemusta. Mutta millainen pelaaja Raumalta palaa Ouluun?
– Kokeneempi, valmiimpi näihin peleihin. Olen kasvanut fyysisesti ja henkisesti. Toivottavasti vähän parempi pelaaja palaa, Saarenheimo hymyili.
Vuodet Raumalla veivät eteenpäin, mutta kolmen kauden jälkeen sentteri halusi jälleen ottaa urallaan askeleen eteen päin. Pitkin kautta hänen ympärillään velloi huhuja uudesta seurasta ja välillä miestä oltiin viemässä vankasti Ruotsia kohti. Lopulta kuitenkin vaaka kallistui kotiseutujen puoleen myös henkilökohtaisten syiden vuoksi.
– Pelaajana sitä haluaa kehittyä ja tulla paremmaksi jääkiekkoilijaksi, siksi päätin palata tänne. Meille on myös tulossa toinen lapsi, joten sekin vaikutti päätöksen. Seuravaihtoehtoja oli kyllä yllättävänkin paljon.
Raumalla Saarenheimon rinnalla viiletti lähes koko ajan Haataja. Nyt näiden kahden pitkään samassa vitjassa pelanneen hyökkääjän tiet kuitenkin eroavat.
– Onhan se vähän outoa, kun ei ole Haatajaa. Kärpissä pelasimme paljon yhdessä, Raumalla koko ajan. Tämä on nyt molemmille jonkinlainen haaste, kun onkin joku toinen rinnalle. Varmaan hyvä asia nähdä, että miten pärjää yksin.
Piiri pieni pyörii
Kolme vuotta Raumalla antoivat Saarenheimoille paljon, mutta sen enempää mies ei ollut enää halukas Lukossa pelaamaan.
– Oli jo ennen kauden alkua ajatus, että varmaankin viimeinen talvi Raumalla. Tuntui, että se kolme vuotta riitti siellä. Vaihdos teki hyvää, jatko ei olisi enää palvellut kumpaakaan osapuolta.
Päättynyt kausi oli Lukossa kaikkea muuta kuin helppo. Jälleen kerran kovilla panoksilla kauteen lähtenyt seura valahti lopulta niin alas, että pystyi välttämään liigakarsinnat vasta aivan viime tipassa.
– Erittäin raskas kausi. Alku lähti hyvin, sitte tuli tappioita. Emme päässeet säälipudotuspeleihin, ja vielä SaiPallekin hävittiin. Ei ollut helppoa, tosi raskas kausi. Onneksi selvittiin niin, ettei ihan Sportia vastaan tarvinnut pelata.
Rauma on pieni kaupunki, jossa pelaajat tunnetaan kaduilla. Kun menestystä ei tule, on kritiikki helppo kohdistaa suoraan pelaajiin. Tänä keväänä lokaa lensi ajoittain varsin reippain ottein myös Saarenheimon niskaan.
– Osa tuli aiheesta, osa oli keksittyä. Kova kiekkokaupunki ja pienet piirit. Joku laittaa huhun liikkeelle, niin se on aika varmasti kohta lehdessäkin. Aika vähällä noteeraamisella se otettiin pelaajien kesken. Viimesen pelin jälkeen otettiin huomioon. Erikoista meininkiä.
Legendat siitä, kuinka Raumalla pelaajat saavat kaupan jonossa kuulla onnistumisistaan, tai niiden puutteesta, pitävät edelleen paikkansa.
– Vähän se on näin, että puukkoa tulee, kun siihen on mahdollisuus. 30 000 asukasta, hallissa 3000 katsojaa, niin kyllä sinut tunnetaan. Kun menee hyvin, on hauskaa. Jos ei kulje, niin ei ole helppoa. Silloin ei huvita mennä kaupungille.
Oulussa Saarenheimon esitykset noteerattiin päättyneellä kaudella isosti yhden kerran. Tammikuisessa kohtaamisessa Raksilassa kaukalossa nähtiin parit rehelliset nyrkkitappelut. Yhtenä nujakoijana oli kaikkien, myös itsensä, yllätykseksi Pekka Saarenheimo. Sentteri on saanut kuulla tapauksesta jälkeen päin.
– Tuli kavereilta moukaria. Yllättävän positiivisesti se meni, kaikkia vähän huvitti. Päiväkodin hoitajat kyselivät, että mitä on tapahtunut, kun mies on normaalisti niin rauhallinen. Kaikkea näköjään sattuu. Melkein 400 peliä liigaa, kunnes tuli tappelu. Hauska kokemus sekin, mies naureskeli.
