Ilves on uudistunut alkavalle kaudelle paljon. Penkin taakse palaa vuosituhanteen vaihteen menestysvalmentaja Heikki Mälkiä, jonka edellinen pesti Ilveksessä päättyi pronssimitaleihin kaudella 2000-01. Tämän jälkeen Ilves-leirissä ei mitalin makuun ole päästy, vaan joukkue on lähinnä rimpuillut playoff-paikan perässä välillä onnistuen – toisinaan ei.
Pelillisesti Mälkiän joukkueet ovat useimmiten pelanneet vauhdikasta kiekkoa. Vastustajilta pyritään pelaamaan tila pois aggressiivisella ja aktiivisella liikkeellä. Kiekollisena pyrkimys on suoraviivaiseen ja kurinalaiseen pelaamiseen, jossa viisikko pysyy tiiviinä ja omaa lyhyet välimatkat. Pelitapa on kuluttava ja vaatii pelaajilta paljon.
Mälkiän pelitapaa sanotaan usein ajokoirakiekoksi, sillä pelaajilta odotetaan ennen kaikkea kovaa luistelua ja aktiivisuutta ajaa vastustajaan kiinni. Ilveksen pelaajalista näyttäisi kuitenkin painottuvan enemmän taiturimaiseen suuntaan. Ilveksen kannalta olisi tärkeää, että Mälkiä muuttaisi pelitaktiikkansa hieman kiekollisempaan suuntaan, jossa Ilveksen taitavat keskushyökkääjät pääsisivät hyödyntämään parasta osaamistaan.
Tasaiset maalivahdit, Seikola puolustuksen johtaja
Päävalmentajan vaihdos ei ole ainoa muutos Ilveksessä, sillä pelaajalista on myös kokenut rajuja muutoksia. Eräs suurimmista vaihdoksista on tapahtunut tolppien välissä. Vielä keväällä näytti siltä, että Hannu Toivonen jatkaa Ilveksen maalivahtina, mutta hän päätti palata takaisin Pohjois-Amerikkaan. Näin Ilves teki odotetun ratkaisun ja palkkasi Juha Pitkämäen maalinsa vartijaksi.
Pitkämäki oli organisaatiolta looginen valinta, sillä ”Taube” on Ilveksen oma kasvatti ja myös Mälkiälle tuttu mies. Pitkämäellä on takana hyviä vuosia Ruotsin Elitserienissä, mutta myös täydellinen epäonnistuminen viime kaudella HIFK:n maalinsuulla. Pitkämäki lähti vaakunapaidoista kesken kauden Ruotsiin ja Moraan, jossa mies onnistui hieman paremmin.
Toisena maalivahtina jatkaa jo viime kauden lopulla Ilvekseen Olimpija Ljubljanasta palannut Markus Korhonen. Korhonen pelasi Ilveksessä viisi ottelua ja osoitti olevansa yhä liigatason maalivahti, joka tulee taistelemaan alkavalla kaudella peliajasta tosissaan. Pitkämäen asema Ilveksen ykkösmaalivahtina ei ole suinkaan kiveen hakattu.
Matt Nickersonin, Joonas Lehtivuoren ja Troy Milamin poistuttua Tampereelta jäävät Ilveksessä peliä tekevät puolustajat vähiin. Viime kauden sensaatio, Markus Seikola, jatkaa joukkueen mukana ainakin alkavan kauden ja kantanee päävastuun kiekollisesta osaamisesta.
Seikolan takana on kuitenkin hiljaisempaa. Arto Tukio tunnetaan perusvarmana puolustajana, mutta hänen kiekollinen potentiaali antaa vuodesta toiseen odottaa esiintuloa. Jokereista Ilvekseen siirtyneen, paljon loukkaantumisista uransa aikana kärsineen, Antti Hulkkosen puhkeamista kukkaan on sitäkin odoteltu jo pidemmän aikaa. Tekeekö mies ns. ”Seikolat” juuri Ilveksessä, se jää nähtäväksi.
Hulkkosen lisäksi Ilvekseen liittyy paluumuuttaja Antti Bruun, sekä Mestiksessä vakuuttanut Juuso Akkanen. Unohtaa ei sovi Mikko Kuukkaa, joka oli tehdä jo viime kaudella todellisen läpimurron, mutta loukkaantuminen sotki hänen suunnitelmansa. Kuukasta on lupa odottaa Seikolan ohella onnistujaa Ilveksen takalinjoilla.
Hyökkäys odottaa Mr. Genowayn paluuta
Ilveksen hyökkäyksessä on alkukaudella sama, erittäin iso ongelma, kuin viime kauden lopulla. Joukkueesta puuttuu selkeä ykkösketjun johtaja, keskushyökkääjä, joka saa muut näyttämään rinnallaan paremmilta kuin ovat. Ilves-leirissä odotellaankin jo henkeä pidätellen marraskuuta, jolloin viime kauden alussa Hakametsän hullaannuttanut Colby Genoway tekee paluun Ilvekseen.
Genowayn paluuta odotellessa lankeaa ykkössentterin rooli jälleen konkari Pasi Määttäsen harteille. Hänen lisäkseen keskushyökkääjistä Joonas Raskilta on odotettavissa läpimurtokautta ainakin, jos mies jatkaa harjoitusotteluiden viitoittamalla tiellä. Sekä Määttänen, että Rask pystyvät pelaamaan myös laitahyökkääjinä.
Pois lähteneistä hyökkääjistä vaikeimmin korvattavissa ovat Minskin Dinamoon siirtynyt, tuulennopea, kanadalainen Geoff Platt ja Hämeenlinnassa alkavalla kaudella leipänsä tekevä Miikka Männikkö.
Uusia pelaajia Ilves-hyökkäyksessä ovat HPK:sta saapunut Pasi Salonen, paluumuuttaja Ville Snellman, tryoutilla oleva kanadalainen Dustin Johner, sekä nimekkäimpänä myös paluumuuttaja Jussi Pesonen. Salonen ja varsinkin Pesonen ovat esiintyneet kauden alla pelatuissa otteluissa edukseen.
Tryoutilla Ilveksessä on myös Jesse Niinimäki, jonka pelikyky ja motivaatio on lähes jokasyksyinen puheenaihe. Parhaimmillaan Niinimäki on huipputaitava ja suorastaan maagisen peliälyn omaava sentteri, mutta valitettavasti miehellä on taipumus vajota helposti varjojen maille. Kuluneena kesänä Jesse on jälleen harjoitellut ”kovemmin kuin koskaan”, joten nähtäväksi jää joko mies pystyy lunastamaan odotukset.
Kysymysmerkkien varassa
Ilveksen joukkue on jälleen kerran rakennettu kysymysmerkkien varaan. Vuosien varrella organisaatio on tarjonnut mahdollisuuksia puolikuntoisille toipilaille ja pelaajille, joilla on takanaan loistava tulevaisuus. Joskus näin onnistuu löytämään kultajyvän, kuten Seikola, mutta useimmiten potentiaali jää lunastamatta.
Alkavalla kaudella tällaisia kysymysmerkkejä ovat ainakin Niinimäki, Hulkkonen, Snellman, Salonen, Pitkämäki ja varauksella pari heikompaa kautta HIFK:ssa pelannut Pesonen. Isokokoiselta Marko Anttilalta on lupa odottaa jälleen paljon – näin oli jo vuosi sitten, mutta alkukauden loukkaantuminen sotki miehen kauden.
Jo mainittujen lisäksi joukkueesta löytyy paljon potentiaalia omaavia nuoria. Osa joutuu hakemaan vauhtia farmiseura Lempäälän Kisasta, mutta myös liigajoukkueessa on paikkoja vapaana. Edeltäjästään poiketen Mälkiällä on kyky peluuttaa ns. kuumia pelaajia ja laittaa nimekkäämpiä pelaajia sivuun, mikäli peli ei kulje.
Jos kaikki osuu kohdalleen, niin Ilveksestä voi olla kauden mustaksi hevoseksi. Todennäköisyys tälle on kuitenkin häviävän pieni, joten Ilves jäänee alkavallakin kaudella tutuille sijoille 7-10.
