Menestyksen kannalta oleellista oli, ettei yksikään porilaispelaajista myöhästynyt pelireissuilta koko kauden aikana. Juha Järvenpään ja Joel Armian ei kuitenkaan tarvinnut miettiä nanosekuntia kauempaa, kuka joukkueesta oli ikuinen mattimyöhänen.
– Stephen Dixon tuli aina viimeisenä bussiin. Kun muut tulivat suunnilleen puolta tuntia ennen lähtöä, niin Dixon ilmestyi paikalle kymmentä minuuttia ennen, heitti kamat kassiin ja sitten mentiin, Järvenpää jakaa tuomion.
Kanadalaissentterin unenlahjojen ohella vierasvoittoihin vaikutti kuitenkin yhtä paljon myös bussissa aina ensimmäisenä ollut hyökkääjä.
– Ei ehkä ikinä uskoisi, mutta Mika Niemi. Niemi oli aamuisinkin ensimmäisten joukossa hallilla, veskari hymähtää.
Joukkueella oli tarkka koodi koskien istumapaikkoja linja-autossa. Armian ja Järvenpään paikat löytyivät auton etuosasta, kun taas kokeneempi porukka valtasi takapenkit. Ässäveskarin mukaan ainoastaan Miko Malkamäki palloili käytävällä ja etsi itselleen vapaata paikkaa. Ikkuna- ja käytäväpaikalla ei kuitenkaan ollut suurta merkitystä.
– Ei sillä ollut väliä, mutta aina silti istuttiin kuitenkin samoilla paikoilla. Esimerkiksi minä istuin käytävän ja Joppe ikkunan puolella, maalivahti nauraa.
– Välillä, kun nuoria oli paljon ja tuli kinaa niistä paikoista, niin katsottiin kenellä sitten riittää pokka pitää oma paikkansa, uskalsi sanoa vastaan, Armia tuumaa.
Bensaa liekkeihin
Valmennusjohto viihtyi bussin etuosassa, ja pelaajat osasivat varmasti arvostaa tätä järjestelyä, sillä Järvenpää jakoi kunniaa vierasmenestyksestä myös heille myöntäen samalla, että matka Ouluun oli hieman rankempi kuin matka Raumalle.
– Yksi tärkeimmistä syistä oli Kari Lehtosen ja Pasi Kaukorannan välinen kinastelu siitä hetkestä, kun bussi starttasi siihen hetkeen, kun tultiin illalla kotiin. Turpa paukkui ihan taukoamatta. Häviäisikö Lehtonen sitten golf- vai polkuautolla Kaukorannalle ja kaikkea muuta vastaavaa.
– Aika lailla kysymyksestä alkoivat reissut. Sieltä tuli aina joku kysymys ja siitä sitten koko matkan ajan kinasteltiin, Armia lisää.
Valmennuksen keskusteluihin pääsi osalliseksi myös suurimman osan vierasreissuista Ässiä kuskannut Aarre Köykkä, jolla ei ollut antaa hyvin käyttäytyneelle joukkueelle moitteen sanaa. Järvenpää jakoi kiitosta myös takaisin.
– Meillä oli kyllä hyvä tuuri, että oli hyvät kuskit. He ovat vähän niin kuin samalla aaltopituudella kuin me. ”Arska” [Köykkä] on kova runoilija, oli meidän mukana päätösreissullakin. ”Arska” riimitteli hienosti.
– No vähän täytyi saada keskustelua aikaiseksi. Pelijuttuihin en tosin puuttunut, ja ajamiseenkin oli hyvä keskittyä, Köykkä toteaa vastapainoksi.
Vaikka valmennusjohto peliasioista keskustelikin, ei se kuitenkaan häirinnyt niillä lapsikatrastaan enää linja-autossa, vaan taktiikoita hiottiin joko ennen aamutreenejä tai niiden jälkeen tai vastaavasti viimeistään ennen peliä.
Ässien päävalmentaja Karri Kivi otti kuitenkin muita hieman rauhallisemmin.
– Hän oli aika hiljaa ainakin menomatkalla. Takaisin tullessa saattoi välillä liittyä Kaukorannan ja Lehtosen keskusteluun heittämällä bensaa liekkeihin, maalivahti jatkaa.
Aktiviteettipulaan paljon ratkaisuja
Bussimatkojen tuoma menestys ei kuitenkaan olisi ollut saavutettavissa ilman hieman ikäviäkin asioita. Pitkät pelireissut vaativat veronsa niin puutuneilta istumalihaksilta kuin hermoiltakin, kun pelaajat yrittivät kehittää tekemistä väsyttävien vierasmatkojen ajaksi.
– Antti Raanta-Tuomas Santavuori-akseli katsoi aina Salatut Elämät Raannan koneelta, kun tultiin takaisinpäin, Järvenpää väläyttää.
– Ei siinä oikein tiennyt mitä tekisi, kun oli aika tylsää kuitenkin istua bussissa. Ihan oman mielen mukaan sai ottaa läppäriä tai muita välineitä mukaan. Aika paljon pelattiin korttia bussin takaosassa, Armia toteaa.
Nuoremmat pelaajat pystyttivät varsinkin pitkillä matkoilla bussin etuosaan oman junnupöytänsä, mutta kokeneemman kaartin kortinlyöjiksi tunnustautuivat kapteeni Ville Uusitalo, Aki Uusikartano, Veli-Matti Savinainen, Tapio Sammalkangas ja Niemi. Rinkiin myös kuuluneella Kristian Kudrocilla ei kuitenkaan Armian tietojen mukaan ollut pahemmin ässiä hihassa, sillä slovakkipakki ei voittanut kertaakaan kauden aikana.
– Malkamäki kävi aina välillä rahoittamassa poikien pelejä ja tuli sitten taas bussin etuosaan häpeämään, Järvenpää virnuilee.
– Ja olihan meillä Savinaisen ja Antti Mäkilän hakemat helvetin hyvät leffat. Voi luoja. Mistä ne oikein löysi niitä? maalivahti jatkaa pudistellen päätään.
Ässävahdin äänestä päätellen kaikki eivät heltyneet vuolaisiin kyyneleisiin hyökkääjien tuomien Harry Pottereiden, Peter Panien ja Pinocchioiden takia. Vaikka leffoista vaadittiin sakkoja, niitä ei ilmestynyt, koska Savinainen ei voinut sakkokeisarina rangaista itseään. Elokuvamateriaaliin kuului myös yksi rutiini, joka aiheutti muuten niin sopuisaan yhteisöön pari ylimääräistä riitasointua.
– Vähintään yksi leffa täytyi olla aina joku Uuno Turhapuro tai muu kotimainen, jotta saatiin ulkomaalaiset v****untumaan. Tomas Zaborskylla ja Ryan Caldwellilla meni niihin kyllä niin hermot, ässävahti kertoo.
Ärsyttävien asioiden lista sai jatkoa, kun Armia kertoi, mistä muutamat pelaajat, kuten Järvenpää ja Jesse Laaksonen, saivat omaa kivaa.
– Enemmän äijät lukivat siinä ravilehtiä. Järvenpää tarkkaili siinä vieressä villasukat jalassa ja ravilehti kädessä, hyökkääjä valistaa.
– Molemmilla ravimiehillä oli sukat jalassa. Jalat eivät hionneet, kun ei ollut kenkiä. Mummo on kutonut niin monet villasukat, että on jäänyt tavaksi. Erittäin käytännölliset bussissa, maalivahti virkkoo.
Järvenpää ja Laaksosen kuuluivat ehkä äänekkäimpään ravikansaan, mutta sekä maalivahti että hyökkääjä joutuivat taipumaan paremmalleen, sillä hevoskeskusteluihin otti osaa myös Severi Sillanpää.
– Siinä on vaan se, että minä ja Laaksonen hävitään ja Sillanpää voittaa.
Jos matkan aikana pyörineet lastenelokuvat rikkoivat joukkueen harmoniaa, maalivahti myönsi myös hevosaiheisten keskusteluiden häirinneen osaa matkustajista.
– Meidän ydinpoppoon mielestä juteltiin aiheesta liian vähän, mutta sitten taas muiden mielestä ehkä hieman liikaakin. Tähän väliin kuului peruskommentti ”pitäkää nyt turpanne kiinni niistä hevosista”.
Vieraalla maalla
Vierasmatkoilla osaksi reissua kuuluivat tietysti myös ajoittaiset pysähdykset, jolloin pelaajat pääsivät hörppimään kahvinsa ja ottamaan hieman palanpainiketta. Bussikuski Köykkä ei joutunut koko kauden hyvin menneillä reissuilla hoputtamaan joukkuetta, vaan se tehtävä kuului muille.
– Joukkueen johto huolehti, että kaikki olivat bussissa ajoissa. Lakisääteiset tauot pidettiin.
Pitkät matkat saattoivat nostaa pelaajissa esille myös makeannälän, mutta suurimman osan ajasta reissuilla nukkunut Armia tiedosti faktat.
– Aika lailla itse jokainen tiesi, ettei kannattanut kilon karkkisäkkiä vetää ennen peliä. Jos nyt jotain ostettiin, niin useimmiten syötiin sitten paluumatkalla. Teikäläisestä nyt en tiedä, Armia pyöräyttää silmiään viitaten vieressään hykertelevään maalivahtiin.
– Ei, kun minä olen lopettanut sen touhun, Järvenpää kiertelee.
Armialla oli kuitenkin aiheesta vankkaa lisätietoa.
– Kaverin rutiini oli se, että osti nugetti-paketin huoltoasemalta ja kasteli sitä banaanijogurttiin. Se näytti toimivan hyvin.
Hotellikuolema
– Zaborskylla oli tapana mennä istumaan bussin etuosaan fysioterapeutti Hero Malin viereen aina viisi tai kymmenen minuuttia ennen kuin tultiin hallille, jotta pääsi siitä sitten ensimmäisenä koppiin.
Vieraspaikkakunnalle saavuttuaan pelaajat olivat luonnollisesti enemmän tai vähemmän kipsissä, mutta poikia uhkasi jatkuvasti myös jonkinasteinen hotellikuolema.
– SuomiTV:ltä tuli ravikooste, käy Järvenpään välitön vastaus ongelmaan.
– Sen jälkeen katsottiinkin sitten snookeria tai pingistä, Armia tuhahtaa.
Maalivahti totesi nuoren hyökkääjän olevan vähemmän mieltynyt lajien seuraamiseen.
– Joskus, kun snooker-ottelu oli aikalailla lopussa, ratkaisun jaksoi katsoa, muttei kyllä alusta asti. Pari kertaa täytyi mennä ostamaan ne leffakanavat, kun meni hermot, Armia naurahtaa.
Kaikki vieraspelit ja niiden aamuharjoitukset katsoneen Köykän työtehtäviin ajamisen lisäksi kuului yleisen avun lisäksi myös muun muassa pelaajien laukkujen mahduttaminen bussin tavaratilaan aina Uusitalon meikkikassia myöten. Lähtö vieraspaikkakunnalta tapahtui usein jopa vartissa.
– Ei siellä kauaa jaksanut olla, vähän jotain jumppaa vedettiin, jos oli pitkä reissu. Oulu on niin jumalanselän takana, että sieltä ei elpynyt millään. Aluksi vielä jaksoi vähän säheltää matkalla, mutta sitten rauhoittui. Paitsi Kaukoranta ja Lehtonen, Järvenpää tuumasi olkiaan kohauttaen.
Samalla selvisi ainakin osasyy, miksi Santavuori siirtyy ensi kaudeksi Lehtosen ohella HPK:hon. Järvenpää tuumasikin, ettei Santavuori ilmeisesti osaa keskittyä peleihin ilman maalivahtivalmentajan höpinää.
– Siinä onkin sitten selvä muutos ensi vuoden pelireissuihin. Uusi maalivahtivalmentaja on rauhallisempi, täytyy olla rauhallisempi kuin Lehtonen. Kyllä hänellä on ihan hyviä juttuja, että eiköhän hän jonkun kommentin saa heitettyä takaisin Kaukorannallekin. Katsotaan, Järvenpää arvuuttelee.
Hillitön #24
Ässien bussireissuilla oli siis monta eri onnea tuovaa syytä, kuten valmentajien väittely, ravikeskustelut, korttipelit sekä elokuvatarjonta, mutta Järvenpään ja Armian listalta löytyi kuitenkin yksi yli muiden.
– Kyllä minä suurimpana syynä menestykselle laittaisin Malkamäen palloilun bussikäytävällä, siitä tuli hyvä fiilis. Sillä jaksoi, hyökkääjä pohtii lämmöllä toveriaan.
– Eikä unohdeta raveja, ne on vahvana kakkosena, maalivahti huomauttaa vierestä.
Malkamäellä ei ole kahta samanlaista bussireissua, sillä Järvenpään mukaan puolustajan liikkeitä ei voi ennustaa.
– Se voi olla ihan mitä vain. Päämäärätöntä palloilua, jokaiseen asiaan jonkun näköisen puujalkavitsin heittämistä. Yleinen hämmentäminen, se on hänen bravuurinsa. Malkamäen kanssa ei ole kyllä hetkeäkään tylsää. Se on kyllä yksi semmoinen Super Mario, että.
– Joo, kyllä siinä pari tuntia vierähti, kun seuraili sitä kaveria, Armia hymähtää.
Ässien vierasmenestyksestä ehdottoman ykköspotin napannut Malkamäki pelaa porilaisten onneksi joukkueessa vielä ainakin ensi kevääseen, mutta jatkosopimuksen teko olisi tällä perusteella myös erittäin tärkeää vierasvoittojen vuoksi. Järvenpää ei kuitenkaan löydä puolustajalle yhtään sopivaa seuraajaa.
– Sitä ei pysty opettelemaan, se on synnynnäistä. Sekin on oma itsensä, se onkin siinä se suurin juttu.
Ässillä oli kauden mittaan muutamia kertoja pidemmillä pelireissuilla mukana seitsemäs puolustaja varoiksi, jos olisi sattunut sairastuminen tai muu loukkaantuminen. Järvenpää räväytti naureskellen, että seiskapakkina toimi yleensä juuri Malkamäki, joka oli mukana pitämässä tunnelmaa yllä.
– Siinä oli se valmentajan pelisilmä mukana, Armia toteaa pilke silmäkulmassa.
– Kyllä, täytyy ottaa Malkamäki mukaan, niin peli kulkee, Järvenpää jatkaa.
Joukkueessa tapahtuu myös vaihtuvuutta toiseen suuntaan, eivätkä pelaajat asettaneet turhan suuria kynnyksiä uusille tulokkaille.
– Riittää, kunhan on ihan oma itsensä siellä. Jos joku tosi ärsyttävä jätkä tulee, niin olisi sitten vain hiljaa, Armia nauraa.
– Täytyy olla kyllä aika erikoinen ihminen, jos aikoo Malkamäen voittaa, niin eiköhän me sopeuduta kaikkiin tulokkaisiin, Järvenpää päättää hymyillen.
