Häpeä on sana, joka kiteyttää parhaiten ajatukseni tämän kauden ässäjoukkueesta. Häpeän puistatukset ovat toistuneet liian monta kertaa muutaman viikon aikana: vierasselkäsaunat KalPan (8-2), Tapparan (6-2) ja JYP:in (7-0) kotiluolissa olivat vasta alkusoittoa sille tunteelle, minkä lauantainen HIFK-katastrofi aiheutti. Ei minkäänlaista ammattiylpeyttä!
SM-liigassa pelaava seura on kuin mikä tahansa työyhteisö: sinne mennään tekemään työtä, josta maksetaan työnantajan kanssa sovittu korvaus. Työnantaja vaatii vastineeksi omien kykyjen mukaista työpanosta ja yhteisön sääntöjä ja normistoa kunnioittavaa käytöstä. Työntekijällä on kontollaan siis eräänlainen huolellisuusvelvoite.
Miten on siis mahdollista, että perinteitä tihkuvassa seurassa pelaa tällä hetkellä tusinan verran pelaajia, jotka käyvät nostamassa palkkansa ja antavat vastineeksi ureasuihkun uskollisten faniensa silmille? Miten on mahdollista, että seuran johto ei puutu tällaiseen mitenkään? Ja vielä tärkeämpää: miten on mahdollista, että pelaajat ylipäätänsä kehtaavat pukea ässäpaidan päälleen ja hypätä kaukaloon surffailemaan? Ja vieläpä korvausta vastaan!
Organisaatiokulttuuri on mätä
Yksittäistä vastausta Ässien ongelmiin on vaikea antaa. Yksi selvä epäkohta on kuitenkin selvä: Ässien organisaatiokulttuuri on tällä hetkellä läpimätä. Seurajohto on epäonnistunut luomaan sitoutuneen, yhteen hiileen puhaltavan ja yhteisiin tavoitteisiin tähtäävän organisaation. Tällä hetkellä kunniakas Porin Ässät on kuin lastentarha, jossa kukin leikkii omia pikku leikkejään omaa napaansa tuijottaen. Suurin virhe on tehty jo rekrytointivaiheessa.
Ässäpelaajia vaivaa löyhämoraalisuus ja ammattietiikan puute. Tulokset voivat olla ajoittain hyviäkin, kun saavutetaan ns. flow-tila, jolloin pienet ihmeteot ovat mahdollisia, kuten esimerkiksi kolmannen erän huikea nousu TPS:ää vastaan kotihallissa 0-3-tilanteesta 4-3-voittoon. Toisaalta silloin, kun työnteko ei maistu ja onnistumiset ovat kiven alla, kurittomuus tulee esille uskomattomina romahduksina, kuten viime viikot ovat osoittaneet. Pelaajia ei yksinkertaisesti edes kiinnosta!
Vastuuta kaihtava valmentaja
Seurajohto kuunteli pelaajia ja päätti vaihtaa pelaajien keskuudessa epäluottamusta nauttineen valmentaja Jari Härkälän maineikkaaseen Alpo Suhoseen. Perjantaina 7.12 hävityn JYP-ottelun jälkeen kävi selväksi, että valinta oli väärä: vain omaa napaa tuijottavien kiukuttelevien pojankoltiaisten johtajaksi palkattiin mies, joka vähät välittää Ässien menestyksestä ja on mukana vain puolilla valoilla. Hänen tärkein tehtävänsä näyttää olevan oman maineensa puhtaana pitäminen.
Johtajan perusominaisuuksiin kuuluu vastuun kantaminen. Suhonen osoitti hävityn JYP-ottelun jälkeisillä kommenteillaan koko kansalle, mistä Ässissä kiikastaa. Hän ei ottanut Hippoksella tapahtunut nöyryytystä omalle kontolleen, vaan vieritti kaikki ongelmat entisen valmentajan, pelaajien ja organisaation niskaan. On totta, että Suhonen pestattiin vaikeaan paikkaan, mutta syiden vierittäminen muiden niskoille on raukkamaista ja edesvastuutonta. Ja mitähän moiset viestit mahtavat merkitä pelaajille? Miten voidaan luoda yhtenäinen kulttuuri, kun seuran tärkein keulakuvakin pesee kätensä kaikista ongelmista?
Miten tästä eteenpäin?
Kausi alkaa olla lähes taputeltu, sillä pudotuspeliviiva on karannut aivan liian pitkälle. Teoriassa 15 pisteen takaa-ajomatka ei olisi mahdottomuus, mutta ässämiehistössä vallitseva haluttomuus ja kurittomuus takaavat sen, että ilman ihmetekoja, pudotuspelit pelataan ilman Porin Ässiä.
Tästä syystä katseet on suunnattava tiukasti kohti seuraavaa kautta. Koska osakeyhtiön tärkein tavoite on sen voiton maksimoiminen, tarkoittaa se sitä, että kaikki pelaajat, joille ei ensi kaudella nähdä käyttöä, myydään ennen siirtorajan umpeutumista muihin seuroihin. Tällä taataan se, että tuleviksikin vuosiksi on mahdollisuus koota ainakin paperilla kilpailukykyinen joukkue. Fanithan tästä kärsivät, mutta toisaalta kärsimystähän on riittänyt nykyisenkin miehistön kanssa.
Kun uutta kautta silmällä pitäen rekrytoidaan uusia pelaajia, on ensiarvoisen tärkeää selvittää pelaajan henkilökohtaiset motiivit pelata maineikkaassa Porin Ässissä. Vapaamatkustajia ei tulevina kausina voida enää sallia. Organisaatiokulttuurin elvyttäminen lähtee uskottavan valmentajan pestaamisesta. Sen jälkeen jokaiselle pelaajalle on tehtävä selväksi organisaation arvot, tavoitteet ja toimintasäännöt.
Selvää on se, että iso luuta tulee kauden jälkeen lakaisemaan. Kurittomat ”kakarat”, jotka muuten tälläkin hetkellä pyörivät ympäri päissään Ässien pikkujouluissa yökerho Vaakunassa, on saatava nopeasti ulos. Imagon kannalta ikävää on se, että suurin osa faneista häpeää suosikkijoukkueensa otteita, mutta useimmat pelaajat eivät tällaisesta edes välitä. Kunhan vain palkka juoksee, niin kaikki on hyvin!
