Uransa jo päättäneiden sekä nykyisten SM-liigapelaajien elämäntaivalta selvittänyt tutkimus on valmistunut. Tutkimuksen on teettänyt pelaajayhdistys ja sen on tehnyt Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan liikuntasosiologian emeritusprofessori Pauli Vuolle.
Vuolle on tutkinut urheilijoiden elämänuraan liittyviä kysymyksiä jo vuosikymmenten ajan ja nyt julkaistu tutkimus on jatkoa vuonna 2001 julkaistulle edelliselle jääkiekkoilijoiden elämäntaivalta selvittäneelle tutkimukselle. Edellinen tutkimus käsitteli ainoastaan 90-luvulla uransa päättäneitä pelaajia, nyt mukana oli sekä aktiiveja, että 2000-luvulla uransa päättäneitä.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa on selvitetty muun muassa pelaajien koulutukseen, uran päättymiseen sekä uran jälkeiseen ammatinvalintaan liittyviä kysymyksiä.
Tutkimuksesta käy ilmi jääkiekkoilijoiden huonontunut koulutustaso. Kun edellisessä tutkimuksessa ainoastaan 14%:lla vastanneista oli vain peruskoulututkinto, nyt lopettaneiden kohdalla vastaava luku oli 18. Aktiiveista yli viidenneksellä vastaajista ei ole taskussa muuta kuin peruskoulun päättötodistus.
Toisaalta myös ylioppilaslakin suorittaneita on nykyisen tutkimuksen mukaan enemmän kuin aiemmin. Tutkijan mielestä se kertoo koulutuksen polarisoitumisesta.
– Moni aikoo kuitenkin suorittaa vielä valkolakin, Vuolle kommentoi.
– Tutkimus antaa osittain ehkä liian ruusuisen kuvan, koska kaikkia lopettaneita ei ole tavoitettu. Osa lopettaneista on valitettavasti pahasti syrjäytyneitä.
Koulutuksen merkitys saattaa näkyä myös peliuran jälkeisessä työelämässä. Edellisessä tutkimuksessa yli yhdeksän pelaajaa kymmenestä oli joko tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen ammattiinsa, nyt vastaavaa kertoi ainoastaan seitsemän kymmenestä jo peliuransa päättäneistä.
Loukkaantumiset päättävät usein peliuran
Toinen kyselyssä esiin noussut seikka on loukkaantumisten merkitys peliuran päättymiseen. Edellisessä tutkimuksessa 30% vastanneista kertoi uran loppuneen loukkaantumiseen, nyt vastaava lukema oli jo peräti 46%.
– Kilpailutilanne on nykyään niin kova, että pelaajat eivät uskalla kertoa vammoistaan, koska pelkäävät joutuvansa sivuun. Tuolloin riski pahemmalle loukkaantumiselle kasvaa, tutkija arvioi.
Loukkaantumisten kasvu lienee myös yksi syy sille, miksi yhä useampi kiekkoilija kokee uran lopettamisen joko vaikeaksi tai erittäin vaikeaksi. Edellisessä tutkimuksessa heitä oli 24% vastaajista, nyt vastaava luku on liki tuplasti suurempi.
– Uran äkkinäisiä päätöksiä voi kutsua traumaattisiksi päätöksiksi. Se on alkusysäys ongelmille ja niitä pitäisi pystyä välttämään, Vuolle korostaa ja uskoo, että vuosi sitten perustetusta SM-liigan alumnista voi olla apua tässä asiassa:
– Kiekkoilijoiden perheitä pitäisi saada aktivoitua entistä enemmän. Tämäntyyppisistä kokeiluista on hyviä tuloksia muutamilla paikkakunnilla.
Liigapelaajien keskiarvopalkka on tällä vuosituhannella vakiintunut yli 60 000 euroon vuodessa. Pelaajauran päättyminen muuttaa myös tätä. Yli 60%:lla vastaajista tulot ovat uran päättymisen jälkeen pienentyneet.
Urheilurahasto on monelle tuki ja turva, kun pelaajaura loppuu. Vuolteen mukaan osa laskee jopa liikaa sen varaan. Lopettaneista pelaajista neljäsosa oli sen käyttäjiä. Yhtä monella vastaajalla ei ollut uransa aikana mahdollisuutta sijoittaa rahastoon.
Rahastoon rahoja sijoittaneista aktiiveista yli 90% oli tyytyväisiä sen toimintaan, lopettaneiden kohdalla lukema oli aavistuksen pienempi. Vastauksista käy myös ilmi, että toiveita on sen suhteen, että toiminta muuttuisi Ruotsin kaltaiseksi, jossa rahastoon sijoittaminen on joustavampaa, mahdollisuudet ovat laajemmat, nostoaika lyhyempi ja verotus erilainen.
– Olemme liigan kanssa käyneet rahastoasiasta keskusteluja valtionvarainministeriön kanssa ja sieltä päästä on näytetty alustavasti vihreää valoa. Asia etenee virkamiestasolla ja toiveissa on, että se esitellään loppukesästä, jolloin lakimuutos voisi astua voimaan jo vuoden alusta, pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Saarela kertoo.