"Sitkeä pikku-Kärpät taisteli yhden pisteen isoveli-HPK:lta tuplaottelussa viikonloppuna".
Tuoltahan se näytti. Numerot olivat tasaisia, maaleja nähtiin vähän, mutta lopulta HPK oli selkeästi kaksikosta vahvempi. Näin ei voinut olla miettimättä, kun katseli Oulun menestysjoukkueen vaikeaa vieraspelisatsia Hämeenlinnassa erinomaisessa kunnossa olevaa kotijoukkuetta vastaan.
Oli aika vaihtaa päävalmentajaa. Kärppien pelissä ei ole ollut mitään, mikä kokonaisuutena lupailisi sen taistelevan mestaruudesta tämän kauden Liigassa. Jopa kokonaan pudotuspeleistä putoaminen on mahdollinen skenaario.
Mutta riittääkö tämä muutos?
Isokaan laastari ei aina paikkaa useampaa haavaa. Marjamäen lähtö kesällä voisi syöstä seuran uudelleen epävarmaan sekasortoon.
Kärpät toki luukuttaa nyt kaikilla sylintereillä. Aleksi Mustonen ja Miihkali Teppo siirtyvät Hämeenlinnaan, ja tilalle on huhuiltu KHL-tason pelaajia. Lauri Marjamäen vanavedessä taitaa olla kovia kavereita tulossa jo maanantaina. Todennäköisesti tuttuja.
Paatti kääntynee loppukauden osalta. Mutta mitä sen jälkeen?
2013 Kärpät oli vähän samanlaisessa tilanteessa. Juuri Marjamäki sai seurassa aikaan suursiivouksen, jonka ansiosta kaikki pienet asiat etenkin urheilulliselta puolelta laitettiin kuntoon. Ja peli. Kärpät kehittyi organisaationa sekä kypsyi kaukalossa sarjan dominointiin.
Marjamäen menestys ei seurannut häntä maajoukkueeseen asti, mutta Kärpät saa olla hänelle ikuisesti kiitollinen. Marjamäki nousi Bluesissa ja Kärpissä kaikkien aikojen suomalaisvalmentajien joukkoon.
Tälläkin kertaa on syytä optimismiin. Marjamäki laittanee kaukalotuotteen parempaan kuntoon. Mutta raa'asti tarkasteltuna nykyinen Kärpät on resursseihin nähden kummallisesti rakennettu. Tästä vastuuta on vieritettävä Harri Aholle ja Tommi Virkkuselle.
Mikä Lauri Mikkolassa vakuutti kaksikkoa niin, että hänet uskallettiin ottaa näin suuriin saappaisiin? Loputon luotto siihen, että juuri merkittävimmällä paikalla kaikki loksahtaa kohdalleen? Helppo ja kiva valinta taisi nyt pilata rakenteilla olleen liigavalmentajauran.
Kokoonpano huutaa ykkössentteriä. Sinne hankittiin jumboseurasta Antti Kalapudas. Kaikella hyvällä: alempien kenttien sentterisumaa ei pureta hankkimalla alempien kenttien senttereitä lisää.
Aatu Rädystä on kirjoitettu moneen kertaan. Toiston uhalla; vaikka syytä olisi pelaajassakin, seura voi vain hävitä päästäessään huippulupauksia menemään. Etenkin jos tilalle tuleva lupaus, ja joukko muita vastaavia pelaajia, purevat muutoksenkin jälkeen tuppea.
Pakisto on yllättävän heppoinen Topi Niemelän ollessa poissa. Kiekollisuutta puuttuu, vaikka pelimerkkejä on.
Voidaanko seuraa rakentaa siten, että tarvitaan kärkiluokan päävalmentaja paikkaamaan johdon jättämiä aukkoja? Isokaan laastari ei aina paikkaa useampaa haavaa. Marjamäen lähtö kesällä voisi syöstä seuran uudelleen epävarmaan sekasortoon.
Niin, se peli. Mikkolan suurimmaksi riippakiveksi jäi se, että pelaaminen tasakentällisin ei kehittynyt. Syksyllä kokonaisuus näytti lupaavalta aihiolta, mutta etenkin avauspelaaminen jäi kovin yksiulotteiseksi, ja oli viimeiseen asti vaikeaa. Kärpät näytti kohtalaiselta, jos se pääsi lähtemään omista ilman painetta, mutta siniviivalla kärkkyminen meni hankalaksi paineen kanssa.
Hyökkäysalueelle meno ja siellä pysyminen olivat kuin vetistä perunamuusia ilman paistettuja muikkuja ja voita. Vaaralliset maalipaikat jäivät vähiin, ja voittoja tuli vain hyvän ylivoiman sekä maalivahtipelin ansiosta.
Odotan innolla Marjamäen muutoksia tasakentällisin pelaamiseen.
