Calgary Flames − nuoret vastuunkantajina uudelleenrakennuksen keskellä

Calgary Flamesin viime kausi päättyi jättimäiseen pettymykseen, kun joukkue jäi toista kertaa peräkkäin pudotuspelien ulkopuolelle. 81 kerättyä pistettä runkosarjassa oikeutti Läntisen konferenssin 11. sijaan ja albertalaisjoukkueen menneet vuodet ovat sementoineet sen sarjan keskipakan joukkueena.

Flamesin tehokkain pelaaja Nazem Kadri pelasi kohtuullisen kauden ja 75 tehopistettä olivat kaksi vuotta sitten Colorado Avalanchesta saapuneen hyökkääjän uran toiseksi paras venytys. Matkaa superkauden 2021−22 lukemiin jäi kuitenkin lähes 30 pistettä.

Kesällä Flamesissa toista kauttaan GM:n roolissa aloittava Craig Conroy lähti rohkeasti uudelleenrakentamaan joukkuetta ja kauppasi seuraa kannatelleen maalivahti Jacob Markströmin New Jersey Devilsiin. Vastineeksi Albertan provinssiin matkasi puolustajajärkäle Kevin Bahl sekä ensimmäisen kierroksen varausvuoro ensi kesän varaustilaisuuteen. Kyseinen varausvuoro saattaa kuitenkin siirtyä vielä vuodella eteenpäin, mikäli Devils pääsee ensi kesänä varaamaan kymmenen ensimmäisen joukossa.

Viikkoa myöhemmin Flames hankki Washington Capitalsista toisen kierroksen varausvuoron ensi kesälle vastineeksi seitsemän kautta joukkueen värejä kantaneeseen Andrew Mangiapaneen.

Kesken viime kauden Conroy kauppasi ykkössentteri Elias Lindholmin vaihdossa Andrei Kuzmenkoon. Vain kaksi kuukautta aiemmin loistavaa kautta pelannut puolustaja Nikita Zadorov jätti karjakaupungin ja siirtyi niin ikään Canucksiin. Tilalle Flames sai kaksi varausvuoroa.

Alkavaan kauteen Flames lähtee nuorekkaassa tilanteessa. Markströmin lähdettyä, kahdesti AHL:n parhaaksi maalivahdiksi valittu tulokas Dustin Wolf on keskeisessä roolissa. Peliajasta maalinsuulla kilpailee myös seurassa jatkava Dan Vladař.

Hyökkäyksessä Jonathan Huberdeaun odotetaan jälleen kerran palaavan takaisin huippuvireeseen heikkojen kausien jälkeen. Kanadanranskalaisen on nostettava tasoaan, jotta joukkue voi taistella pudotuspelipaikasta.

Joukkueessa tullaan antamaan nuorille pelaajille aiempaa enemmän mahdollisuuksia. Matt Coronatolta ja Connor Zarylta odotetaan merkittävää kehitystä, ja he voivat nousta avainrooleihin hyökkäyksessä. Lisäksi Anthony Mantha, joka liittyi joukkueeseen kesällä, tuo syvyyttä hyökkäykseen ja tukea Huberdeaulle.

Puolustuksessa Jérémie Poirier saattaa murtautua NHL-kokoonpanoon loukkaantumisesta toivuttuaan. Siniviivan tukipilareina jatkavat MacKenzie Weegar ja Rasmus Andersson. Kauden onnistuminen nojaa pitkälti siihen, kuinka hyvin nuoret pelaajat pystyvät astumaan esiin ja kuinka tehokkaasti joukkue pystyy hyödyntämään maalivahtipeliä Wolfin johdolla.

Conroy on selvästi päättänyt satsata tulevaisuuteen ja joukkueen varausvuoro- ja palkkakattotilanne näyttävätkin hyvältä. Nämä eivät kuitenkaan auta joukkuetta pärjäämään vielä alkavalla kaudella, mutta ainakin suunta vaikuttaa lupaavammalta kuin aikoihin. Tuleva sesonki osoittanee kuitenkin vielä laskusuhdannetta pistesarakkeessa.

Calgary Flames taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 6.–7.

Los Angeles Kings − nuorisokaartin kehitysloikkaa odotellessa

Los Angeles Kingsin viime kausi noudatti parilta aiemmalta vuodelta tuttua kaavaa. Tyynenmeren divisioonan kolmanneksi ja Läntisen konferenssin seitsemänneksi sijoittuneen joukkueen tie tyssäsi heti pudotuspelien avauskierrokselle. Lopulta aina Stanley Cup -finaaleihin asti yltänyt Edmonton Oilers pyyhkäisi Kingsin yli helpohkosti voitoin 4–1.

Materiaaliltaan laadukas ja erityisesti vahvan sentteripelin varaan rakentunut joukkue ei onnistunut taaskaan ulosmittaamaan parasta potentiaaliaan. Yksi suurimmista pettymyksistä oli vastikään seuraan siirtynyt ja 68 miljoonan dollarin sopimuksen tehnyt Pierre-Luc Dubois. GM Rob Blake veti Dubois'n kaudesta nopeat johtopäätökset, tunnusti oman virheensä ja kauppasi tämän kesällä eteenpäin Washington Capitalsiin.

Vaihdossa Los Angelesin suuntaan liikkui toinen alisuoriutuja, maalivahti Darcy Kuemper, jonka kausi oli heikko. Kahden kauden takainen Stanley Cup -voittaja menetti ykkösvahdin asemansa joukkueessaan ja joutui kaupatuksi. Nyt Kuemper saa uuden mahdollisuuden todistaa, että hänestä on yhä ykkösmaalivahdiksi NHL:ssa Cam Talbotin visiitin jäätyä kauden mittaiseksi.

Viime ja toissa kauden tilastoihin peilaten Kingsin maalivahtiosasto voi katsoa aavistuksen heikentyneen Talbotin vaihduttua Kuemperiin. Mikäli koppi ei edelleenkään tartu Kuemperille, kyttäävät David Rittich ja toissa kauden sensaatio Pheonix Copley malttamattomina omaa vuoroaan. Kohtalaisista varavaihtoehdoista huolimatta losangelesiläisten maalivahtipeli on melko epävarmoissa kantimissa ja siten suurimpia kysymysmerkkejä kauteen lähdettäessä.

Toinen epävarmuustekijä ja potentiaalinen kompastuskivi liittyy viimeistelytehokkuuteen. Kings oli viime kauden runkosarjassa koko NHL:n terävintä kärkeä viidellä viittä vastaan laukaisunhallintatilastoissa ja maaliodottaman suhteessa. Maalisarakkeessa se ei kuitenkaan näkynyt riittävästi, sillä joukkueen maaliodottama tasaviisikoin oli yli 15 maalia korkeampi kuin toteuma. 165 viidellä viittä vastaan tehtyä maalia olivat koko NHL:n alempaa puolikasta.

Puhtaasti laukaisuprosentilla mitattuna kalifornialaisnippu lukeutui maalintekotehokkuudessa viidellä viittä vastaan sarjan alimpaan neljännekseen. Ihmekö tuo, kun joukkueen sisäisen maalipörssin voiton vei 31 osumalla Trevor Moore, joka oli samalla Kingsin ainoa 30 maalin ylittäjä.

Suurinta tulosvastuuta kantavat Kevin Fiala (29 osumaa) ja Adrian Kempe (28 osumaa) olivat kyseisessä tilastossa seuraavina. Heistä etenkin Kempen maalimäärä oli pettymys edelliskauden tehokkuuden (41 maalia) jäljiltä. Sama ei voi toistua tällä kaudella, vaan ruotsalaishyökkääjän on yksinkertaisesti iskettävä kiekkoa verkon perukoille kovemmalla tahdilla.

Paineet tuloksenteosta kasautuvat muutenkin entistä enemmän edellä mainitun kaksikon harteille Viktor Arvidssonin jätettyä seuran kesällä. Edmonton Oilersista saapuva Warren Foegele pystyy työmoraalissa paikkaamaan Arvidssonin jättämää aukkoa, mutta taidollisesti hän ei ole aivan ruotsalaisen kaliiberia. Fyysisyyttä Foegele sen sijaan tuo lisää, kuten myös toinen uusi hankinta Tanner Jeannot.

Pisteiden ja maalien tekoon toivotaan apuja Alex Laferrierelta, Alex Turcottelta, Akil Thomasilta ja Arthur Kaliyevilta. Myös ison harppauksen ottaneen keskushyökkääjä Quinton Byfieldin tuloskehityksen olisi syytä jatkua, jotta Kings ei tuskaile jälleen tehokkuuden kanssa. Puolustussuunnan pelaamisesta menestyksen ei pitäisi jäädä kiinni, sillä keskikaistaa miehittävät kahden suunnan eliittipelurit, kapteeni Anže Kopitar ja varakapteeni Phillip Danault.

Myös itse puolustusosasto on jämäkkä Vladislav Gavrikovin, Mikey Andersonin ja kesähankinta Joel Edmundsonin kaltaisten vääntäjien ja oman maalin varjelijoiden ansiosta. Inhottavan loven losangelesiläisten puolustukseen teki monipuolisen Drew Doughtyn loukkaantuminen harjoitusottelussa juuri kauden kynnyksellä.

Nilkkaleikkaukseen joutuva alakerran pelillinen ja henkinen johtaja on sivussa kaukalosta kuukausia, mikä avaa ison näyttöpaikan kiekollisesti taitaville Jordan Spencelle ja Brandt Clarkelle. 

Heistä varsinkin Clarkeen kohdistuu hurjat odotukset organisaatiossa. Viime kaudella 16 NHL-ottelua kokeilemaan päässyt, mutta pääasiassa koko kauden AHL:ssa viettänyt Clarke takoi farmijoukkue Ontario Reignin paidassa 50 ottelussa tehot 10+36=46. Onkin äärimmäisen mielenkiintoista seurata, miten hyvin taitava puolustaja onnistuu siirtämään tehonsa NHL-jäille.

Kingsin materiaali riittää yhä pudotuspeleihin, mutta automaationa paikkaa ei voi pitää. Vaikka joukkue saavuttaisi minimitavoitteensa runkosarjassa, mitataan kauden onnistuminen vasta kevään ratkaisupeleissä. Sinne yltäminen ja siellä suoriutuminen ratkaisee myös GM Blaken kohtalon – potkut nimittäin uhkaavat painostavasti pelaajalegendaa.

Los Angeles Kings taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 3.−5.

Seattle Kraken − hakemassa tulosta penkin takaa

Viime kaudella pudotuspeleistä ulosjääneen Seattle Krakenin joukkue on pysynyt kesän yli suht samana viime kauteen verrattuna. Nimekkäimpiä lähtijöitä seurasta olivat siirtotakarajalla New York Rangersiin kaupattu hyökkääjä Alexander Wennberg, New Jersey Devilsiin palannut Tomáš Tatar ja hyvin tehoja tehnyt puolustaja Justin Schultz.

Menetyksiä paikkaamaan hankittiin puolustajat Brandon Montour ja Josh Mahura sekä hyökkääjä Chandler Stephenson. Florida Panthersin riveissä kesällä Stanley Cupin voittanut Montour on noussut NHL:ssä puolustajien kärkikastiin ja tämän vuoksi hän olikin yksi kuumimmista nimistä vapaiden agenttien markkinoilla ja tiedossa oli tuhti palkkapäivä. Seitsemän vuoden ja 7,1 miljoonan dollarin vuosipalkkaisen sopimuksen Krakenin kanssa solminut Montour tuo joukkueeseen kiekollista taitavuutta niin hyökkäys- kuin puolustuspäähän. Golden Knightsista hankittu Stephenson on myös hyvä lisä alivoimansa kanssa viime kaudella kamppailleen Krakenin riveihin.

Seattlelaisten neljäs kausi lähtee tuttujen pelaajien komennossa, kun muun muassa viime kauden parhaat hyökkääjät Eeli Tolvanen, Jared McCann, Oliver Bjorkstrand, Yanni Gourde ja Jordan Eberle sekä luottopuolustajat Vince Dunn, Adam Larsson ja Jamie Oleksiak jatkavat joukkueessa. Mukaan mahtuvat myös nuoret nimet Matty Beniers ja Shane Wright, joista Beniers solmi vastikään seitsemän vuoden jatkosopimuksen. Molemmilta pelaajilta odotetaan nousua ensimmäisen kierroksen varauksen tasolle, joka myös hyödyttäisi joukkuetta suuresti. Beniers ehti jo väläytellä tehokkuuttaan ensimmäisellä kaudellaan, kun 80 ottelussa syntyivät tehot 24+33. Viime kaudella meno ei yhdysvaltalaisella ollut samanlaista ja 77 ottelussa pisteitä kertyi 15+22. AHL:ssä viime kaudella pelannut Wright on varmasti valmis NHL:n vaatimuksiin ja Krakenin uusiutunut valmennus on myös hänelle erittäin tuttu.

Maalivahtitandemin alkavalla kaudella muodostavat saksalainen Philipp Grubauer ja yhdysvaltalainen Joey Daccord. Grubauer on parin selvä ykkönen, vaikkakin tämän tilastot Krakenista eivät ole kovin mairittelevia, sillä kolmella edeltävällä kaudella Grubauerin torjuntalukemat ovat jääneet alle 90%. Toisen kokonaisen kautensa NHL:ssä aloittavalla Daccordilla on siis mahdollisuus ottaa vetovastuu, jos kaikki menee nappiin. Hän pelasi jo aloittavana maalivahtina viime kaudella rosenheimilaisen ollessa loukkaantuneena.

Kesällä kahden vuoden jatkosopimuksen seuran kanssa solminut Tolvanen on ollut kuin uudesti syntynyt Krakenin riveissä peli-ilojen ollessa selvästi kadoksissa Nashville Predatorsin nutussa. Vaikka Krakenin viime kausi olikin vaikea, saavutti Tolvanen henkilökohtaisen piste-ennätyksensä tehdessään 81 otteluun tehot 16+25. Joukkueen pelin parantuessa kokonaisuudessaan voidaan odottaa myös Tolvasen tykin laulavan enemmän.

Isoimmat muutokset seurassa löytyvät kuitenkin penkin takaa, kun Pittsburgh Penguinsin Stanley Cup -mestaruuteen kaudella 2008−2009 ja kaudella 2010−2011 vuoden valmentajana palkittu Dan Bylsma aloittaa Krakenin uutena päävalmentajana. Edelliset kaksi kautta Bylsma on toiminut organisaation AHL-seura Coachella Valley Firebirdsin päävalmentajana ja onkin luotsanut tuon joukon kahdesti peräkkäin Calder Cup -finaaleihin. Molemmilla kerroilla Hershey Bears on kuitenkin vienyt pidemmän korren. Mukanaan Firebirdsistä Bylsma tuo apuvalmentajakseen NHL:n ensimmäisen naisvalmentajan 32-vuotiaan Jessica Campbellin. Nuoresta iästään huolimatta Campbell on toiminut valmentajan tehtävissä kaudesta 2017-2018 asti, kun hän päätti pelaajauransa. Campbellillä on taustaa niin luistelu- kuin taitovalmentajana SHL-seura Malmö Redhawksissa ja DEL-seura Nürnberg Ice Tigersissa, joista jälkimmäisessä hän on myös toiminut apuvalmentajana ja tätä kautta päässyt Saksan miesten maajoukkueen apuvalmentajaksi Toni Söderholmin vierelle.

Alkavalla kaudella onkin siis mielenkiintoista nähdä, miten Bylsman ja Campbellin yhteistyö toimii NHL:n puolella kahden loistavan AHL-kauden jälkeen, ja löytääkö Kraken näiden kahden avustuksella itsensä jälleen pudotuspeleistä?

Seattle Kraken taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 4.–5.

Vegas Golden Knights − jatkuuko joukkueen menestystarina

Vegas Golden Knights ei ole enää täysin entisensä. Seuran kuuden alkuperäisen "sopimattoman" joukko on kutistunut kolmeen ja syntisten kaupungin poppoossa on nähty kesän aikana merkittäviä kokoonpanomuutoksia. Etenkin hyökkäyspään muutokset herättävät kysymyksiä joukkueen mahdollisuuksista tulevalla kaudella ja kyvykkyydestä jatkaa organisaation menestystarinaa. Joukkue aloittaa nyt kolmannen kautensa päävalmentaja Bruce Cassidyn alaisuudessa.

Joukkueen ykköskassarina viime kaudella pelanneen Logan Thompsonin huhuttiin pyytäneen siirtoa muualle. Pelaaja itse ei tätä myöntänyt tai kieltäny, mutta tästä huolimatta Nevadan aavikko vaihtui itärannikon maisemiin varaustilaisuuden yhteydessä. Hyökkäyskalustosta hävisi niin taitoa kuin syvyyttä Jonathan Marchessaultin, Chandler Stephensonin, Michael Amadion ja William Carrierin siirtyessä muualle. Viime kaudella 42 maalia latonut Marchessault onkin kommentoinut kovasanaisesti organisaation päätöstä luopua hänestä, kun se ei päässyt pelaajan kanssa yhteisymmärrykseen tämän uudesta sopimuksesta. Golden Knights yritti tarjota kanadalaishyökkääjälle palkkakaton kanssa kikkailevaa sopimusta, mutta hän ei tähän suostunut. Myös puolustuksen konkari 37-vuotias Alec Martinez siirtyi kesällä uudelleenrakennuksen keskellä olevaan Blackhawksiin.

Uudet hankinnat hyökkääjät Alexander Holtz, Victor Olofsson ja puolustaja Robert Hägg ovat huomattavasti nimettömättömämpiä pelaajia lähtijöihin verrattuna, ja heistä tuskin kenestäkään on korvaamaan esimerkiksi Marchessaultin jättämää aukkoa joukkueen maaliruiskuna. Golden Knightsin terävimmän kärjen muodostavat kapteeni Mark Stone, Jack Eichel, William Karlsson ja viime kaudella joukkueeseen siirtynyt Tomáš Hertl, joka ei vielä loukkaantumisesta johtuen ehtinyt täysillä väläyttelemään taitojaan. Tšekkiläiselle otteluja ehti kertyä viime kaudella Golden Knightsin nutussa vain kuusi, joissa syntyivät tehot 2+2.

Stanley Cup -voittaja Adin Hill jatkaa edelleen maalin suulla, ja hänen aisaparikseen hankittiin viime kaudella Maple Leafsin riveissä melko ailahtelevasti esiintynyt venäläinen Ilja Samsonov. Maalivahtikaksikko onkin Golden Knightsin yksi suurimmista heikkouksista, sillä Hill ja Samsonov eivät ole vielä esittäneet runkosarjassa samanlaisia supertähden elkeitä kuin mitä lasvegasilaisten riveistä voitaisiin odottaa.

Tulevalta kaudelta vegasilaisten riveissä odotetaan eheää kautta ilman suurempia loukkaantumishuolia. Etenkin Stonen ja puolustaja Shea Theodoren terveenä pysymisellä on suora vaikutus joukkueen menestysmahdollisuuksiin. Esimerkiksi Theodore on ollut tilastollisesti tärkeä palanen joukkueelleen kahden edeltävän kauden aikana, sillä kanadalaisen päästessä jäälle ovat ritaripaidat voittaneet 63,7 % otteluistaan, kun taas hänen poissa ollessaan joukkue on voittanut puolet. Stone sen sijaan on ollut kasinokaupungissa pelatessaan yksi joukkueensa parhaimmista pistemiehistä ja hänen poissaolonsa näkyisi samantien maalisarakkeessa. Uusien poissaolojen mahdollisuus elää kuitenkin koko ajan, sillä Stone on kärsinyt aiemmin niin revenneestä pernasta kuin kahteen otteeseen leikatusta selkävammasta.

Kesän kovista hyökkäyspään menetyksistä huolimatta Golden Knightsin puolustus näyttää edelleen ensiluokkaiselta. Kookas puolustus ei tule antamaan vastustajalle tippaakaan periksi ja Hillin seisoessa maalilla on joukkuetta vastaan vaikea tehdä maaleja. Theodoren, Alex Pietrangelon ja Noah Hanifinin johtamaan joukkoon on myös nuoremmilla pelaajilla vaikea murtautua, jonka vuoksi suomalaisväriä joukkueessa nähtäneen vain äärimmäisessä hätätilassa. Organisaation ainoa sopimuksellinen suomalainen Christoffer Sedoff viettäneekin aikansa Golden Knightsin farmiseuran Henderson Silver Knightsin riveissä.

Golden Knights taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 1.−3.

Chicago Blackhawks − tankkausvaihe jatkuu

Chicago Blackhawks jäi viime kaudella toisen kerran perätysten keskisen divisioonan viimeiseksi, ja pudotuspelitkin jäivät haaveeksi jo neljäntenä keväänä putkeen. Parempaa on luvassa. Superlupaus Connor Bedard osoitti tulokkaana olevansa tulevaisuuden kulmakiviä joukkueen tehdessä nousua ylöspäin. Kesän vaihtokaupoissa haaviin tarttui luottopuolustaja sekä paluumuuttaja, mikä antaa lupauksia paremmasta huomisesta.

Tšekkimaalivahti Petr Mrázek oli viime kauden ykkösvahtina torjuen 18 voittoa 53 ottelussa maalikeskiarvolla 3,02. Samassa roolissa hän myös jatkaa tulevallakin kaudella. Mrázekin suoritusvarmuudesta kertoo myös kiekkojen torjuntaprosentti 90,8 ja kotikisojen maailmanmestaruus Tšekin ykkösvahtina viime keväältä.

Luukkuvahdin roolia vetää Winnipegistä hankittu kanadalainen Laurent Broissoit, joka ei ole saanut vakituista paikkaa liigasta, vaikka voitti Stanley Cupin Vegas Golden Knightsissa 2023. AHL-farmi Rockford IceHogsissa on poissaolojen varalta ruotsalainen Arvid Söderblom, joka saavutti viime kaudella 32 runkosarjaottelussa viisi voittoa, sekä Yhdysvaltain nuorten kehitysohjelmasta ponnistanut Drew Commesso.

Joukkueen puolustus on kuulunut vuosia liigan heikompiin, viime kaudella tuli päästettyjä maaleja ottelua kohti 3,52 kappaletta. Kokeneen T.J. Brodien hankinta Toronto Maple Leafsin riveistä voi tuoda kaivattua helpotusta, mikäli hänet sijoitetaan ykköspuolustaja Seth Jonesin rinnalle. Pitkää sopimusta pelaava yhdysvaltalainen pystyy syötöillään ja pelinlukutaidollaan ruokkimaan Bedardin kaltaisia nopeita hyökkääjiä. Viime kaudella uransa parhaan kauden pelannut Alex Vlasic sekä kokenut Connor Murphy tuovat varmuutta puolustuspään tekemiseen.

Kesän varaustilaisuudessa neljäntenä varattu Artjom Levsunov teki seuran kanssa tulokassopimuksen. Isokokoinen puolustaja osoitti yliopistovuosinaan olevansa valmis pienen kaukalon peleihin ja tuo syvyyttä ylivoimatilanteisiin.

Hyökkäyksen osalta suurimman huomion vie huippulupaus Connor Bedard. Tulokaskaudella tuli näyttäviä yksilösuorituksia ja vaikka leukavamma haittasi, niin kauden päätyttyä tuli ansaittu valinta vuoden tulokkaaksi. Paluumuuttaja Teuvo Teräväinen on tasaisen varma pistelinko. Kontulan kasvatti tuo ryhmään tuoretta pudotuspelikokemusta. Keväällä syntyi Carolina Hurricanesin paidassa 11 kamppailussa tehot 2+4, ja Teräväinen on esiintynyt kevään huipennuksessa kuutena edellisenä kautena. Neljän vuoden mittaisen jatkosopimuksen tehnyt Tyler Bertuzzi pystyy fyysisyydellä raivaamaan vastustajan puolustajat tieltään.

Viime syksyllä loukkaantunut Taylor Hall pyrkii palaamaan huipputasolleen, missä hän oli New Jersey Devilsin vuosinaan ja Andreas Athanasiou on tasainen kahden pään pelaaja, josta on apua sekä maalien teossa että avustamisessa. Alimmissa ketjuissa työjuhdan roolissa raataa sentteri Jason Dickinson, joka pelasi pisteiden valossa uransa parhaan kauden. Täyden runkosarja pelannut kanadalaishyökkääjä rikkoi ensimmäisen kerran urallaan 20 maalin rajapyykin.

Nimekkään kiekkosuvun nuorukainen Lukas Reichel on osoittanut lupaavia otteita vähäisestä pistemäärästä huolimatta. Hänen parhaimpiin ominaisuuksiin kuuluva karvauspelaaminen ja sitkeys jäällä tuovat hankaluuksia huippupelaajia vastaan. Keväällä U18-kisoissa mestaruutta juhlinut hyökkääjä Marek Vanacker varattiin myös avauskierroksella, mutta hän kasvaa korkoa Ontario Hockey Leaguen Brantfordissa, missä hän oli joukkueensa paras pistemies.

Joukkueen pitää parantaa kokonaisuuttaan paljon, sillä joukkuetilastoissa Blackhawks kuului liigan heikoimpiin. Maalintekohaluja löytyy, mutta onnistumisia pitää tulla. Lisäksi puolustuspään aloituksia on voitettava, jotta omissa ei soisi. Jälleenrakennusprojekti ottaa askeleita eteenpäin ja Bedardin valokeila hohtaa kirkkaasti, mutta ihmeitä vaaditaan pudotuspelipaikan saavuttamiseksi. Kaudesta voi tulla tutun mollivoittoinen ja lohtuna jälleen pieni varausnumero.

Chicago Blackhawks pelaa Keskisen divisioonan sijoista 6.−8.

Dallas Stars – parhaan jääkiekkoikänsä saavuttanut runkopelaajisto vie tähtipaidat jälleen uuteen vahvaan kauteen

Stars on parina viime kautena lukeutunut mestarihaastajien kastiin. Tie on noussut pystyyn konferenssifinaaleissa kahdesti putkeen. Kummallakin kerralla vastustaja osoittautui aivan liian laadukkaaksi. Oletettavaa on, että Stars nähdään divisioonan ja jopa konferenssin kärkikahinoissa, mutta ratkaiseva askel semifinaalien ja Stanley Cup -finaalien välillä edellyttää terävöitymistä pelin jokaisella osa-alueella. Hyppäyksen ei edes tarvitse olla mikään jättimäinen harppaus.

Starsin hyökkäys on tasalaatuista, eli negatiivisen kautta luonnehdittuna tasapaksua. Kokoonpanosta puuttuvat 50 maalin syömähampaat ja sadan pisteen supertähdet. Tehot jakautuvat tasaisesti. Ainoastaan kauden komeetta Wyatt Johnston ja kentällä joka paikkaan ehtivä Roope Hintz saavuttivat 30 maalin rajan. Kahdeksan pelaajaa iski vähintään 20 maalia. Johnston oli erinomainen myös pudotuspeleissä, joissa Hintzillä oli hankalaa.

Jason Robertson voitti joukkueen sisäisen pistepörssin tuloksella 29+51=80 mikä on melko pieni summa sarjan kärkikasin joukkueen ykköselle. Huomattavaa kuitenkin on, että paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikkien pelaajien +/- -tilasto oli positiivinen. Kaikki tämä kuvastaa Starsin joukkueidentiteettiä. Elämää suurempien supertähtien puuttuessa yhteisöllisyyden voima korostuu.

Johnstonin ura on alkanut erinomaisella sykkeellä, ja hän on todennäköisesti tällä kaudella piste per peli -tahdissa. Todennäköisesti Johnston perii lopettaneen Joe Pavelskin pelipaikan ykkösen laidassa. Kokeneet Jamie Benn ja Tyler Seguin ovat vanha kunnon dynaaminen duo, jonka vierelle voisi kuvitella uuden nimen, Logan Stankovenin tai Mavrik Bourquen. Matt Duchenella on luonnollinen rooli kolmosketjussa. Jarruketjun muodostavat Colin Blackwell, Jevgeni Dadonov ja Sam Steel, joiden kokemus tuo peliin rauhallisuutta ja varmuutta silloin, kun pelejä ratkaistaan materiaalin alakerroksissa. Starsilla on siis neljä hyvin roolitettua ja tarpeen tullen helposti muovattavaa ketjua.

Starsin takalinjat ovat kokeneet huomattavia uudistuksia, jotka eivät lähtökohtaisesti tunnu vakuuttavilta. Hankintojen seurauksena on muodostunut tasollisesti ja pelitavallisesti jyrkästi jakautunut kahden kerroksen koostumus.

Thomas Harley ja Miro Heiskanen ovat armoitettuja kiekollisia puolustajia vahvistamaan ylivoimakoostumuksia. Toisaalta Heiskanen vankisti viime kaudella pelaamistaan enenevissä määrin puolustussuuntaan, mikä kertoo suomalaisen muuntautumiskyvystä, monipuolisuudesta ja joustavuudesta; arvokkaita ominaisuuksia huippuluokan pelaajalle.

Jämäkään Esa Lindelliin voi joukkue luottaa illasta toiseen. Sitä vastoin Ilja Ljubuškin tuntuu avaamattomalta konvehtirasialta. Kiertolaiseksi ajautunut 30-vuotias venäläinen ei ole toistaiseksi vakuuttanut missään joukkueessa, ja siksi hulppea lähes 10 miljoonan dollarin arvoinen sopimus tuntuu ylimitoitetulta. Ljubuškin on täten hyvästä syystä yksi Starsin seurattavimmista pelaajista. Kokeneiden Matt Dumban ja Brendan Smithin pari viime kautta ovat olleet rikkonaisia, mutta ehkä Stars ei uskaltanut nostaa kokoonpanoon liikaa nuoria pelaajia. Lisäksi viime kaudella paikkansa löytäneeseen mutta pudotuspeleissä flopanneeseen Nils Lundqvistiin ei enää luottoa heru. Suotavaa olisi kyllä kokeilla Kyle Capobiancon tai AHL:ään jämähtäneen mutta ylhäällä pudotuspeleissä esiintyneen Alex Petrovicin NHL-lihaksia.

Eli kolmessa parissa on kolme vahvaa suorittajaa sekä kolme täyttä kysymysmerkkiä, ja tähän heikkouteen tulevat Starsin päävastustajat (Avalanche, Vegas Golden Knights, Edmonton Oilers) takuuvarmasti iskemään.

Jake Oettinger oli viime kaudella välillä ailahteleva, välillä ohittamaton. Hän terästi peliään pudotuspeleissä, mutta yhtä kaikki hänen tulisi saada suorittamiseensa enemmän vakautta. Vancouver Canucksista hankittu Casey DeSmith on hyvä tuuraaja ja sekä kirittäjä Oettingerin tasonnostohankkeelle.

Starsin kätketty vahvuus on ollut nuorten pelaajien onnistunut kehitys avainpelaajiksi. Robertson, Johnston, Hintz, Heiskanen, Lindell, Oettinger ja Harley ovat tästä erinomaisia esimerkkejä. Jokainen on pelannut loistavaa jääkiekkoa, kantaneet vastuuta verrattain vähäisellä kokemuksella ja tehneet osaltaan Starsista voittavan joukkueen. Seuraavina jonossa ovat hiomattomat timantit Stankoven ja Bourque. Starsin 2020-sukupolven tarina on vielä kesken, ja sille on lupa odottaa loisteliasta päätöstä minä päivänä tahansa.

Dallas Stars taistelee Keskisen divisioonan voitosta.

Nashville Predators – profiilinkorotusta huimilla täsmähankinnoilla

Predators vei huomion kesän siirtomarkkinoilla lievästi ilmaistuna rehvakkaiden ostopäätösten johdosta. Joukkue hankki Tampa Bay Lightingista salampaidoissa koko tähänastisen uransa ja yli 1000 ottelua pelanneen ikonin Steven Stamkosin, Vegas Golden Knightsin monivuotisen luottopelaajan Jonathan Marchessault'n ja Carolina Hurricanesista monipuolisen puolustajan Brady Skjein. Kokemusta, erikoistilanneosaamista ja dynaamisuutta – juuri sitä minä lääkäri määrää. Vastaavasti joukkueesta lähtivät muun muassa Ryan McDonagh, Kevin Lankinen ja Kiefer Sherwood.

Predatorsin hyökkäysmateriaalissa on kiitettävästi leveyttä ja muokattavuutta. Ykkösketju Filip Forsberg – Gustav Nyquist – Morgan O'Reilly on osoittanut toimivuutensa, eikä trioa ole syytä hajottaa. Erityisen loisteliasta kolmikon peli ei ole ollut mutta riittävän tasokasta pitämään joukkueen pudotuspelikilpailussa. Stamkosilla ja Marchessault'lla on selkeä rooli kakkosketjussa puolustussuuntaan aktiivisen Tommy Novakin ympärillä, ja Stamkosille on lisäkäyttöä ylivoimaspesialistina. Kolmos- ja nelosketjut miehitetään luotettavilla uurastajilla: Luke Evangelista, Mark Jankowski, Michael McCarron, Colton Sissons ja Cole Smith. Juuso Pärssinen joutui viime kaudella hakemaan vauhtia farmista, kun lupaava alkukausi alkoi sakata syksyn vanhetessa. Predatorsin kahteen pohjaketjuun on tungosta, joten varaa notkahduksiin ei ole, mikäli vakiopaikka ylhäällä on realismia. Tuulen alapuolella lentää Milwaukee Admiralsissa erinomaisen, joskin lyhyeksi jääneen kauden pelannut Joakim Kemmell. Kemmell on hyvin klassinen hiomaton timantti, joka kasvanee rauhassa korkoa AHL:ssä vielä tämän kauden.

Ykköspakkipariyhdistelmä Roman Josi – Brady Skjei vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Kaksikko kykenee sekä tehoilemaan että hoitamaan puolustajan perinteiset ydinasiatehtävät tunnollisesti. Alexandre Carrier ja Jeremy Lauzon luutivat kakkosparissa. Luke Schenn ja Spencer Stastney täydentävät vakiokuusikon. Nippu ei kärkeä lukuun ottamamatta ole nimekäs eikä merkittävästi pelotteita herättävä, ja ottaen huomioon sangen vaatimattoman reservin, vaikuttaa Predatorsin suurimmat ongelmat nimenomaan alakerrassa, ongelmia syntyy heti, kun runkopelaajistossa tapahtuu loukkaantumisia, pelikieltoja tai muita poisjääntejä.

Juuse Saros osoitti viime kaudella (lue: kevään puolella) olevansa oiva manttelinperijä Pekka Rinteelle. Saatuaan hitaan alun jälkeen pelin kulkemaan Saros torjui Predatorsille aimo tukun pisteitä, joiden turvin joukkue kiri pudotuspeleihin. Saroksen asema ykkösenä on kiistaton. Kevin Lankinen siirtyi Vancouver Canucksiin hakemaan paikkaansa auringossa, ja hänet korvaa Starsissa kohtalaista työtä tehnyt Scott Wedgewood.

Erinomaiset vahvistukset ja maalivahtitandem nostavat Predatorsin selkeästi pudotuspeliviivan yläpuolelle, mutta materiaalin perustaso on niin tasapaksu, että kahta kärkijoukkuetta se ei tule saavuttamaan.

Nashville Predators taistelee Keskisen divisioonan sijoista 3.–4.

Utah Hockey Club − Coyotesia vakaampi tulevaisuus tiedossa

Ajoittain kuultu lause siitä, että emme aina tiedä mitä kaukalon ulkopuolella ja sieltä pelaajien päässä vaikuttaa heidän tekemiseensä jäällä, pätee ainakin kauden 2023−24 Arizona Coyotesiin eli kesällä Utahiin muuttaneeseen seuraan. Seuran olemassaolo ja tulevaisuus ehtivät olla vuosikausia monenlaisen turbulenssin kohteena, ja tämä kiihtyi tosissaan muuttohuhujen myötä. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta ainakin vähän pelaajien suoritukseen.

Missä olemme vuoden päästä, miten perhe ja läheiseni, miten asuntoasiat, lasten koulut? Tällä kertaa kysymykset koskivat jokaista organisaation lähellä, ei vain yksittäisiä siirtohuhujen kohteena olleita pelaajia.

Lopulta kaikki tuli todeksi ja organisaation kerrottiin siirtyvän Utahiin. Nyt seuralla on todennäköisesti edessä paljon vakaampi tulevaisuus, ja se antaa toivoa myös jääkiekkotoiminnan menestyshaaveista. Ihan valmista ei ole vielä. Mennyt kausi oli kuitenkin paras aikoihin, eikä Utah ole paperilla enää mikään rupusakki, joka ei kykenisi edes taistelemaan pudotuspelipaikasta.

Joukkueella on ollut rakennuspohjaksi käytössään melkoinen läjä varauksia viimeisen vuosikymmenen aikana. Määrään nähden tulokset eivät ole aina olleet kummoisia, mutta siitä on kertynyt ainakin jonkin verran pelaajamassaa sitä tukemaan. Nyt joukkueessa on myös kaksi kovemman luokan lupausta, joilla joukkue voi ottaa harppausta eteenpäin.

Nämä merkittävimmät nuoret ovat Logan Cooley ja Dylan Guenther. Kumpikin teki tulokaskaudellaan mukavaa tulosta. Cooley pelasi lähes koko kauden kohtalaiset tehot keräten, Guenther puolikkaan hyvillä tehoilla. Kaksikon täytyisi myös onnistua tulevalla kaudella, sillä siinä rinnalla nousevien tulokaspelaajien taitokatto ei välttämättä ole yhtä korkealla kuin heillä.

Onpa Utahin uusi kiekkojoukkue kiinnostava myös suomalaisnäkökulmasta. Matias Maccellin sekä Juuso Välimäen asema joukkueessa on vakaan positiivinen. Maccelli saanee mukavasti peliaikaa ja häneltä on lupa odottaa yli 20 maalin kautta. Välimäen kohdalla kilpailu pakiston peliajoista on kovaa, mutta Välimäen tason pitäisi riittää top 4 -peluutukseen.

Pakisto onkin kokonaisuutena kiinnostava paketti. Joukkueesta ei löydy NHL:n superpuolustajien kaltaista kärkitason ykköstä, mutta toisaalta kärkipariin kuitenkin kaksi parhaimmillaan erinomaista puolustajaa: Sean Durzi ja kesällä profiilijohtajaksi hankittu Mihail Sergatšov.

Tästä pääsemmekin siihen, että pelaajakaupoissa ja sopimuksissa joukkue ei menettänyt yhtään korvaamatonta tai korkealuokkaista pelaajaa kesän aikana. Hankintapuoli jäi siis mukavasti plussalle, kun venäläisen kärkipakin lisäksi takalinjoille saatiin alempiin pareihin Ian Cole ja John Marino, ja poistoina meni vakiopuolustajista vain J.J. Moser. Jos Connor Ingram toistaa maalilla viime kauden virettään, voidaan puolustuksen sanoa olevan varsin mainio kokonaisuus.

Utahin kysymysmerkkeihin kuuluvat sentteriosasto ja alemmat ketjut. Cooley nostanee panostaan, mutta Barrett Hayton kärsi viime kaudella loukkaantumisen takia puolet kaudesta, eikä hänen viimeisiä askeleitaan NHL-tason ykkössentteriksi ole läheskään nähty. Hyviä laitureita riittää, mutta sentteriosasto jää aavistuksen valjuksi, jos Hayton ei onnistu ja kolmekymppinen Nick Bjugstad sekä Jack McBain eivät kykene paikkaamaan nelikon vajeita.

Seuran dynaamisin säihkyjä aiemmin mainittujen Cooleyn ja Guentherin ohella on tulevallakin kaudella Clayton Keller, joka päässee lähelle piste per peli -rajaa tälläkin kaudella. Ehkä jopa ohi.

Päävalmentaja André Tourigny kuuluu viime kausien perusteella liigan ylempään keskikastiin. Vaikkei hän olekaan saanut luotsattua joukkuetta vielä pudotuspeleihin, voidaan sanoa että on menty eteenpäin, on menty Utahiin.

Utah Hockey Club pelaa Keskisen divisioonan sijoista 5.−6.

Buffalo Sabres − palauttaako vanha valmentajakettu puhvelipaidat raiteilleen?

Buffalo Sabresin viime kausi oli jälleen kerran pettymys. Seuraa on povattu pudotuspelijoukkueeksi jo monta vuotta, mutta turhaan. Puhvelijengi kantaa aiheen tiimoilta todellista gorillaa niskassaan: 13 kautta putkeen ilman pudotuspeleihin pääsyä, joka on NHL:n ennätys ja myös nykyisistä Pohjois-Amerikan ammattilaisurheiluseuroista pisin aktiivinen putki.

Historiaa ja tulevaa on hyvä peilata myös seuraavan faktan kautta: seuran viimeisimmästä pudotuspelisarjan voitosta on aikaa 17 vuotta, kun kaudella 2006–2007 Sabres eteni konferenssifinaaleihin asti. Sinä vuonna joukkueessa pelasivat muun muassa kapteeni Daniel Brière – nykyinen Philadelphia Flyersin GM – läpimurtonsa sinä kautena NHL:ään tehnyt maalivahti Ryan Miller ja suomalaisittain kaikille tutut Teppo Numminen ja Toni Lydman. Aikaa on siis tosiaan kulunut.

Kiehtovaa tässä on kuitenkin se, että sinä vuonna (ja sitä edeltäneelläkin) konferenssifinaalipaikka tuli seuralegenda Lindy Ruffin alaisuudessa. Ruff sai lähteä kauden 2012–2013 aikana ja tekee nyt paluun Sabresin penkin taakse. Riittääkö vanhalla ketulla vielä ässiä hihassa hinaamaan nuori joukkue pudotuspeleihin? Ei välttämättä.

Jos joukkue haluaa päästä vihdoin pudotuspeleihin, seuraavien asioiden tulee tapahtua: Ensinnäkin joukkueen ylivoiman pitää toimia paremmin. Viime kauden prosentti oli 16:n luokkaa ja koko liigan sijalla 27, jolla ei tulla pääsemään pitkälle.

Joukkueen ykkössentterin, lähes kaksimetrisen Tage Thompsonin, on palattava viime kautta edeltäneeseen huippuvireeseen (47+47=94) tai vähintään piste per peli -tahtiin. Viime kauden 56 tehopisteen teho on kaukana siitä, mitä sen ykköshyökkääjällä pitäisi olla. J.J. Peterkalta odotetaan lopullista läpimurtoa eliittitason pelintekijäksi, mikä samalla edesauttaa ylivoimaa ja Thompsonin maalitehtailua. Myös 19-vuotiaan Zach Bensonin ja 22-vuotiaan Jack Quinnin nimet kannattaa pitää mielessä.

Rasmus Dahlin ei voi kantaa koko puolustusta enää reppuselässään, vaikka johtajuutta häneltä odotetaankin. Siirtotakarajalla Colorado Avalanchesta hankittu nuori puolustaja Bowen Byram väläytteli osaamistaan ja oli hetkittäin muun Sabresin rämpiessä joukkueen paras pelaaja. Saman olisi syytä jatkua ensi kaudella. Vuoden 2020 ykkösvaraus Owen Power on pelannut omassa päässä laadukkaasti, mutta pudotuspelikilpailussa myös häneltä pitää odottaa lisää pistetehtailua. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten nuorten puolustajien vastuu ja ylivoima-aika jakautuvat jatkossa.

Suomalaisittain mielenkiinto kohdistuu Sabresissa erityisesti Ukko-Pekka Luukkoseen, joka teki pitkän ja rahakkaan jatkosopimuksen läpimurtokautensa jälkeen. Luukkonen on tällä hetkellä Sabresin selvä ykkösmaalivahti, mutta kirittäjänä joukkueesta löytyy niin ikään nuori Devon Levi, jolta Luukkosen sijaan odotettiin läpimurtoa jo viime kaudella. Myös veteraanimaalivahti James Reimer löytyy seuran kokoonpanosta, joka saanee vastuuta varsin maltillisesti mutta josta voi olla apua nuorten maalivahtien mentorina.

Jos vielä suomalaisista mainitaan, niin Konsta Helenius tuskin mahtuu pudotuspelejä tavoittelevaan joukkueeseen vielä ensi kaudella. Loistavan harjoitusleirin avulla pieni sauma kuitenkin on nähdä suomalaissentteri tarunhohtoisessa, ainakin muutamassa pelissä kauden alussa.

Kilpailu pudotuspelipaikasta tulee olemaan kovaa, mutta jos Ruff saa nuoren joukkueen pelaamaan yhtenäisesti ja tehokkaasti, villi kortti -paikka on otettavissa.

Buffalo Sabres taistelee Atlantin divisioonan sijoista 5–6.

Florida Panthers – tukevasti valtaistuimella

2022 runkosarjan voitto, 2023 finaalitappio ja 2024 lopulta mestaruus. Panthers on luonut dynastian siinä määrin kuin se modernin ajan NHL:ssä on mahdollista. Joukkueen peli on ollut paitsi tehokasta ja näyttävää, myös organisaatio on ollut progressiivinen. Pitkäjänteisyys on kantanut hedelmää, mutta nyt Panthersin on osoitettava paikallisvastustaja Tampa Bay Lightningin tavoin, että se kykenee myös pysymään huipulla täyttymyksen jälkeen.

Aleksander Barkov, Carter Verhaeghe ja Sam Reinhart muodostavat yhden koko sarjan parhaista ykkösketjuista. Peli toimii esimerkillisen kokonaisvaltaisesti kentän joka sektorilla. Matthew Tkachuk – Evan Rodrigues – Sam Bennett ovat erinomainen kakkosketju, ja mikä parasta, Panthers voi muovata kahta kärkiketjuaan haluamallaan tavalla. Roolitus on dynaamista, luovaa ja saumatonta, mikä tekee puolustamisen Panthersin tehoketjuja vastaan erittäin hankalaksi.

Kolmos- ja nelosketju ovat kokeneet suuria muutoksia. Maisemaa vaihtaneet Brandon Montour ja Oliver Ekman-Larsson vievät mukanaan paitsi tehoja myös roolipelaajan luonnetta. Anton Lundell ja Eetu Luostarinen nostivat profiiliaan etenkin kevään aikana ja tuovat monipuolisuudellaan hyökkäysmateriaaliin lisää syvyyttä. Uudet hankinnat Jesper Boqvist, MacKenzie Entwistle ja Tomas Nosek täydentävät rouhijaosaston. Kokoonpanossa vapautuvia paikkoja kärkkyvät muun muassa AHL:ssä mainiosti tehoilleet Justin Sourdif ja Mackie Samoskevich. Reservipelaajat Rasmus Asplund, A.J. Greer ja Will Lockwood ovat päteviä tuuraajia ikävyyksien sattuessa. Tällaisesta materiaalin leveydestä olisi mikä tahansa joukkue kateellinen.

Puolustusta johtaa Gustav Forsling, jonka erinomaisuus havaittiin viimein viime kauden ja ennen kaikkea pudotuspelien aikana. Tilastojen valossa ruotsalaisen runkosarja oli samassa linjassa aiempien sesonkien kanssa, mutta pudotuspeleissä Forsling oli päällikköpelaaja illasta toiseen. Tämä ei tarkoita, että Panthersin alakerta olisi yhden miehen varietee – pikemminkin päinvastoin. Mestaruuden yksi merkittävä osatekijä oli se, että puolustuspelaaminen parani kautta linjan kauden ja pudotuspelien edetessä. Aaron Ekblad sai suoritustasonsa tasaisemmaksi, Dimitri Kulikov pelasi kokonaispelin kannalta parhaan kautensa ja Niko Mikkola oli kevätpuolella puolustuksen johtavia avainpelaajia. Kolmospariksi on suorastaan ruuhkaa. Ulvis Balinskis, Adam Boqvist, Jaycob Megna ja Nate Schmidt ovat kaikki kelpo valintoja pelaavaan kokoonpanoon, eikä taso sanottavasti heilahtele millään parikoostumuksella.

Sergei Bobrovski on ollut pelipaikkansa parhaimmistoa lähes kymmenen kauden ajan, ja häneen Panthers voi luottaa jatkossakin. Spencer Knight on ollut pari kautta AHL:ssa kasvamassa korkoa. Hän ei vielä nouse haastamaan, saati syrjäyttämään venäläiskollegaansa, mutta on hyvä paikkaamaan Anthony Stolarzin jättämän aukon.

Panthersin kokoonpanossa on siis huimasti leveyttä sekä hyökkäys- että puolustuspäässä, mikä on luonnollisesti suuri pitkän kauden aikana. Tämän ansiosta Panthers on kyennyt kaudesta toiseen pitämään yllä voittavan pelin trendiä, joka jatkuu edelleen. Mestaruutta voittamista vaikeampaa on vain sen uusiminen, hyvälläkin joukkueella, mutta ei olisi mikään ihme nähdä Panthers uudestaan pelaamassa konferenssin ja koko sarjan mestaruudesta.

Florida Panthers pelaa Atlantin divisioonan voitosta.

Ottawa Senators − parempi huominen on vielä kaukana

Uusi GM, uusi päävalmentaja, uusi ykkösmaalivahti ja pitkillä sopimuksilla kiinnitettyjä nuoria lupauksia... Ottawa Senators on rakennellut kärsivällisesti uutta huomista jo muutaman kauden ajan. Tänä aikana joukkueelta on totuttu näkemään tasapaksuja suorituksia ja sijoittuminen divisioonan häntäjoukkoon. Pakka on vaatimaton, mutta olisi virheellistä pitää Senatorsia pateettisena pisteautomaattina.

Brady Tkachuk ja Tim Stützle kantavat tulosvastuun Senatorsin maaleista. Viime kausi oli kummankin potentiaaliin nähden alakanttiin, ja etenkin ylivoimapeli oli tahmeaa. Siinä on yksi selkeä kehityskohta, mikäli Senators aikoo nousta keskikastin alakerroksista ylöspäin. Claude Giroux on ollut positiivinen yllätys siirryttyään pääkaupunkiseuraan 2022. Luistin kulkee yhä vähintään mainiosti. Vladimir Tarasenkon korvaava Nick Cousins tuo mukanaan materiaaliin syvyyttä ja fyysistä uskottavuutta.

Loukkaantumisista kärsineessä Josh Norrisissa on tosin piilevää potentiaalia. Mikäli valmennuksen uskallus ja kokeilunhalu riittää, on mahdollista tarjota lisää vastuuta esimerkiksi Stützlen ikätoverille Ridly Greigille. Kombinaatio Drake Bathersonin ja terveeksi palaavan Norrisin kanssa voi osoittautua tehokkaaksi ratkaisuksi.

Puolustus on ollut Senatorsin murheenkryyni jo pitkään. Jake Sanderson ja Artjom Zub tuskin mahtuisivat ykköspariin valtaosassa joukkueista, mutta Senators on pulassa joka kerta, kun jompikumpi sen kärkipakeista on sivussa – puhumattakaan että molemmat. Etenkin venäläisen pari viime kautta ovat olleet rikkonaisia. Mistä Senators saa paikkaajan kantamaan pelillistä vastuuta jos ongelmat jatkuvat?

Viime kaudella epäonnistuneen Joonas Korpisalon korvannut Linus Ullmark on aito vahvistus, ja huippuvireeseen verttyessään ruotsalainen pelastaa Senatorsille pisteen sieltä toisen täältä puhtaasti omalla panoksellaan. Ullmark on itselleen oudon tilanteen edessä, nyt hänellä ei ole edessään samanlaista puolustuslegioonaa kuin Boston Bruinsissa. Anton Forsbergista on sentään hyväksi tukijaksi kakkosmolarina. Viime kaudella ylhäällä piipahtanut Leevi Meriläinen odottaa uutta NHL-tilaisuutta Senatorsin maalivahtihierarkian neljäntenä (Ullmark, Frosberg, Mads Søgaard).

Senatorsin lähtökohta kauteen 2024–25 on joukkueen kuluvaa vuosikymmentä kuvaavan puiseva: Mikään ei tule muuttumaan. Joukkue on koostumukseltaan liian samankaltainen viime kausiin nähden, eivätkä Ullmark tai muutamat korkoa kasvavat nuoret pelaajat kykene tasonnostollaankaan viemään joukkuetta yhtään lähemmäs pudotuspeliviivaa.

Ottawa Senators taistelee Atlantin divisioonan sijoista 6–7.

Toronto Maple Leafs – hyökkäysosaston pyhät hirviöt kuljettavat lehtipaidat tutuksi tulleeseen tulokseen

Maple Leafs on jo monen vuoden ajan tukeutunut offensiiviosaston timanttiseen nelikkoon Auston Matthews – William Nylander – Mitch Marner – John Tavares. Yhdistelmä on tuottanut tehopisteiden 2020-luvun tuloksekkaimpia numeroita, mutta joukkue ei ole tehoilusta sanottavasti kostunut. Matthewsin aikana Maple Leafs on voittanut tasan yhden pudotuspelisarjan.

Leafs on tehnyt muutoksia lähes jokaiselle muulle kokoonpanon osa-alueelle mutta ei sentteriosastolle. Myöskään Matthewsia ja Marneria ei ole haluttu erottaa toisistaan. Tähtipelaajiensa mukana joukkue nousee tai putoaa. Se on sitä, mitä kutsutaan pyhäksi hirviöksi. Matthewsin johtama kvartetti on koskematon. Syitä on aina etsitty muualta. Tässä olisi selkeä uudistamisen paikka. Verukkeet alkavat käydä loppuun. Tyler Bertuzzin lähtö tietenkin pakottaa seuraa pohtimaan kokonaan uusia ratkaisua. Nähtäväksi jää, miten ja missä vaiheessa kokeilut tuottavat hedelmää – jos ovat tuottaakseen.

Neljän suuren lisäksi kahteen kärkiketjuun istutettaneen Matthew Knies sekä Max Domi, jotka sentään muistavat puolustusvelvoitteensa. Nimet kolmos- ja nelosketjussa eivät sykähdyksiä nostata. Pontus Holmberg, Calle Järnkrok, David Kampf, Bobby McMann ja kumppanit ovat ahkeria puurtajia, ei enempää eikä vähempää. Sellaisia tarvitaan toimivassa ja terveessä joukkueessa, mutta jos materiaalin syvyydestä ei löydy itseään ylittävää vaihdetta, jää kevät taas kerran lyhyeksi. Mikäli Maple Leafs pitää siirtohuhuissa pyörivän Nick Robertsonin, hän vienee pysyvästi pelipaikan paras ennen -päiväyksensä leimanneelta Ryan Reavesilta.

Tulokaspelaajista ovat maininnan arvoisia parikymppiset Easton Cowan ja Fraser Minten. OHL:ssa kovaa jälkeä tehnyt oikea laituri toisi pohjaketjuihin mukavaa energiaa, mutta rooli ei olisi otollinen. Minten sai ohuesti tuntumaa NHL-kiekkoiluun viime kaudella, ja peli WHL-seura Kamloops Blazersissa on sujunut erinomaisesti.

Oliver Ekman-Larssonin saapuminen nostaa Maple Leafsin heikoksi tiedetyn puolustuksen perustasoa. Tunnollisena kiekollisena pakkina Ekman-Larsson soveltuu mainiosti myös ylivoimasuunnitelmiin. Kokonaisuutena Leafs-pakisto vakuuttaa työmoraalillaan. Chris Tanev on erinomainen peliä rikkova ja laukauksia blokkaava peruspuolustaja, Morgan Riellyyn pätevät samat sanat ryyditettynä mainiolla pelinrakennusvalmiudella ja ylivoimaosaamisella. Timothy Liljegren on ollut tähän asti hiomaton timantti, ja alkava kausi on hänelle mahdollisuus vakiinnuttaa paikka kahdessa kärkiparissa. Onnistuessaan ruotsalainen on arvokas lisä vanhastaan onttoudessaan kumisseelle Leafs-puolustukselle.

Suomalaisittain kiinnostaa Topi Niemelän ja Mikko Kokkosen tilanne. Molemmilla on alla mainio kausi AHL:ssä, mutta tunnettua on, että paikasta ylhäällä käydään kovaa nokituskamppailua. Leafsin organisaatiossa on suomalaisten lisäksi puolen kymmentä nimeä tyrkyllä NHL-kokoonpanoon, ja useissa arvioissa nämä nimet olisivat Niemelän ja Kokkosen edellä. Viisi vuotta sitten varattu Niemelä on jo kypsää NHL-ainesta, mutta paikka ylhäällä edellyttäisi todella huomiota herättävää loistokkuutta Toronto Marliesin riveissä. Kuten on nähty, Maple Leafs ei ole kunnostautunut kokeellisena tai ennakkoluulottomana peluutuksen suhteen, mikä on vielä yksi lisäeste suomalaispakkien NHL-haaveille alkavalla kaudella.

Joseph Woll perii Ilja Samsonovin viitan ykkösmaalivahtina. Viime kausi oli lupauksia antava, ja 26-vuotiaan jenkkikopparin on nyt korkea aika lunastaa odotukset. Tandemin toisena osapuolena asemansa luotettavana kakkosmaalivahtina Anaheim Ducksissa ja Florida Panthersissa lunastanut Anthony Stolarz, viimekesäinen Stanley Cup -mestari. Reservistä on nostettavissa kokenut Matt Murray sekä vuonna 2022 varattu ruotsalainen Dennis Hildeby. Tähtiloistoa ei Maple Leafsin maalinsuulla ole nähtävissä vaan parhaimmillaan perushyvää suorittamista. Pahimmillaan epävarmaa hapuilua ja hämmentävää peluutusrulettia.

Maple Leafs menee heittämällä pudotuspeleihin ja sillä on potentiaalia haastaa jopa Panthers. Pitkällä aikavälillä realismia kuitenkin lienee divisioonan kakkossija. Maple Leafs on vuodesta toiseen oman alisuorittajan maineensa vanki, ja paineistus tulee jälleen olemaan peukalonpainon vahvuinen. Muutokseen tarvittaisiin šokkihoitoa, eikä odotustenmukainen lopputulos sitä ole koskaan.

Toronto Maple Leafs taistelee Atlantin divisioonan sijoista 1.–2.

Carolina Hurricanes − isoja muutoksia kokoonpanossa ja toimistolla, muuttumaton maalivahtiosasto edelleen kysymysmerkki 

Carolina Hurricanesin viime kausi päättyi pudotuspelien toisella kierroksella New York Rangersin 4–2-ottelusarjavoittoon. Kesällä joukkueen runko hajosi isosti, kun runkopuolustajat ja monivuotinen pakkipari Brett Pesce sekä Brady Skjei vaihtoivat vapaina agentteina maisemaa – Pesce New Jersey Devilsiin ja Skjei Nashville Predatorsiin.

Hyökkäyksen siirtorajahankinta Jake Guentzel puolestaan tarttui Tampa Bay Lightningin sopimustarjoukseen, vaikka Hurricaneskin teki kaikkensa pitääkseen maalitykin joukkueessa.

Toinen siirtorajalla hankittu hyökkääjä Jevgeni Kuznetsov taas purki sopimuksensa ja palasi kotimaahansa Pietarin SKA:han. Myös viime kauden joukkueen kolmanneksi paras pistemies Teuvo Teräväinen jätti Hurricanesin kahdeksan kauden jälkeen ja palasi ensimmäiseen NHL-seuraansa Chicago Blackhawksiin.

Iso muutos tapahtui myös Hurricanesin toimistolla, kun GM Don Waddell irtisanoutui ja siirtyi Columbus Blue Jacketsin urheilujohtoon Jarmo Kekäläisen seuraajaksi. Hurricanes ylensi analyytikkona aloittaneen ja neljä edellistä kautta Waddellin apulais-GM:nä työskennelleen Eric Tulskyn uudeksi GM:ksi.

Tulskyn voi katsoa onnistuneen Hurricanesin puolustuksen rakentamisessa. Jalen Chatfieldin jatkosopimus ja Sean Walkerin sekä Shayne Gostisbeheren hankkiminen edullisilla sopimuksilla vapailta markkinoilta takaavat puolustuksen olevan tälläkin kaudella Hurricanesin ei-niin-salainen ase.

Hyökkääjistä Martin Nečas oli koko kesän siirtohuhuissa, mutta lopulta 25-vuotias tšekki teki kahden vuoden jatkosopimuksen. Vielä tärkeämpi oli Seth Jarvisin kahdeksanvuotinen jatkosopimus. Guentzelin ja Teräväisen jättämää aukkoa ei kuitenkaan ole toistaiseksi paikattu.

Jesper Fastin on ilmoitettu olevan niskavamman ja siihen liittyvän leikkauksen vuoksi sivussa koko kauden, joten ruotsalainen päätynee pitkäaikaisloukkaantuneiden LTIR-listalle, mikä vapauttaisi 2,4 miljoonaa dollaria palkkakattoon mahdollista vahvistusta varten.

Siinä missä poistuneita tehoja ei Tulsky ole pystynyt korvaamaan, on debytantti-GM onnistunut hankkimaan Hurricanesin hyökkääjistöön aiemmin puuttunutta kovuutta, särmää, pudotuspelivalmiutta, cojonesia – miksi sitä haluaakaan kutsua.

Joka tapauksessa William Carrier'n ja Eric Robinsonin hankinta sekä Brendan Lemieux'n jatkosopimus ja mahdollisesti isompi rooli tekevät Hurricanesista inhottavamman vastustajan.

Sebastian Aho jatkaa Hurricanesin ykköstähtenä, ehkä jopa aiempaa korostetummin. GM Tulskyn ja päävalmentajana jatkavan Rod Brind'Amourin toivelistan kärkipäässä ovat Andrei Svetšnikoville ehjä kausi ja Jesperi Kotkaniemelle onnistumisia ja kehitysaskeleita.

Viime kauteen peilaten todennäköisempää kuitenkin on, että kakkossentterin roolin ottaa samanikäinen seuran oma varaus Jack Drury. Joka tapauksessa Hurricanesin pärjäämisen kannalta on elintärkeää, että joukkue saisi viimeistelyyn apua hyökkäyksen kärkinelikon eli Ahon, Svetšnikovin, Nečasin ja Jarvisin lisäksi.

Viimeisimpänä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä, on mainittava Hurricanesin maalivahtipeli. Siihen nähden, että kesän aikana on kaupattu Jacob Markströmin ja Linus Ullmarkin tasoisia torjujia, pidän ennakkoon jonkintasoisena epäonnistumisena, että Hurricanes lähtee kauteen maalivahtikaksikolla Frederik Andersen–Pjotr Kotšetkov.

Veren hyytymishäiriöstä kärsinyt Andersen oli viime kaudella nelisen kuukautta sivussa peleistä, mutta runkosarjan lopulla pelaavaan kokoonpanoon palannut tanskalainen vaikutti rakentavan jopa tuhkimotarinaa. Pudotuspeleissä Andersen oli kuitenkin kaukana runkosarjan tasostaan.

Nyt Andersenilla on alla kaksi rikkonaista kautta. 25-vuotias Kotšetkov on puolestaan kiistatta lupaava, mutta yhteensä reilut 100 pelattua ottelua NHL:ssä ja AHL:ssä eivät ole vielä tuoneet venäläiseen torjuntatyöskentelyyn sellaista rutiinia ja varmuutta, että Kotšetkov olisi varteenotettava vaihtoehto torjumaan Hurricanesia mestariksi asti.

Carolina Hurricanes pelaa Metropolien divisioonan sijoista 1–3.

New Jersey Devils – maalivahtiongelma selvitetty

New Jersey Devilsiltä odotettiin viime kaudella paikkansa vakiinnuttamista NHL:n kärkijoukkueiden joukossa. Edellisellä kaudella komeasti 112 pistettä kerännyt ja pudotuspeleihin viiden vuoden tauon jälkeen palannut seura jäi kuitenkin 81 pisteeseen ja kymmenen pisteen päähän pudotuspeliviivasta.

Päävalmentaja Lindy Ruff sai loppukaudesta lähteä ja Travis Green luotsasi joukkuetta kauden loppuun. Täksi kaudeksi penkin taakse palkattiin Toronto Maple Leafsia viisi kautta valmentanut Sheldon Keefe. GM Tom Fitzgerald aloittaa viidennen kokonaisen kautensa organisaatiossa.

Syyllistä viime kauden pettymykseen voi hakea Ruffista tai vaikkapa kärkipuolustaja Dougie Hamiltonin lähes koko kauden pilanneesta loukkaantumisesta. Tarkempi vilkaisu tilastoihin osoittaa kuitenkin maalin suulle. Devilsin maalivahtipeli oli sarjan heikoimpien joukossa. Sitä se on ollut viime vuosina usein, menestyksekkään toissa kauden ollessa poikkeus.

Viime vuonna maalilla kävi yrittämässä viisi eri tarjokasta. Eniten pelannut Vítek Vaněček esiintyi vain 32 ottelussa ennen kuin hänet kaupattiin San Jose Sharksiin vaihdossa Kaapo Kähköseen, joka jatkoi täksi kaudeksi matkaa Winnipeg Jetsiin. Viime kauden veskarikarusellin osallistujista Akira Schmid lähti Vegas Golden Knightsiin.

Jäljelle jääneet Jake Allen ja Nico Daws saavat tällä kaudella kamppailla kakkosmaalivahdin paikasta, sillä ykkösmieheksi hankittiin Jacob Markström. Kolmen vuoden sopimuksen solminut ruotsalainen on Devilsin nimekkäin maalivahti pitkään aikaan ja hänestä toivotaan ratkaisua monivuotiseen maalivahtiongelmaan.

Puolustuksen merkittävin vahvistus on vuosien ajan Carolina Hurricanesin luottopuolustajiin kuulunut Brett Pesce. Myös terve Hamilton nostaa pakiston tasoa. Viime kaudella tehokkain puolustaja oli tulokas Luke Hughes, joka on nyt alkukauden sivussa olkapäävamman takia. Hughesin ohella myös nuori slovakialainen Šimon Nemec vakiinnutti paikkansa puolustuksessa. Pescen lisäksi puolustukseen hankittiin isokokoinen ja innokkaasti taklaava Brenden Dillon. Santeri Hatakka pääsi viime kaudella farmipelien lisäksi vetämään Devils-paidan ylleen 12 kertaa ja myös tuleva kausi kulunee pääosin AHL:ssä.

Jack Hughes ja Nico Hischier ovat edelleen joukkueen kärkisentterit ja suurimmat tähdet. Heidän lisäkseen myös ruotsalaislaituri Jesper Bratt on vakiinnuttanut tehotahtinsa noin yhteen pisteseen ottelua kohden. Avainroolissa on myös viime kauden paras maalintekijä Timo Meier. Kärkiketjujen miehistä 22-vuotias Dawson Mercer pääsi sopuun jatkosopimuksesta vasta pari viikkoa ennen kauden alkua.

Hyökkäyspään merkittävimmät hankinnat ovat Tomáš Tatar ja Stefan Noesen, jotka molemmat ovat ehtineet edustaa Devilsiä jo aiemmin urillaan. Heidät saatetaan nähdä esimerkiksi kolmossentteriksi kaavaillun Erik Haulan laidalla.

Poistuneista pelaajista nimekkäimpiä ovat puolustaja John Marino ja hyökkääjä Alexander Holtz. Myös seksuaalirikoksista syytetyt sentteri Michael McLeod ja pakki Cal Foote saivat lähteä.

Devils näyttää kokonaisuudessaan viimevuotista paremmalta joukkueelta. Kenttäpelaajien osalta runko pysyi samana ja uudet hankinnat paikkaavat lähtijät hyvin. Markströmin hankinta tolppien väliin on kuitenkin merkittävin muutos parempaan. Metropolien divisioona vaikuttaa kestomenestyjien Hurricanesin ja Rangersin takana keskinkertaiselta, joten Devils on vahvasti tarjolla kärkikolmikkoon, eikä pudotuspelimenestys ole poissuljettua.

New Jersey Devils pelaa Metropolien divisioonan sijoista 2–3.

New York Rangers – menestystä maltillisin muutoksin

New York Rangers oli viime kaudella koko NHL:n runkosarjan ykkösjoukkue 114 pisteellään. Pudotuspeleissä se eteni toista kertaa kolmen vuoden sisään Itäisen konferenssin loppuotteluun, jossa tuleva Stanley Cup -mestari Florida Panthers oli kuitenkin parempi.

Kolme kautta tehtävässään toiminut GM Chris Drury on koonnut toiseen Rangers-kauteensa lähtevälle päävalmentajalle Peter Laviolettelle maltillisesti uudistuneen joukkueen.

Vähäisistä muutoksista merkittävimmät tehtiin hyökkäyskalustoon, josta poistuivat esimerkiksi Blake Wheeler, Jack Roslovic, Alexander Wennberg ja Barclay Goodrow. Kukaan heistä ei yltänyt ihan odotetulle tasolle, joten maiseman vaihdos oli tästä luonnollinen seuraus. Uusista hankinnoista paikkaa kokoonpanossa uskaltaa povata vain Reilly Smithille ja Sam Carrickille.

Smith saattaa päätyä Mika Zibanejadin ja Chris Kreiderin ketjukaveriksi. Toinen kärkiketju oli jo viime kaudella muodossa Artemi Panarin–Vincent Trocheck–Alexis Lafrenière. Viime kausi oli kesän 2020 varaustilaisuuden ykkösnimen Lafrenièren uran paras. Pisteitä kertyi mukavat 57, joista peräti 51 tasakentällisin.

Kaapo Kakko solmi hieman yllättäen uuden sopimuksen, mutta vain vuoden mittainen jatko kielii siitä, että matka jatkuu muualle, jos kauan odotettua läpimurtoa säännölliseksi kärkiketjujen pelaajaksi ei tule. Filip Chytilin viime kausi meni pilalle loukkaantumisten takia, mutta terveenä tšekkihyökkääjä tähyilee kaavailtua kolmossentterin roolia suurempaa vastuuta.

Viime kaudella saavutetun mediahuomion perusteella saattaa tulla yllätyksenä, että Matt Rempe pelasi runkosarjassa vain 17 ottelua. Jäähyminuutteja kertyi 71, eli lähes neljä minuuttia ottelua kohden. Nähtäväksi jää, miten paljon käyttöä kaksimetriselle tappelijalle löydetään tulevalla kaudella.

Puolustuksessa ainoa muutos on pääosin kolmosparissa pelanneen Erik Gustafssonin lähtö. Alakerran ykkösnimenä jatkaa kaudesta toiseen Norris Trophy -äänestyksen kärkisijoilla viihtyvä Adam Fox, joka on pelannut alkukaudesta loukkaantumisen takia sivussa olevan Ryan Lindgrenin parina jo vuosia. Myös kakkospari K'Andre Miller–Jacob Trouba on pysynyt samana pitkään. Neljän vuoden takainen ykköskierroksen varaus Braden Schneider hakee paikkaa aiemmin tutuksi tullutta kolmosparia korkeammalta.

Rangers ei menestyksestään huolimatta ollut viime vuonna kuin keskitason ryhmä tasakentällisin. Erikoistilanteet sen sijaan sujuivat mainiosti joukkueen ollessa sarjan kolmanneksi paras sekä ylivoimalla että alivoimalla. Kun joukkue muuttui viime kaudesta vain vähän, ei erikoistilannepelaamista tarvitse tällä kaudella lähteä opettelemaan alusta. Tämä pätee varsinkin ylivoimaan, jossa Zibanejad, Kreider, Panarin, Trocheck ja Fox ovat muodostaneet ykkösviisikon jo kahden kauden ajan tehokkain tuloksin.

Erikoistilanteiden lisäksi vahvuus on maalivahtipeli. Igor Šestjorkin kuuluu maailman parhaiden maalivahtien joukkoon ja myös kokenut 38-vuotias kakkosveskari Jonathan Quick esitti viime kaudella hyviä otteita.

Rangers osoitti jo viime kaudella pystyvänsä olemaan sarjan paras joukkue runkosarjassa ja se on taas vahva ehdokas kärkisijoille. Edellisestä Stanley Cupista tulee ensi kesänä kuluneeksi 31 vuotta, ja tätä laskuria joukkue lähtee nollaamaan yhtenä tasaisen sarjan monista mestariehdokkaista.

New York Rangers pelaa Metropolien divisioonan sijoista 1–3.

Pittsburgh Penguins – vieläkö kamelinselkä kestää?

Koko läntinen Pennsylvania huokaisi helpotuksesta, kun Sidney Crosby solmi kaksivuotisen, 8,7 miljoonan dollarin sopimuksen, joka astuu voimaan kesällä 2025. Sopimus takaa, että Sid the Kid pelaa NHL-uransa loppuun hyvin todennäköisesti siellä missä on sen aloittanutkin.

Penguinsin viimeisimpiä vuosia on värittänyt kaksi teemaa. Ensinnäkin yleinen tahtotila seurassa on ollut, että joukkue pyrkii pysymään niin kauan kilpailukykyisenä, kun Crosby mutta myös Jevgeni Malkin ja Kris Letang pelaavat pingviinipaidassa. Toinen teema on ollut, että kahtena viime kautena joukkueen suoritus on kaikesta panostuksesta huolimatta jäänyt viime hetkellä piippuun, eikä se ole yltänyt pudotuspeleihin.

Siinä missä viime kaudella GM Kyle Dubas lähti rakentamaan joukkuetta nykyhetki mielessä, on nyt kurssi hieman kääntynyt. Niin sanotusta uudelleenrakentamisesta ei ole missään nimessä kyse, vaan pikemminkin jonkinlaisesta fuusiosta näiden kahden välillä.

Suurin peliliike joukkueelta oli lähettää oma ykköskierroksen varaus Brayden Yager Jetsiin ja ottaa vaihdossa niin ikään ykköskierroksen varaus Rutger McGroarty. Vielä on mahdotonta sanoa kaupan onnistumisesta, mutta noin 1–2 kautta kehityksessä Yageria edellä olevasta McGroartystä povataan suurempaa apua joukkueelle nyt ja tulevaisuudessa. Rohkeimmat ennakoijat ovatkin jo istuttaneet häntä kärkikuusikkoon, mutta harjoituskauden perusteella voi hyvinkin olla, että hän aloittaa kautensa farmin puolella.

Sitä suuremmalla syyllä hänestä on turha kuvitella välitöntä sateentekijää hyökkäykseen, joka on kapteeni Crosby lukuun ottamatta kuin lasi huoneenlämpöistä vettä. Tilastot kertovat karua kieltä: Crosbyn 94 pisteen jälkeen toiseksi paras pistemies oli Malkin 67 pisteellään.

Ja kun katsoo muita lisäyksiä, on vaikea kuvitella alkavalla kaudella asioiden olevan toisin. Dubas dumppasi onnistuneesti Reilly Smithin Rangersiin ja toi hyökkäykseen Cody Glassin, Blake Lizotten, Anthony Beauvillierin ja Kevin Hayesin. Näissä pelaajakaupoissa Penguinsille arvokkaimmat palaset ovat haalitut varausvuorot. Muutoin hyökkäys on pysynyt samana.

Viime kaudella puolustus oli hyökkäyssuuntaan tehokas ennen kaikkea Letangin ja Erik Karlssonin puolesta, mutta puolustuksellisesti suoritus jätti parantamisen varaa. Puolustuksen puolustuskyvykkyyttä saapuvat vahvistamaan uusina kasvoina Ruotsin Sebastian Aho sekä Matt Grzelcyk.

Kysymyksiä herättää maalivahtipeli, joka on Tristan Jarryn aikakaudella ollut tasaisen ailahtelevaa. Viime kaudella Jarry ja Alex Nedeljkovic onnistuivat keskinkertaisesti, mutta riittääkö se tälle joukkueelle?

Sarjan pitkäaikaisimpiin päävalmentajiin kuuluva Mike Sullivan tasapainottelee veitsenterällä oman jatkonsa suhteen. Penguinsilla oli viime kaudella kaikki eväät edetä pudotuspeleihin, mutta vaikeaahan se on, kun esimerkiksi ylivoima on sarjan kolmanneksi heikointa. Molemmilta kausilta pettymys voidaankin laittaa monilta osin valmennuksen piikkiin.

Penguins ei ole kaikesta huolimatta menettänyt mahdollisuuksiaan edetä pudotuspeleihin, mutta se vaatii onnistumista koko joukkueelta. Hiekka tiimalasissa vähenee uhkaavaa vauhtia.

Pittsburgh Penguins pelaa Metropolien divisioonan sijoista 4.–6.