Edmonton Oilers − vahvistuneella hyökkäyksellä kohti uutta yritystä
Edmonton Oilersin viime kausi oli vuoristorata, jossa nähtiin kaikista syvimmät nousut ja laskut. Pohjamudista aina Stanley Cup -finaaleihin asti ponnistanut joukkue on etenkin hyökkäyksen osalta vain vahvistunut viime kaudesta. Paperilla joukkue näyttää pelottavan vahvalta muita vastustajia ajatellen, ja tällä kaudella Oilersilla on vain yksi tavoite − päättää kausi mestaruuteen.
Hyökkäykseen tuotiin laajuutta muun muassa Jeff Skinnerin ja Viktor Arvidssonin muodossa. Molemmat laitahyökkääjät tulevat ainakin aloittamaan kautensa kärkiketjuissa, joten tulosta on odotettavissa. Mielenkiintoista on, ettei Skinner ole pelannut vielä koskaan urallaan pudotuspelejä, vaikka on esiintynyt jo yli 1000 runkosarjaottelussa. Nyt hän pääsee joukkueeseen, joka lähtökohtaisesti taistelee mestaruudesta. Evander Kane on todennäköisesti sivussa pitkään ja palaa tositoimiin vasta ensi vuoden puolella.
Kahden maailman parhaan keskushyökkääjän Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin ympärille on helppo muodostaa kaksi huippuketjua. Zach Hyman on varmasti tulevallakin kaudella realistinen 50 maalin tekijä, ja Ryan Nugent-Hopkins on hieman tutkan alla yltänyt jopa yli sataan pisteeseen. Se, missä Oilers on aikaisempina vuosina epäonnistunut, on tuoda ympärille tukevia palasia. Alemmista kentistä löytyvät tutut, kokeneet Adam Henrique, Corey Perry, sekä Connor Brown, joiden täytyy pystyä pelaamaan rikkovaa ja fyysistä peliä.
Liigan eliittipelaajien joukkoon viime kaudella noussut Evan Bouchard johtaa puolustusta, ja pakkiparina luutii kokenut Mattias Ekholm. Kärkiparin takaa ei kuitenkaan löydy laatua, mikä nouseekin maalivahtipelin lisäksi Oilersin huolenaiheeksi. Darnell Nursea on kritisoitu paljolti osakseen suuren sopimuksen takia, mutta Ty Emberson, Brett Kulak ja Josh Brown eivät niminä kuulosta Stanley Cupia tavoittelevan joukkueen puolustajilta.
Runkosarja tulee olemaan Oilersille kohtuullisen helppo, ja kaikki tekeminen tähtää siihen, että kevään pudotuspeleissä ollaan valmiita. Joukkue tulee tekemään varmasti valtavan määrän maaleja. Katseet kiinnittyvät maalinsuulle, jossa Stuart Skinnerin on todistettava tasonsa tai Oilers joutuu kesken kauden etsimään uutta maalivahtia.
Edmonton Oilers taistelee Tyynenmeren divisioonan voitosta.
Los Angeles Kings − nuorisokaartin kehitysloikkaa odotellessa
Los Angeles Kingsin viime kausi noudatti parilta aiemmalta vuodelta tuttua kaavaa. Tyynenmeren divisioonan kolmanneksi ja Läntisen konferenssin seitsemänneksi sijoittuneen joukkueen tie tyssäsi heti pudotuspelien avauskierrokselle. Lopulta aina Stanley Cup -finaaleihin asti yltänyt Edmonton Oilers pyyhkäisi Kingsin yli helpohkosti voitoin 4–1.
Materiaaliltaan laadukas ja erityisesti vahvan sentteripelin varaan rakentunut joukkue ei onnistunut taaskaan ulosmittaamaan parasta potentiaaliaan. Yksi suurimmista pettymyksistä oli vastikään seuraan siirtynyt ja 68 miljoonan dollarin sopimuksen tehnyt Pierre-Luc Dubois. GM Rob Blake veti Dubois'n kaudesta nopeat johtopäätökset, tunnusti oman virheensä ja kauppasi tämän kesällä eteenpäin Washington Capitalsiin.
Vaihdossa Los Angelesin suuntaan liikkui toinen alisuoriutuja, maalivahti Darcy Kuemper, jonka kausi oli heikko. Kahden kauden takainen Stanley Cup -voittaja menetti ykkösvahdin asemansa joukkueessaan ja joutui kaupatuksi. Nyt Kuemper saa uuden mahdollisuuden todistaa, että hänestä on yhä ykkösmaalivahdiksi NHL:ssa Cam Talbotin visiitin jäätyä kauden mittaiseksi.
Viime ja toissa kauden tilastoihin peilaten Kingsin maalivahtiosasto voi katsoa aavistuksen heikentyneen Talbotin vaihduttua Kuemperiin. Mikäli koppi ei edelleenkään tartu Kuemperille, kyttäävät David Rittich ja toissa kauden sensaatio Pheonix Copley malttamattomina omaa vuoroaan. Kohtalaisista varavaihtoehdoista huolimatta losangelesiläisten maalivahtipeli on melko epävarmoissa kantimissa ja siten suurimpia kysymysmerkkejä kauteen lähdettäessä.
Toinen epävarmuustekijä ja potentiaalinen kompastuskivi liittyy viimeistelytehokkuuteen. Kings oli viime kauden runkosarjassa koko NHL:n terävintä kärkeä viidellä viittä vastaan laukaisunhallintatilastoissa ja maaliodottaman suhteessa. Maalisarakkeessa se ei kuitenkaan näkynyt riittävästi, sillä joukkueen maaliodottama tasaviisikoin oli yli 15 maalia korkeampi kuin toteuma. 165 viidellä viittä vastaan tehtyä maalia olivat koko NHL:n alempaa puolikasta.
Puhtaasti laukaisuprosentilla mitattuna kalifornialaisnippu lukeutui maalintekotehokkuudessa viidellä viittä vastaan sarjan alimpaan neljännekseen. Ihmekö tuo, kun joukkueen sisäisen maalipörssin voiton vei 31 osumalla Trevor Moore, joka oli samalla Kingsin ainoa 30 maalin ylittäjä.
Suurinta tulosvastuuta kantavat Kevin Fiala (29 osumaa) ja Adrian Kempe (28 osumaa) olivat kyseisessä tilastossa seuraavina. Heistä etenkin Kempen maalimäärä oli pettymys edelliskauden tehokkuuden (41 maalia) jäljiltä. Sama ei voi toistua tällä kaudella, vaan ruotsalaishyökkääjän on yksinkertaisesti iskettävä kiekkoa verkon perukoille kovemmalla tahdilla.
Paineet tuloksenteosta kasautuvat muutenkin entistä enemmän edellä mainitun kaksikon harteille Viktor Arvidssonin jätettyä seuran kesällä. Edmonton Oilersista saapuva Warren Foegele pystyy työmoraalissa paikkaamaan Arvidssonin jättämää aukkoa, mutta taidollisesti hän ei ole aivan ruotsalaisen kaliiberia. Fyysisyyttä Foegele sen sijaan tuo lisää, kuten myös toinen uusi hankinta Tanner Jeannot.
Pisteiden ja maalien tekoon toivotaan apuja Alex Laferrierelta, Alex Turcottelta, Akil Thomasilta ja Arthur Kaliyevilta. Myös ison harppauksen ottaneen keskushyökkääjä Quinton Byfieldin tuloskehityksen olisi syytä jatkua, jotta Kings ei tuskaile jälleen tehokkuuden kanssa. Puolustussuunnan pelaamisesta menestyksen ei pitäisi jäädä kiinni, sillä keskikaistaa miehittävät kahden suunnan eliittipelurit, kapteeni Anže Kopitar ja varakapteeni Phillip Danault.
Myös itse puolustusosasto on jämäkkä Vladislav Gavrikovin, Mikey Andersonin ja kesähankinta Joel Edmundsonin kaltaisten vääntäjien ja oman maalin varjelijoiden ansiosta. Inhottavan loven losangelesiläisten puolustukseen teki monipuolisen Drew Doughtyn loukkaantuminen harjoitusottelussa juuri kauden kynnyksellä.
Nilkkaleikkaukseen joutuva alakerran pelillinen ja henkinen johtaja on sivussa kaukalosta kuukausia, mikä avaa ison näyttöpaikan kiekollisesti taitaville Jordan Spencelle ja Brandt Clarkelle.
Heistä varsinkin Clarkeen kohdistuu hurjat odotukset organisaatiossa. Viime kaudella 16 NHL-ottelua kokeilemaan päässyt, mutta pääasiassa koko kauden AHL:ssa viettänyt Clarke takoi farmijoukkue Ontario Reignin paidassa 50 ottelussa tehot 10+36=46. Onkin äärimmäisen mielenkiintoista seurata, miten hyvin taitava puolustaja onnistuu siirtämään tehonsa NHL-jäille.
Kingsin materiaali riittää yhä pudotuspeleihin, mutta automaationa paikkaa ei voi pitää. Vaikka joukkue saavuttaisi minimitavoitteensa runkosarjassa, mitataan kauden onnistuminen vasta kevään ratkaisupeleissä. Sinne yltäminen ja siellä suoriutuminen ratkaisee myös GM Blaken kohtalon – potkut nimittäin uhkaavat painostavasti pelaajalegendaa.
Los Angeles Kings taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 3.−5.
Vancouver Canucks − hyökkäyksen kärki terästä, mutta maalivahtitilanne herättää huolta
Vancouver Canucks lähtee pitkästä aikaa kauteen menestymispaineet niskassaan. Edelliskautena Tyynenmeren divisioonan voittaneet kanukit hävisivät pudotuspelien toisella kierroksella Edmonton Oilersille, joten nälkää mennä pidemmälle riittää varmasti. Joukkueen suunta on muutenkin ylöspäin ja Rick Tocchet on tuonut uskottavuuden takaisin Vancouveriin.
Joukkue koki jonkin verran muutoksia kesän aikana, kun Boston Bruinsiin lähti kesken viime kauden Calgary Flamesista hankittu kaksikko Elias Lindholm ja Nikita Zadorov. Näistä eritoten Zadorovin lähtö tuntuu Canucksin alakerrassa. Muita maininnan arvoisia lähtijöitä olivat Ian Cole ja Vasili Podkolzin. Canucks sai hankittua laituriosastolle kaivattua vahvistusta Jake DeBruskin muodossa. Hänellä on varmasti potentiaalia nousta vakituiseksi 30 maalin tekijäksi isossa roolissa huippusentterin vierellä.
Hyökkäyskalusto on joukkueen selkeä vahvuus. Viime kaudella 100 pisteen rajan ylittänyt J.T. Miller johtaa joukkoja, ja hamuaa Henrik Sedinin tekemää ennätystä yhden kauden pisteistä (112). Kaiken mennessä nappiin Miller voi realistisesti rikkoa sen tulevalla kaudella. Laidalla jatkaa hyvän kemian Millerin kanssa löytänyt viimeistä sopimuskauttaan aloittava Brock Boeser, joka rikkoi niin ikään ensimmäistä kertaa urallaan 40 maalin rajan. Toiseen laitaan yhteen sarjan parhaista ykköskentistä asettuu joko uusi hankinta Debrusk tai vaihtoehtoisesti Nils Höglander tai nuori, lupauksia herättänyt Jonathan Lekkerimäki.
Vaikka Elias Pettersson oli kaukana huipputasosta pudotuspeleissä, häneltä voidaan odottaa nousua takaisin parrasvaloihin. Näyttöhaluja juuri jättisopimuksen solmineella sentterillä luulisi olevan, sillä esitykset pudotuspeleissä aiheuttivat valtavasti kritiikkiä. Jos Canucks haluaa parantaa ensikaudesta, siihen tarvitaan ehdottomasti Petterssonin tason nostoa.
Hyökkäys näyttää muidenkin kenttien osalta tasaiselta ja hyvin rakennetulta. Tuttu kolmosvitja Conor Garland – Teodors Bluegers – Dakota Joshua on toiminut hyvin jo pidemmän aikaa. Joshuaa ei kuitenkaan hetkeen jäällä nähdä miehen sairastuttua kivessyöpään kesällä. Mielenkiintoinen pelaaja, joka voi tarvittaessa ottaa isompaakin roolia on Bruinsista saapunut Danton Heinen.
On mielenkiintoista, lähteekö Canucks kauteen huippupakkiparilla Quinn Hughes – Filip Hronek, vai jaetaanko vastuuta laittamalla Hronek kakkospariin. Jos jotain joukkue vielä kaipaa, olisi se yksi oikeakätinen puolustaja lisää. Nyt Tyler Myers voi joutua hieman liian isoon rooliin, mikä aiheuttaa ongelmia alakerrassa. On myös hieman kysymysmerkki, kuinka joukkueen kolmospuolustaja Carson Soucy selviytyy roolistaan.
Maalilla aloittaa pudotuspeleissä säväyttänyt Arturs Silovs, joka on vielä täysi arpa koko kauden mitassa, mutta potentiaalia ainakin on. Thatcher Demko on toki ilmiselvä ykkösmaalivahti, kunhan selviää takaisin pelikuntoon. Demkoa tuskin tullaan peluuttamaan runkosarjassa samaa määrää kuin aiemmin. Tuore hankinta Kevin Lankinen voi saada alkukaudesta hyvän mahdollisuuden näyttää osaamistaan.
Suomalaisittain kiinnostusta herättää myös Aatu Räty. Kesällä luisteluaan kehittänyt oululainen on esiintynyt harjoituskaudella hyvin ja Tocchetilla tulee olemaan tiukan päätöksen paikka lähettääkö hän Rädyn alas kauden alkaessa. Koko viime kauden farmiseura Abbottsford Canucksissa pelannut Räty oli joukkueensa sisäisen pistepörssin neljäs tehoin 18+34.
Vancouverissa tullaan pelaamaan keväällä pudotuspelejä, ellei mitään radikaalia tapahdu. Runkosarjassa joukkue on vahvoilla voittamaan Tyynenmeren divisioonan tälläkin kaudella.
Vancouver Canucks taistelee Tyynenmeren divisioonan voitosta.
Vegas Golden Knights − jatkuuko joukkueen menestystarina
Vegas Golden Knights ei ole enää täysin entisensä. Seuran kuuden alkuperäisen "sopimattoman" joukko on kutistunut kolmeen ja syntisten kaupungin poppoossa on nähty kesän aikana merkittäviä kokoonpanomuutoksia. Etenkin hyökkäyspään muutokset herättävät kysymyksiä joukkueen mahdollisuuksista tulevalla kaudella ja kyvykkyydestä jatkaa organisaation menestystarinaa. Joukkue aloittaa nyt kolmannen kautensa päävalmentaja Bruce Cassidyn alaisuudessa.
Joukkueen ykköskassarina viime kaudella pelanneen Logan Thompsonin huhuttiin pyytäneen siirtoa muualle. Pelaaja itse ei tätä myöntänyt tai kieltäny, mutta tästä huolimatta Nevadan aavikko vaihtui itärannikon maisemiin varaustilaisuuden yhteydessä. Hyökkäyskalustosta hävisi niin taitoa kuin syvyyttä Jonathan Marchessaultin, Chandler Stephensonin, Michael Amadion ja William Carrierin siirtyessä muualle. Viime kaudella 42 maalia latonut Marchessault onkin kommentoinut kovasanaisesti organisaation päätöstä luopua hänestä, kun se ei päässyt pelaajan kanssa yhteisymmärrykseen tämän uudesta sopimuksesta. Golden Knights yritti tarjota kanadalaishyökkääjälle palkkakaton kanssa kikkailevaa sopimusta, mutta hän ei tähän suostunut. Myös puolustuksen konkari 37-vuotias Alec Martinez siirtyi kesällä uudelleenrakennuksen keskellä olevaan Blackhawksiin.
Uudet hankinnat hyökkääjät Alexander Holtz, Victor Olofsson ja puolustaja Robert Hägg ovat huomattavasti nimettömättömämpiä pelaajia lähtijöihin verrattuna, ja heistä tuskin kenestäkään on korvaamaan esimerkiksi Marchessaultin jättämää aukkoa joukkueen maaliruiskuna. Golden Knightsin terävimmän kärjen muodostavat kapteeni Mark Stone, Jack Eichel, William Karlsson ja viime kaudella joukkueeseen siirtynyt Tomáš Hertl, joka ei vielä loukkaantumisesta johtuen ehtinyt täysillä väläyttelemään taitojaan. Tšekkiläiselle otteluja ehti kertyä viime kaudella Golden Knightsin nutussa vain kuusi, joissa syntyivät tehot 2+2.
Stanley Cup -voittaja Adin Hill jatkaa edelleen maalin suulla, ja hänen aisaparikseen hankittiin viime kaudella Maple Leafsin riveissä melko ailahtelevasti esiintynyt venäläinen Ilja Samsonov. Maalivahtikaksikko onkin Golden Knightsin yksi suurimmista heikkouksista, sillä Hill ja Samsonov eivät ole vielä esittäneet runkosarjassa samanlaisia supertähden elkeitä kuin mitä lasvegasilaisten riveistä voitaisiin odottaa.
Tulevalta kaudelta vegasilaisten riveissä odotetaan eheää kautta ilman suurempia loukkaantumishuolia. Etenkin Stonen ja puolustaja Shea Theodoren terveenä pysymisellä on suora vaikutus joukkueen menestysmahdollisuuksiin. Esimerkiksi Theodore on ollut tilastollisesti tärkeä palanen joukkueelleen kahden edeltävän kauden aikana, sillä kanadalaisen päästessä jäälle ovat ritaripaidat voittaneet 63,7 % otteluistaan, kun taas hänen poissa ollessaan joukkue on voittanut puolet. Stone sen sijaan on ollut kasinokaupungissa pelatessaan yksi joukkueensa parhaimmista pistemiehistä ja hänen poissaolonsa näkyisi samantien maalisarakkeessa. Uusien poissaolojen mahdollisuus elää kuitenkin koko ajan, sillä Stone on kärsinyt aiemmin niin revenneestä pernasta kuin kahteen otteeseen leikatusta selkävammasta.
Kesän kovista hyökkäyspään menetyksistä huolimatta Golden Knightsin puolustus näyttää edelleen ensiluokkaiselta. Kookas puolustus ei tule antamaan vastustajalle tippaakaan periksi ja Hillin seisoessa maalilla on joukkuetta vastaan vaikea tehdä maaleja. Theodoren, Alex Pietrangelon ja Noah Hanifinin johtamaan joukkoon on myös nuoremmilla pelaajilla vaikea murtautua, jonka vuoksi suomalaisväriä joukkueessa nähtäneen vain äärimmäisessä hätätilassa. Organisaation ainoa sopimuksellinen suomalainen Christoffer Sedoff viettäneekin aikansa Golden Knightsin farmiseuran Henderson Silver Knightsin riveissä.
Golden Knights taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 1.−3.