Ollaan NHL-kauden kynnyksellä ja on aika vilkaista sarjan parhaita puolustuksia. Mukaan mahtuu viime kaudella laatunsa näyttäneitä kokonaisuuksia, sekä kasvojen pesun jälkeen huipulle palaavia ja viimein todellisen potentiaalinsa saavuttavia kuusikoita.
New Jersey Devils
Viime kaudella odotuksiin peilaten rajusti sukeltanut Devils lähtee uuteen kauteen kasvojen pesun kautta. Joukkueen puolustuksen johtohahmo, keulakuva, kulmakivi ja hyökkäyspainotteinen keihäänkärki Dougie Hamilton pelasi viime kaudella loukkaantumisen takia vain 20 ottelua, mutta on nyt valmis palaamaan tositoimiin.
197-senttimetrinen ja 100-kiloinen puolustajajärkäle on fyysisen osaamisensa lisäksi tunnettu etenkin tulisesta laukauksestaan. Viime kaudella hänet sairaslomalle pakottanut rannevamma saattaa konkarin pelaamiseen, mutta kunnossa ollessaan Hamilton on hyvällä pelisilmällä varustettu vaarallinen laukoja.
Sopivaa pariakaan ei tarvitse Hamiltonille kauaa etsiä, sillä vain kaksi kautta sitten hän muodosti Jonas Siegenthalerin kanssa yhden koko sarjan tasapainoisimmista ja laadukkaimmista pakkipareista.
Hyvän puolustuksen pitää kyetä pitämään pelivälinettä hallussaan ja joko liikuttamaan sitä hyvin tai liikkumaan itse sen kanssa sulavasti. Hamiltonin lisäksi juuri mainittuja erikoisosaamisia joukkueeseen tuo Hughesin kiekkosuvun nuorin veli, Luke Hughes.
Viime kaudella 82 otteluun 47 tehopistettä tehnyt 21-vuotias Hughes on fantastinen luistelija ja kiekko pysyy hänen lavassaan kuin liimattuna. Hughes rakastaa vetää vastustajan paineistavia hyökkääjiä lähelleen ennen kiekollista ratkaisua ja luoda sillä tiloja ympäri kenttää. Sen jälkeen hän pyrkii joko itse luistelullaan hyödyntämään näitä tiloja tai syöttämään kiekkoa sinne. Nuorukaisella on vielä tekemistä päätöksentekokykynsä suhteen, sillä hän ottaa vastaan paljon taklauksia ja menettää jonkin verran kiekkoja ottamiensa riskien seurauksena.
Vuotta nuorempi Šimon Nemec asettuu hänen vierelleen. Slovakialaisen tärkein tehtävä tulee olemaan tasapainon tuominen ja Hughesin osaamisen tukeminen omilla kyvyillään. Kiekollisesti pari oli jo viime kaudella loistava ja puolustukselliset oppirahat on mitä luultavimmin nyt maksettu.
Devils päästi viime kaudella itäisen konferenssin kolmanneksi eniten maaleja ja seuran urheilujohto reagoi tilanteeseen vapaiden agenttien markkinan auettua. Liialliseen varovaisuuteen mestaruushaaveensa haaskannut Carolina Hurricanes joutui luopumaan useasta profiilipalasestaan ja Devils haki vankkana ja varmana oman pään osaajana tunnetun Brett Pescen pois lojumasta.
Hurricanes käytti Pesceä Brady Skjein pakkiparina tilanteissa, joissa oma pää piti pitää ehdottoman puhtaana tai vastustajan keihäänkärki tylsyttää pois pelistä. Pari toimi häkellyttävällä laadulla vuosia ja vaikka Pesce ei Skjein kanssa enää pelaakaan, saa hän vierelleen Winnipeg Jetsiä viime kaudella edustaneen Brenden Dillonin.
33-vuotias Dillon lähentelee jo ikämiehen vuosia, mutta on fantastinen peruspuolustaja ja puolustamisen jalon taiteen osaaja. Dillonia ei kiinnosta laukauksen blokkaamisen tuottama kipu eikä hän tunne ylimääräistä sääliä vastustajia kohtaan kulmissa, maalin edustalla tai vihellyksen jälkeisissä nujakoissa.
Dallas Stars
Starsin on pakko haistaa veri tulevaa kautta ajatellen. Vaikka Esa Lindellin parina loistavasti suoriutunut Chris Tanev vaihtoikin maisemaa, alkaa Starsin puolustus olla monilta osin kurssinsa käynyt.
25-vuotias Miro Heiskanen jatkaa Starsin puolustuksen ykkösmiehenä. Heiskasen vahvuudet ovat jo kiekkokansan yleisessä tiedossa, mutta kerrataan ne silti lyhyesti. Erinomaisen syöttötaidon ja pelisilmän, sekä mailapuolustusosaamisen monipuolisen paketin viimeistelee maailmanluokan luistelukyky niin suoranopeuden, käännösten kuin tasapainonkin suhteen.
Heiskasen pelin suurin kritiikin kohde on lähivuosina ollut hänen laukauksensa ja sitä kautta hänen tehokkuutensa. Kritiikki on perusteltua, sillä vaikka puhutaan kokonaisvaltaisesti huippupelaajasta, ovat Heiskasen tehopistemäärät antaneet vastuuseen nähden hieman odottaa itseään.
Harjoituskaudella Heiskanen on tuonut peliinsä pelkän viivatanssin lisäksi myös aggressiivisempaa haastoa ja nousemista kohti parempia maalintekosektoreita. Kausi näyttää, onko muutos ajettu jo selkärankatasolle saakka.
Stars on myös saanut ensimmäistä kertaa John Klingbergin lähdön jälkeen pelaajan, joka pystyy jakamaan tuottavaa vastuuta Heiskasen kanssa. Viime kaudella kukkaan puhjennut 23-vuotias Thomas Harley otti oman aikansa marinoituessa, mutta voitti viime kaudella joukkueen puolustajien maalipörssin 15 osumallaan ja jäi 47 runkosarjassa tehdyn tehopisteen jälkeen 28 osumaa plussan puolelle tehotilastossaan.
Stars roolitti puolustuksensa viime kaudella poikkeukselliseen tyyliin siten, että oli yksi huippukiekollinen ja jopa hyökkäävä pari, yksi selkeästi puolustava pari ja yksi yleispari, joka oli kentällä kahden edellä mainitun lähinnä tarvitessa taukoa. Harley korjasi Ryan Suterin tuoman laatuvajeen kauden aikana ja muodosti tämän kiekollisen parin Heiskasen kanssa.
Mainitun puolustavan parin kulmakivi oli Lindell. Kesällä jatkosopimuksen Starsiin kirjoittanut suomalainen on Starsin puolustuksen järjestyksenvalvoja, jonka rooli on jo vuosia ollut ottaa vastustajan kärkiosaaminen vastaan.
Heiskasen lailla Lindellin vahvuudet ovat yleisesti hyvin tiedossa, mutta kertaus voi olla paikallaan. Lindellin tavaramerkkeihin kuuluvat kiekollinen varmuus, monipuolinen kamppailukyky, mailavahvuus puolustustilanteissa ja huippuluokan pelinlukutaito.
Lindellin viime kausi kului pääosin kahden tutkaparin kanssa. Joukkueesta kesällä pois siirtynyt Jani Hakanpää aloitti tuttuun tapaansa kauden Lindellin vierellä, mutta loukkaantumiset veivät järkäleen pois pelikentiltä pitkäksi ajaksi. Siirtotakarajan kynnyksellä Stars hankki kätisyyttä lukuun ottamatta tyyliltään lähes identtisen paikkaajan Tanevin muodossa.
Tulevalle kaudelle Lindellin aisapariksi on kaksi vaihtoehtoa, mikäli Stars jatkaa samanlaista roolitusta. 30-vuotiaan Ilja Ljubuškinin ura on ollut organisaatioiden suhteen kirottu, sillä ennen Starsia hän on edustanut Anaheim Ducksia, Buffalo Sabresia, Arizona Coyotesia ja kahden lyhyen pätkän ajan Toronto Maple Leafsia.
Venäläisen kolmen vuoden ja 3,25 miljoonan dollarin vuosipalkan arvoinen sopimus on pitkälti viime kauden runkosarjan lopun ja pudotuspelien näytöillä ansaittu, sillä fyysinen peruspakki onnistui täyttämään odotuksensa Maple Leafsissä. Tehopisteissä hän ei lopulta loistanut pudotuspeleissä seitsemään otteluun tehdyistä 0+3-tehoista huolimatta, mutta onnistui pelaamaan puolustuksellisesti laadukasta ja vuotamatonta jääkiekkoa.
Toinen ehdokas on Minnesota Wildin entinen johtava puolustaja ja ikänsä myötä peruspakin rooliin asettunut Matt Dumba. Dumba muistetaan Wildista jopa siniviivan pelotteena, mutta ikä ei tule yksin ja Dumban tapauksessa hänen liikkumiskykynsä on kokenut kalenterin kääntyvien sivujen vaikutuksen.
Dumba on kuitenkin edelleen fyysisesti häikäilemätön ja kovalla perinteisen tyylin vetolaukauksella varustettu puolustaja. Hänen luultavasti muutettava hieman pelityyliään, sillä keskivertoa hyökkäävämpi ja nousevampi pelityyli ei tuota enää entisaikojen tapaan pisteitä, mutta jättää oman puolustuspään edelleen yhtä haavoittuvaiseksi.
Kausi näyttää, jääkö kolmanteen puolustajapariin Dumba vai Ljubuškin. Kumpi se sitten onkaan, saa hän vierelleen Nils Lundkvistin. 24-vuotias Lundkvist on suorastaan kiehtova tapaus. Ruotsalaisen pakkikoulun prototyyppikasvatin vahvuuksiin kuuluvat luistelun lisäksi kiekollinen pelaaminen ja kyky hallita pelivälinettä kovatempoisiakin karvauspelejä kohtaan.
Lundkvist siirtyi aikoinaan Rangersista Starsiin hänen uraansa nähden melkoisella hintalapulla. Stars joutui maksamaan vuoden 2018 ensimmäisen kierroksen 28. vuorolla varatusta Lundkvististä jopa ehdolliset ensimmäisen ja neljännen kierroksen varausvuorot, mutta puolustajan ura on kehittynyt hintaan nähden maltillisesti.
Hän pelasi Starsissa koko kauden viettäneistä puolustajista lopulta vähiten ja istui välillä katsomonkin puolella. Pelatessaan Lundkvist oli kaikilla mittareilla hämmentävän keskinkertainen. Hän ei riistänyt kiekkoja, taklannut tai blokannut laukauksia. Hän ei myöskään laukonut laadukkaasti tai luonut merkittävää määrää. maaliodottamaa tai ylipäänsä maalipaikkoja. Hän ei kuitenkaan myöskään menettänyt kiekkoja tai vuotanut puolustussuuntaan ja oli laukaisuhallinnan kannalta hieman yli 50 prosenttinen pelaaja, eli hänen ollessaan jäällä joukkueiden laukaukset jakautuivat käytännössä tasan. Viime kaudella oli kuin Lundkvistin jäälläolo olisi lamaannuttanut molemmat joukkueet.
Lundkvistin kehityskäyrä on yksi Starsin joukkueen mielenkiintoisimmista huomionaiheista tulevalla kaudella. Viime kauden suorituksen päälle voi rakentaa tukevaakin laatujääkiekkoa monilla eri tavoilla, mutta kokoonpanon ulkopuolelle jääminen ja jopa kauppa muualle on aivan yhtä mahdollinen.
Carolina Hurricanes
Hurricanesin lisääminen tälle listalle tuntuu jopa hieman luvattomalta sen jälkeen, miten seura on käsitellyt mahdollista kauppatavaraansa. Skjei, Pesce ja hyökkääjistä Teuvo Teräväinen olivat palasia, jotka kauppaamalla seura olisi voinut hyvinkin saada oikeita muutoksen tekeviä vahvistuksia joukkueensa.
Nyt jo muualle siirtynyt seuran entinen jääkiekkopresidentti Don Waddell valitsi kuitenkin pelon kautta alisuorituksen ja piti kiinni pelimerkeistään siihen saakka, kunnes kaikki kolme kävelivät ilmaiseksi ulos kesällä.
Skjei ja Pesce muodostivat vuosia yhden NHL:n luotettavimmista oman päänsä luutapareista, jossa oli usein mainitsemattoman paljon kiekollistakin varmuutta ja perustaitoa. Lähes tavaramerkiksi muodostuneen parin lähtö oli kova kolhu, mutta Hurricanesin puolustus on edelleen sarjan kärkeä.
Kausi kaudelta tarkkaillaan sitä, miten nyt jo 39-vuotias Brent Burns pysyy sarjan vauhdissa mukana. Hurricanesin valmennus on kuitenkin tehnyt ihailtavaa työtä konkarin kanssa ja mahdollistanut hänen laatupelaamisensa jatkuvuuden, sillä Burns ei pelaa enää samaa jääkiekkoa kuin esimerkiksi San Jose Sharksissa.
Alkujaan hyökkääjänä NHL:ään varattu Burns tunnettiin aiemmin lähes ylihyökkäävästä pelityylistään. "Puolustajan" kaikki vahvuudet liittyivät tavalla tai toisella hyökkäyspeliin, pisteiden tekoon ja ylivoiman pyörittämiseen. Nyt hänen tehopistemääränsä ovat pudonneet piste ottelua kohden -tahdista noin puoleen, mutta oman joukkueen maalivahdilla ei ole koskaan aikaisemmin ollut Burnsin takana näin mukavaa.
Burns muodostaa vierelle asetetun huippupakin Jaccob Slavinin kanssa yhden NHL:n tuottavimmista ja peliä hallitsevimmista pakkipareista. Kaksikon ollessa jäällä Hurricanes hallitsee niin kiekkoa kuin laukaisumääriäkin.
Vaikka varsinkin nopeammat hyökkäysketjut aiheuttavat välillä yhteen lasketulta iältään 69-vuotiaalle pakkiparille harmaita hiuksia, korvaa se ajoittaiset lipsahduksensa huomattavasti paremmalla kokonaisvaltaisella tuotannolla ja kiekonhallinnalla.
Joukkueesta löytyy myös toinen edistyneiden tilastojen kuningaspari, nimittäin Dmitri Orlov ja Jalen Chatfield olivat viime kauden pakkipareista koko sarjan laukaisuhallintakärki.
Laukaisuhallinta on heikko tuottavuuden mittari siinä mielessä, että jokainen maalia kohti heitetty roiskaisukin lasketaan, mutta sitä voi käyttää mallintamaan parin kykyä pitää kiekkoa hallussaan ja tuoda sitä hyökkäysalueelle.
Pescen ja Skjein jättämää aukkoa tulevat paikkaamaan Shayne Gostisbehere ja Sean Walker. Ketjuruletti saattaa Hurricanesissa pyörähtää, sillä Gostisbehere ja Walker eroavat korvaamastaan kaksikosta pelaajina runsaasti, mutta parina kaksikko saattaa hyvinkin tukea toisiaan. Gostisbeheren vahvuudet ovat hyökkäävässä pelissä, syöttövalikoimassa, pelisilmässä ja rannelaukauksessa. Walker puolestaan luistelee hyvin ja liikutta kiekkoa sekä kamppailee varmaotteisesti. Hän ei kilpaile Gostisbeheren kanssa tehopistetuotannossa, mutta on parempi jokaisella puolustuspelin osa-alueella.
Boston Bruins
Bruinsin tuntomerkkeihin kuuluu tottelemattomuus jääkiekon luonnonlakeja kohtaan. Seuralegendojen ripustaessa hokkareitaan naulaan yksi toisensa jälkeen on täysin normaalia, että joukkue kyntää muutamia kausia. Sen jälkeen se saa korkeita varausvuoroja ja aloittaa uudelleenrakennuksen.
Bruinsiin tämä ei kuitenkaan päde, sillä se on edelleen jopa todennäköinen pudotuspelijoukkue, vaikka Patrice Bergeron, David Krejčí, Tuukka Rask, Zdeno Chára ja muut ovat jättäneet pelikentät lähivuosina.
Bruinsin puolustus ei säkenöi tulospalveluissa, mutta on teräksinen puolustussuuntaan. Bruinsin puolustuksesta on jopa hieman yksitoikkoista kirjoittaa, sillä joukkueen pelitapa on juurtunut organisaatioon vahvasti ja puolustajarekrytoinnit tehty sen perusteelta jo vuosia. Bruinsin puolustuksessa on kuitenkin muutamia määritteleviä elementtejä.
Pakkien listaa katsoessa silmiin pistää nopeasti koko. Viisi pelaajaa mahdollisesta seitsemän rotaatiosta ovat yli 190 senttiä pitkiä ja kaksi jäljelle jäävää, Parker Wotherspoon ja Charlie McAvoy, ovat hekin 185-senttisiä. Suurin järkäle on viime kaudella Canucksissa vaikuttanut 197-senttinen ja 113-kiloinen Nikita Zadorov.
Bruins ei ole todellakaan säästänyt siitä useiden mukaan tärkeimmästä, eli puolustuspään osaamisesta. Joukkueen pakiston jokaisella pelaajalla on hyvät valmiudet pelata puolustusalueen puolustuspeliä ja jopa puolustuksen kiekollisella johtajalla, McAvoylla ei ole vapauksia laiminlyödä kurinalaista puolustamista tehopisteiden toivossa.
Hampus Lindholm on koko sarjan kokonaisvaltaisesti parhaita puolustajia. Hyvin luisteleva ja laadukkaasti kiekkoa hallitseva ja syöttävä ruotsalainen on vuoren varma omassa päädyssään ja hoitaa tarpeen tullen myös ylivoiman pyörittämisen.
Brandon Carlo on kokonsa ja liikeensä turvin sarjan parhaita puolustavia puolustajia ja Mason Lohrei on lupaavan ensimmäisen kauden jälkeen valmiina todelliseen läpimurtoonsa.
Bruinsin kuusikko on erinomainen puolustussuuntaan ja avaa peliä varmasti ja sulavasti. Ainoa puute paperilla on selkeä hyökkäyspään erikoisosaaminen. Bruinsin materiaali ei McAvoyta ja hyvän päivän Lindholmia lukuun ottamatta riitä hyökkäämään laadukkaasti viidellä pelaajalla, mutta maalinsa se osaa pitää tyhjillään.
Florida Panthers
Viime kauden mestarin kuusikko ei ole Brandon Montourin lähdön jälkeen entisensä, mutta on silti sarjan parhaita. Gustav Forsling murtautui viime kaudella NHL:n tähtipelaajien kategoriaan päätä huimaavalla +56 teholukemallaan. Teholukema aiheuttaa laadun mittarina perusteltuakin kritiikkiä, mutta Forslingin pelaamisen isosta kuvasta kertoo jotain se, että hän voitti tilaston viime kauden runkosarjassa.
Suurimman osan kaudesta Forslingin vierellä pelannut Aaron Ekblad koki viime kaudella muodon muutoksen. Ekblad saapui sarjaan kiekolliseksi ja ylivoimaa pyörittäväksi puolustajaksi. Kiekollisten ja varsinkin hyökkäävien pakkien perusmuotti liikkui kuitenkin NHL:ssä rajusti pois isosta ja hitaasta Ekbladista, joten hänen piti opetella puolustamaan säilyttääkseen pelipaikkansa.
Opettelu oli välillä pitkäveteistä seurattavaa, mutta viime kaudella nuotti tuntui Forslingin vierellä löytyneen. Ekblad lopetti viime kaudella ryntäilyn ja puolusti eteenpäin vain silloin, kun se oli oikeasti järkevää. Kauden 2023–24 finaaleissa pelannut Ekblad olikin jo jotain aivan täysin muuta, kuin se 2022–23-kauden finaaleissa nähty Golden Knightsin hyökkäyspelin jatke.
Panthersin puolustuksessa on tulevalla kaudella myös sama tuttu suomalaiskasvo, sillä uransa heittämällä parhaan kauden pelannut Niko Mikkola jatkaa joukkueessa. Mikkolan suhteen tilanne on mielenkiintoinen, sillä vierellä viime kaudella pelannut Montour vaihtoi maisemaa.
Panthersilla ei ollut palkkakattosyistä tilaa toiseen Montourin nykytasoa vastaavaan hyökkäävään puolustajaan, joten he toivovat Blue Jacketsia viime kaudella edustaneen Adam Boqvistin kehittyvän Montourin lailla. Boqvist pelaa alkavan kauden vain 775 tuhannen dollarin arvoisella sopimuksella ja muistuttaa pelaajatyypiltään Montouria. Oikealta puolelta laukova 24-vuotias ruotsalainen viihtyy kiekko lavassaan, luistelee sulavasti ja ampuu ranteella tarkasti ja nopeasti, vaikka onkin tehnyt tähän astisella NHL-urallaan tehoja varsin maltillisesti.
Viime kaudella merkkittävän tasonnoston aikaisempaansa tehnyt Dimitri Kulikov jatkaa Panthersin kolmannessa pakkiparissa. Kulikovista kuoriutui lopulta laadukas peruspakki, joka ei vuotanut puolustussuuntaan ja teki silloin tällöin tehopisteenkin.
Oliver Ekman-Larssonin poistuttua paikka Kulikovin vierellä on vapaana ja siitä kilpailevat Nate Schmidt, Tobias Björnfot ja Uvis Balinskis.