Samaa mieltä vai eri mieltä? Jatkoajan NHL-toimituksen Teemu Utriainen ja Heikki Mannonen iskevät kiinni kuumiin ajankohtaisiin NHL-väitteisiin.
Läntinen konferenssi on tänä vuonna Idän konferenssia vahvempi
Mannonen: Kyllä. Sarjataulukkoa tarkasteltaessa lännen joukkueet näyttävät todella vahvoilta. Allekirjoittaneen mielestä suurin yllättäjä on Minnesota Wild. Kirill Kaprizovin loukkaantuminen osui tosin erittäin huonoon aikaan, kun Wild oli nousta jo koko NHL:n kärkijoukkueeksi. Avalanche, Stars, Golden Knights, Oilers ja Jets ovat kaikki potentiaalisia Stanley Cup -voittajia. Näiden joukkueiden rungot on kuorrutettu NHL:n parhaalla kermalla.
Idän joukkueet tarjoavat myös laatua, mutta eivät allekirjoittaneen mielestä yllä lännen tasolle. Konferenssia johtava Washington Capitals vaikuttaa valmiilta taistelemaan mestaruudesta tänä vuonna, mutta sen suurin heikkous on kokemattomuus tiukoissa ottelusarjoissa. On jopa nähtävissä, että Capitals voisi pudota jo ensimmäisellä kierroksella, mikäli vastaan asettuisi Jon Cooperin tai Paul Mauricen kokeneet floridalaisjoukkueet. Idän pitkäaikainen laatupaketti Carolina Hurricanes ei ole vakuuttanut tänä vuonna. Sen sijaan New Jersey Devils on kenties konferenssin vahvin ja nälkäisin joukkue ajatellen kevään ratkaisupelejä.
Utriainen: Kyllä. Itäisestä konferenssista ei yksikään joukkue ole vakuuttanut täysin. Vaikka Capitals lienee runkosarjan lopulla Itäisen konferenssin ykkösjoukkue, en osaa pitää heitä mestarisuosikkina.
Panthers ei jaksa kolmatta pitkää kevättä putkeen, ja ikä näkyy vihdoin myös Sergei Bobrovskin pelissä. Myös Maple Leafsin maalivahtipeli on edelleen kysymysmerkki, vaikka Anthony Stolarz pelasikin alkukaudella upeasti.
Hurricanes saattaa lopulta olla Idän kovin joukkue, jos Sebastian Aho alkaa pelaamaan paremmin. Lopulta maalivahdit ovat myös heillä ratkaisuasemassa.
Pidän Läntisen konferenssin joukkueista ainakin Oilersia, Starsia, Avalanchea ja ehkä Golden Knightsia suurempana suosikkina mestariksi kuin yhtäkään Idän joukkuetta.
Myös Los Angeles Kingsin pelaamisen rakenne ja puolustuspelin varmuus ovat vakuuttaneet, mutta heiltä taitaa puuttua mestaruuteen vaadittava kärkiosaaminen.
NHL-viikon ykköstähti on Leevi Meriläinen
Utriainen: Vedetään hieman kotiinpäin ja sanotaan kyllä. Leevi Meriläinen on yllättänyt kaikki ja torjunut Senatorsin pisteille jokaisessa viikon ottelussa.
Lauantain peli Boston Bruinsia vastaan oli vaikeampi, mutta viidestä päästetystä maalista huolimatta Meriläinen juhli voittoa.
Viikon ainoassa tappiossaan Meriläinen päästi vain yhden maalin jatkoajalla Capitalsia vastaan, ja heidän maalillaan nollapelin pelasi Logan Thompson, joka on Meriläisen kovin haastaja maalivahdeista viikon pelaajan titteliin.
Kenttäpelaajista puhuttaessa Nikita Kutšerov on paukutellut pari pinnaa per peli ja Filip Forsberg on johdatellut Nashville Predatorsin kolmeen voittoon tehoillaan 4+3=7, joten ei ruotsalainenkaan olisi huono valinta.
Valintani on kuitenkin Oulun maailmankuulun maalivahtikoulun kasvatti ihan vaan puhtaasti yllätyksellisyydellään. Linus Ullmarkia ei ole tullut ikävä.
Mannonen: Ei. Meriläinen on torjunut itsensä suomalaisten sydämiin. Kaikki alkoi ottelusta Pittsburgh Penguinsia vastaan, jossa Ullmarkin korvaajaksi nostettu Meriläinen pysäytti kaikki Sidney Crosbyn johtaman joukkueen maalintekoyritykset. Tätä seurasivat huippuottelut Starsia, Islandersia ja Capitalsia vastaan. Olisi hieno ele NHL:ltä valita suurelle yleisölle vielä melko tuntematon Meriläinen 3 Stars of the Weekin ykkösnimeksi. En kuitenkaan usko, että näin tapahtuu.
Oululaista paremmin on tällä viikolla esiintynyt Kanadan 4 Nations-joukkueesta ulos jätetty Washington Capitalsin ykköstorjuja Thompson. Maalivahti torjui kaksi nollapeliä joukkueelleen ja päästi vain yhden maalin rakasta vihollista Penguinsia vastaan.
Sean Monahan on kesän kovin pelaajavärväys
Mannonen: Ei. Pidän Devilsin uuden ykköstorjujan Jacob Markströmin hankintaa merkittävämpänä kuin Sean Monahanin saapumista Ohioon. Markström on idän paholaislaumalle juuri se puuttuva palanen matkalla kohti Stanley Cupia.
Sheldon Keefen valmentama joukkue on tuskaillut edelliset kaudet puolustuspelaamisen kanssa, ja GM Tom Fitzgerald reagoi tilanteeseen hankkimalla tolppien väliin Canucksissa vahvasti esiintyneen ruotsalaisvahdin. Maalivahdin vakuuttavat otteet ovat tehneet Devilsistä mielestäni idän suurimman mestarisuosikin.
Utriainen: Kyllä. Monahania pidettiin hyvänä kakkossentterinä, ja siihen suhteutettuna 27,5 miljoonan dollarin ja viiden vuoden sopimus on kohtuullinen. Monahan on kuitenkin ollut paljon enemmän, ja hän on noussut huippupelaajaksi.
Columbus Blue Jackets on noussut uudelle tasolle Monahanin kanssa. Yhteispeli Kirill Martšenkon kanssa toimii kuin unelma, ja kaksikko on voittanut yhteiset minuuttinsa hurjalla maalierolla 34−11. He muodostavat yhden koko liigan kovimmista hyökkäysketjuista yhdessä Dmitri Voronkovin kanssa.
Monahanin hankinta on nostanut Sinitakit uudelle tasolle, ja edes pudotuspelipaikkaa ei voitaisi pitää enää jättiyllätyksenä jumbosijoille povatuilta ohiolaisilta.
Lane Hutson on kuluvan kauden paras tulokaspelaaja
Utriainen: Ennen kauden alkua mietittiin olisiko Lane Hutsonille parempi vaihtoehto kehittyä vielä AHL-liigassa ja sitä kautta totutella aikuisten peleihin. Ei mietitä enää. Montrealin kotiyleisö rakastui Hutsoniin jo harjoitusotteluissa, ja kauden mittaan tahti on vain kiihtynyt.
Vastaavaa hyökkäyspään dominointia ei ole tulokaspuolustajilta tällä vuosituhannella nähty kuin ehkä Cale Makarilta muutamia vuosia sitten, ja Hutsonia verrataan jo Paul Coffeyn, Brian Leetchin ja Phil Housleyn kaltaisiin legendoihin.
Macklin Celebrini on ollut heti tulokkaana San Jose Sharksin paras pelaaja, ja hän lieneekin edelleen suurin suosikki vuoden tulokkaaksi. Calder Trophysta äänestävät toimittajat tykkäävät useimmiten antaa äänensä hyökkääjille ja niin käynee lopulta tälläkin kertaa.
Nostan esille myös Dustin Wolfin, joka on tulokkaana torjunut Calgary Flamesin vähintäänkin flirttailemaan pudotuspelipaikasta. Maalivahtien voitto on kuitenkin vielä puolustajiinkin verrattuna harvinaisempaa herkkua.
Lisäksi Matvei Mitškov voisi ilmiömäisellä loppukauden spurtilla nousta haastajaksi, mutta en siihen jaksa uskoa. Nuori venäläinen on joukkueessa kakkosviulun soittaja Travis Konecnyn jälkeen ja myös vuoden tulokkaita miettiessä kärkikolmikkoa perässä.
Mannonen: Kyllä. Harva osasi tunnistaa Hutsonin kehityskaaren olevan tätä luokkaa. Vielä harjoituskaudella moni piti heiveröisen taiturin päätyvän NHL:n kovan taklauspelin uhriksi. Näin ei käynyt, eikä toivottavasti koskaan käykään. Hutson on noussut muutamassa kuukaudessa NHL:n valovoimaisimpien yksilöiden joukkoon. Hänen liikkeensä, pelikäsityksensä ja tuloksentekopotentiaalinsa ovat keskeisiä syitä siihen, miksi Montreal Canadiens on noussut lähelle pudotuspelipaikkaa.
Jos Patrik Laine pysyy loppukauden terveenä, Hutsonilla voi olla mahdollisuus jopa rikkoa Canadiensin tulokkaiden piste-ennätys. Puolustaja johtaa Montrealin ylivoimaa kuin pienoistietokone, joka jakelee kiekkoa vapaaksi unohdetulle Laineelle tai toiselle puolelle Juraj Slafkovskýlle.
On selvää, ettei Hutson ole puolustuspäässä vielä Victor Hedmanin tai Drew Doughtyn kaltainen pioneeri. Sitä hänen ei tarvitsekaan olla. Puhumme NHL:n tulokkaasta, joka oppii uutta jokaisessa ottelussaan. Hutsonin kehitys alkukauden otteista tähän pisteeseen on ollut niin merkittävää, että väitän hänen olevan jopa Celebriniä arvokkaampi tulokaspelaaja.
Aleksander Barkov on Suomen vuoden urheilija – Mikko Rantanen on parempi jääkiekkoilija
Mannonen: Kurri vai Selänne, Rantanen vai Barkov – pelaajavertailut ovat aina kiehtovia. Tällaisiin vertailuihin tarvitaan paitsi laajaa dataotantaa myös peleissä esiin tulevaa aineetonta pääomaa, kuten johtajuutta.
Aleksander Barkov on suomalaisessa jääkiekossa ylivertainen johtaja. Kapteenin tyypillinen hillitty ja vaatimaton olemus ihastutti Urheilugaalan yleisöä. Tositilanteessa tilanne on toinen. Kun Florida Panthersin pukukopin ovet sulkeutuvat kameroilta, NHL:n paras puolustava hyökkääjä avaa suunsa, asettaa standardit harjoituskaukalossa ja luo joukkueelleen suunnan illan otteluun. Hänen työmääränsä tälle viime kauden parhaalle jääkiekkojoukkueelle on hyvin merkittävä.
Mikko Rantanen on matkalla kolmanteen peräkkäiseen yli sadan pisteen kauteen. Saavutukseen, johon ei yltänyt edes Teemu Selänne. Jari Kurri sen sijaan pelasi vuosien 1982–1987 välillä viisi peräkkäistä yli sadan pisteen kautta.
Rantasen vertailu tuottavuudessa käy siis jo Kurriin, melkoista. Jos hän päättää jatkaa uraansa Nathan MacKinnonin joukkueessa, on hyvin mahdollista, että hän päätyy uratilastoissa Selänteen ja Kurrin lukemiin.
Allekirjoittaneen mielestä Barkovin arvoa ei mitata pisteissä, vaan ensisijaisesti viime vuosien parhaan NHL-joukkueen johtajana ja sarjan parhaana puolustavana keskushyökkääjänä.
Rantasta sen sijaan voi jo avoimesti verrata tuottavuudessa Kurriin ja Selänteeseen. Kumpi on parempi jääkiekkoilija? Tuottavuuden puolesta ehdottomasti Rantanen. Hän on kiistattomasti tehokkaampi pelaaja kuin Barkov, mutta valitsisin joukkueeseeni ensin Barkovin.
Utriainen: Barkov saattaa olla Suomen kaikkien aikojen paras jääkiekkoilija. Historian monipuolisin hän on ainakin. Oli aikakin, että jääkiekkoilija palkittiin vuoden urheilijana.
Rantanen on tehokkaampi, mutta hän ei ole joukkueensa johtava pelaaja. Se paikka kuuluu MacKinnonille. Rantasen vertaaminen Kurriin onkin siinä mielessä osuva, että myös Kurri oli supersentterin kakkosmies. Tärkeä pelaaja, mutta ei kuitenkaan ikinä ykköstähti.
Barkovista sellainen on tullut, voittava suomalainen johtaja maailman kovimmassa kiekkoliigassa. Hän tekee kaiken täydellisesti ja on lisäksi huipputaitava hyökkäyspäässä. Sasha tekee hyvin harvoin virheitä ja on esimerkki koko jääkiekkoilevalle maailmalle.
Rantanen on supertähti, mutta Barkov on vielä seuraavalla tasolla omassa kastissaan.
