Tilastoanalyysi: Mikko Rantanen ei ole mestaruuden jälkeen ollut johtava pelaaja ilman Nathan MacKinnonia

Mikko Rantanen ja Nathan MacKinnon ovat yhdessä puolustaja Cale Makarin kanssa olleet Colorado Avalanchen menestymisen kulmakivet. Tämän näkee jo pistetilastoista: MacKinnon on pelaamissaan 202 runkosarjan ottelussa kerännyt tehot 112+214=326, Rantanen 211 ottelussa pisteet 122+151=273 ja Makarin 186 ottelun saldo näyttää lukemia 54+155=209.

Kaikki lukemat ovat pelipaikkojensa kärkipään lukemia koko liigan mittakaavassa ja joukkueen sisäisessä pistepörssissä kaikki muut jäävät kauaksi taakse.

Myös kolmikon pelillinen merkitys on ollut Avalanchen voittojen suhteen korvaamaton. Tähtikolmikosta vähintään yksi on ollut edellisten kolmen kauden aikana täysillä kentällisillä pelatessa jäällä yhteensä 5 355 minuutin ajan, ja noiden minuuttien aikana Avalanche on tehnyt yhteensä 298 maalia. Toiseen päähän maaleja on syntynyt 235 kappaletta, eli maaliero on ollut komeasti yhteensä 63 maalin verran plussalla.

Sitä vastoin koko trio on ollut penkillä 4 865 pelatun minuutin ajan, ja tällöin maaliero on ollut kymmenen maalin verran negatiivinen, sillä itse tehtyjä maaleja on syntynyt 168 ja päästettyjä maaleja 178.

MacKinnonin suoritukset eivät ole juurikaan heitelleet riippumatta siitä, kenen kanssa hän on pelannut. Nate Dogin pelatessa yhdessä sekä Rantasen että Makarin kanssa on maaliero ollut 94−65 maaliprosentin ollessa 59,1. Kun MacKinnon ja Rantanen ovat pelanneet yhdessä ilman Makaria, on maaliero 65−43 ja maaliprosentti 60,2. Sitä vastoin MacKinnonin ja Makarin yhteisillä minuuteilla ilman Rantasta on maalierona 30−18 ja maaliprosenttina 62,5. Hieman yllättäenkin MacKinnonin maaliero ilman molempia tähtikavereitaan on ollut kaikista paras, 37−22 maaliprosentin ollessa 62,7.

Kuten edellämainitusta lukemista voidaan havaita, on MacKinnon nostanut tilanteessa kuin tilanteessa joukkueensa huipputasolle. Tämän vuoksi Nate the Great voitti viime kauden päätteeksi ansaitusti Hart Trophyn, jolla palkitaan NHL:n runkosarjan arvokkain pelaaja omalle joukkueelleen.

Rantasesta ja Makarista ei voida sanoa samaa, sillä molemmat ovat vaikuttaneet olevan enemmän tai vähemmän matkustajia, jotka ovat päässeet nauttimaan MacKinnonin tarjoaman luotijunan kyydistä. Rantasen ja Makarin pelatessa täysillä kentällisillä yhdessä ilman MacKinnonia on maaliero vain niukasti positiivinen 15−14 maaliprosentin ollessa 51,7. 

Sekä Rantasen että Makarin pelatessa erossa muista tähdistä ovat tulokset olleet suorastaan surkeita. Hirven maaliero on ollut noiden minuuttien aikana selvästi negatiivinen 30−39 maaliprosentilla 43,5, eivätkä Makarin lukemat ole olleet juurikaan parempia (maaliero 27−34, maaliprosentti 44,3).

Kaksikosta Rantanen tai Makar on jompikumpi ollut kentällä ilman MacKinnonia yhteensä 1 933 täysillä kentällisillä pelatun minuutin ajan, ja näiden minuuttien aikana maaliero on ollut negatiivisen puolella peräti 15 maalin verran maalieron ollessa 72−87. Vaikuttaakin tilastojen perusteella vahvasti siltä, että tähtitriosta lähinnä MacKinnon on ollut se pelaaja, joka on tehnyt joukkuekavereistaan parempia.

Sama ilmiö vaikuttaisi päteneen myös ylivoimapelissä, mutta siellä kolmikon minuutit erossa toisistaan ovat olleet sen verran vähäisiä, ettei tuloksista kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Joka tapauksessa MacKinnonin ollessa kentällä ylivoima on ollut murhaavaa. Joko Rantasen tai Makarin pelatessa ja MacKinnonin poissaollessa ylivoima on ollut hyvää, mutta kuitenkin kehnompaa kuin yhdessä ykkösmiehen kanssa.

Myös tehopistetilastoja tarkastellessa trendi on selvä. MacKinnonin täysillä kentällisillä tekemissä 71 maalissa on Rantanen ollut syöttäjänä 25 kertaa eli prosenttina tämä on 35,2. Toisin päin tarkastellessa Rantasen 66 maalissa on MacKinnon ollut syöttäjänä hieman useammin 29 kertaa prosentin ollessa 43,9. Kaikista MacKinnonin 105 syötöstä 29 (27,6 %) on ollut Rantasen maaleihin. Toisin päin tarkastellen Rantasen 67 syntyneestä syöttöpisteestä 25 eli 37,3 % on tullut MacKinnonin iskemistä maaleista.

Kun mukaan laskuihin otetaan ne 23 kertaa, jolloin joku kolmas pelaaja on tehnyt maalin jonka syöttäjänä on sekä MacKinnon että Rantanen, voidaan havaita Ranen 133 täysillä kentällisillä syntyneessä tehopisteessä MacKinnonin olleen tavalla tai toisella osallisena 77 kertaa (57,9 % kaikista tehopisteistä). MacKinnonin tehopisteistä on Rantanen ollut osallisena reilusti alle puolessa (43,8 %).

Näitä tilastoja tarkastellessa voi ymmärtää hyvin, miksi Avalanche ei ollut valmis tarjoamaan Rantaselle samansuuruista sopimusta kuin esimerkiksi Edmonton Oilers saksalaistähti Leon Draisaitlille kesällä 2024. Edistyneet tilastot osoittavat, ettei kesän 2022 Stanley Cupin jälkeen Rantanen ole ollut joukkueensa johtava pelaaja, vaan ennemminkin hyvä täydentävä linkki johtaja MacKinnonille. Vähän kuin muinoin Jari Kurri oli Wayne Gretzkylle. Tässä mielessä ajateltuna olisi vaikeata perustella Rantasen saavan joukkueessa pelaajista suurempaa palkkaa.

Rantanen agentteineen oli luonnollisestikin asiasta eri mieltä, ja he pystyivät perustellusti vaatimaan nousevan palkkakaton maailmassa kovempaa sopimusta kuin mitä esimerkiksi Artemi Panarin, William Nylander tai David Pastrnak ovat aiemmin saaneet. Rantanen on ollut edellämainittujen pelaajien kanssa runkosarjassa tehopisteillä mitaten vähintäänkin samalla tasolla, ja pudotuspeleissä turkulainen on ollut palkkaverrokkeihinsa nähden omassa luokassaan.

Näkemysten pelaajan todellisesta arvosta joukkueelle ollessa liian kaukana toisistaan näki Avalanche ainoana mahdollisuutenaan seuraikonin kauppaamisen muualle. Riski pelaajan menettämisestä ilman korvausta toiseen seuraan kesällä 2025 oli liian suuri. Nyt Rantasella onkin täydellinen paikka näyttää olevansa enemmän kuin MacKinnonin matkustaja. Viimeisen kolmen kauden tilastot ovat tässä Rantasta vastaan.

Tilastojen lähde: Naturalstattrick