Mikko Rantasen sopimus Colorado Avalanchen kanssa päättyy tämän kauden jälkeen. Yleensä supertähtipelaajat kiinnitetään jatkosopimukseen jo hyvissä ajoin ennen aikaisemman sopimuksensa päättymistä. NHL:llä on päivämääriin perustuva säännöstö liittyen sopimusten uusimiseen. Rantasen jatkosopimuksen olisi saanut solmia ja julkistaa jo ennen kauden alkua.
Jatkoa ei ole kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Sitä ei julkistettu myöskään Avalanchen kauden ensimmäisessä kotiottelussa, tai missään muussakaan loogisessa tapahtumassa. Seuran kulmahuoneesta kommentoitiin vain, että jokaisella pelaajalla on oikeus testata arvoaan vapaiden agenttien markkinassa.
On hyvin normaalia, että mestaruudenkin seuraan tuoneet, meritoituneet tähtipelaajat pelaavat samassa organisaatiossa lähes elleivät jopa koko uraansa. Rantasen kohdalla tilanne olisi ollut maksimisopimuksen turvin hyvinkin tämän kaltainen, sillä hän olisi ollut kahdeksan vuoden sopimuksen jälkeen 36-vuotias. Näin ei kuitenkaan tällä hetkellä näytä olevan käymässä.
Rantanen on älykäs. Hän on intohimoinen ja voitonhaluinen ja tietää arvonsa. Nyt kysyn, miksi ihmeessä Rantanen solmisi jatkosopimuksen Avalanchen kanssa?
Rantasen ja Avalanchen pitkäaikainen liitto vaikuttaa Rantasen kannalta jopa heikolta lopputulokselta tällä hetkellä. Avalanche on mestaruutensa jälkeen lähtenyt hallitsemattomaan syöksykierteeseen alaspäin. Tiesitkö, että Joe Sakic ei ole enää joukkueen GM? Hän siirtyi seuran jääkiekkopresidentiksi kauden 2022–23 alusta ja Chris MacFarland hyppäsi hänen tilalleen. Sen jälkeen Avalanchen joukkueen rakennus on ollut sanalla sanoen älytöntä.
Seuralla on toki käynyt myös heikko tuuri. Suuri palanen sen menestystoiveista rakennettiin kapteeni Gabriel Landeskogin varaan kahdeksan vuoden mittaisella sopimuksella. Landeskog kruunattiin mestariksi juuri sopimuksensa ensimmäisellä kaudella, eli kaudella 2021−22, mutta ei ole sen jälkeen pelannut.
Runkopelaajista Valeri Nitšuškin on toinen korkean palkkatason investointi, jonka ovat pitäneet pelikentiltä sivussa erilaiset kentän ulkopuoliset hankaluudet. Myös Artturi Lehkonen, joka on merkittävä osa Avalanchen joukkuetta, on kärsinyt viheliäisistä loukkaantumisista.
Nämä ovat kaikki Sakicin aikoinaan tekemiä hankintoja tai jatkosopimuksia, jotka toivat mestaruuden seuraan. Sitten päästään mestaruuskauden jälkeisiin toikkarointeihin joita ovat tehneet sekä Sakic että MacFarland.
Avalanche menetti mestaruuskautensa jälkeen kakkossentterinsä Nazem Kadrin. Sitä voidaan pitää spiraalin alkusysäyksenä, sillä uuden kakkossentterin etsiskelyprosessi on ollut suorastaan tuskaista seurattavaa. Ensin joukkue toi hänen tilalleen Ryan Johansenin.
Vaikka Avalanche sai Johansenin kahdeksan miljoonan vuosipalkan kauhusopimuksesta puolet alennusta, oli kokeilu suorastaan surkuhupaisa. Johansen ei ole koskaan ollut puolustuspään osaaja ja hänen tuotantonsa hyökkäyspäähän oli ehtinyt jo yhtälailla tyrehtyä. Vesi oli lopulta märkää ja Johansen kaupattiin vähin äänin Philadelphia Flyersiin.
Avalanche joutui liikuttamaan kaupassa myös ehdollisen ensimmäisen kierroksen varausvuoron. Avalanchen suuntaan siirtynyt Sean Walker edustaa nykyään Carolina Hurricanesia.
Toinen 2023 kesällä hankittu vahvistus oli Jonathan Drouin, jonka menestystä perusteltiin analyyseissa lähinnä sillä, että Nathan MacKinnon kantoi häntä reppuselässään onnistuneesti jo junioritasolla.
Drouin saapui seuraan alle miljoonan vuosipalkalla, joten loppujen lopuksi hänen viime kautensa voidaan luokitella hintaan nähden hyväksi. Hän ei kuitenkaan ole mestarijoukkueen kärkiketjujen pelaaja edes villeimmissä päiväunissaan ja vie tällä kaudella joukkueensa palkkakatosta jo kaksi ja puoli miljoonaa.
Joukkueen vahvuuksiin kuului edelleen syvä puolustus, joten sieltä lähdettiin ammentamaan kun pyrittiin korjaamaan sentteriongelmaa. Joukkueen nuori laatupuolustaja, loukkaantumisista paljon kärsinyt Bowen Byram kaupattiin Buffalo Sabresiin vaihdossa Casey Mittelstadtista.
Mittelstadtin tarina on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Viime kausi oli ensimmäinen, jonka aikana 26-vuotias hyökkääjä pelasi kokonaisvaltaisesti laadukasta jääkiekkoa. Suomessa osa Sabresiin uskovista median edustajista oli jo ehtinyt tuomita Mittelstadtin täydeksi turhakkeeksi aikaisempien kausiensa perusteella, kunnes yhtäkkiä heidän oli pakko esittää, että nyt tuli kova vahvistus Avalancheen.
Tämä toki siksi, etteivät heidän välinsä vahvaa suomalaisväriä edustavaan organisaatioon kärsisi. Vesi osoitti jälleen olevansa märkää ja Mittelstadt palasi pian siirtonsa jälkeen vanhalle tutulle tasolleen.
Näin oli Avalanche menettänyt useamman mestarijoukkueelle kriittisen palasen eri syistä ja epäonnistunut täysin niiden korvaamisessa. Myös sen valmiiksi vahvat osa-alueet heikkenivät prosesissa. Vapaiden agenttien markkinakaan ei ole ollut Avalanchelle ystävällinen, sillä heidän pohjaketjunsa kuuluvat tällä hetkellä NHL:n heikoimpien joukkoon.
Kun joukkue pyrkii menestykseen ilman vuotamatonta kenttäpelaajistoa, täytyy maalivahtipelin olla huippuluokkaa. Maalivahdeista puheen ollen, voi luoja.
Maalivahtivalmentaja Jussi Parkkilaa harvoin kritisoidaan Suomessa julkisesti. Parkkila on toki Stanley Cup -voittaja ja täysin ansaitusti, mutta Avalanchen nykyinen ykkösmaalivahti Alexandr Georgijev ei saa edes silmiään kiinni. Justus Annunen on korkean luokan maalivahtilupaus, mutta mestaruutta tavoitteleva organisaatio ei voi olla tilanteessa, jossa sen maalivahtipeli perustuu lupaavaan junnuun.
Älkääkä argumentoiko Kaapo Kähkösen puolesta tässä keskustelussa. Hänen aikansa Wildin lupaavana tulevaisuuden huippumaalivahtina päättyi samalla hetkellä, kuin Avalanchen mestaruusrealismikin. Tarkalleen ottaen vuoden 2022 kesällä.
Avalanchen kärkiosaaminen on siis ottanut valtavia kolhuja mestaruuskauden jälkeen, mutta sen syvyysosasto on ollut vielä heikompi. Avalanche myöntää pohjaketjujensa surkeuden myös itse, sillä heitä peluutetaan vain kun on pakko.
MacKinnon, Rantanen, Lehkonen ja Cale Makar ovat kaikki olleet viimeiset kaksi kautta hävyttömällä ylipeluutuksella, mikä on näkynyt joko loukkaantumisina tai joukkueen hyytymisenä pudotuspeleissä. Avalanchella oli viime kaudella pitkään myös suuria ongelmia tasaviisikoiden tuottoisuuden kanssa. Se jäi kuitenkin loistavan ylivoimapelin varjoon.
Avalanche on siis seurana tilassa, jossa sen hyökkäyksen kärkiosaamisesta vain kaksi pelaajaa pysyvät terveinä, eikä loppuja ei uskalla laittaa kentälle. Sen puolustus on heikentynyt ja sen maalivahteihin, tai urheilujohdon arviointikykyyn pelaajahankintojen kanssa ei voi enää luottaa.
Rantanen puolestaan on parhaassa iässään ja mahtuisi taitojensa puolesta kriittiseen rooliin joukkueessa kuin joukkueessa. Hän olisi yli 20 organisaatiossa jopa yksittäisin kirkkain tähti ja voisi taistella jälleen mestaruudesta.
Nyt siis kysyn, mikä järki Rantasella olisi tehdä jatkosopimus Avalancheen?
