Tommi Niemelällä oli ja on edelleen kyky saada pelaajistaan kaikki irti tiukoilla hetkillä. Hänen valmennusfilosofiansa on pelaajalähtöinen. Pelaajille annetaan vastuuta, mutta myös vapauksia. Pelicans-aikoina tämä tarkoitti kahta peräkkäistä finaalipaikkaa, ja vaikka kirkkainta ei tullut, lahtelaiset jäivät kuitenkin mieleen.
Tällä kaudella asiat ovat olleet toisin. Tosin joukkue on edelleen jäänyt mieleen, mutta negatiivisella tavalla. Tähän eivät vaikuta vain heikot suoritukset kaukalossa, vaan myös muut ympärillä tapahtuneet asiat.
Aloitetaan pelillisistä asioista. Pelicans on armottomassa seitsemän ottelun tappioletkussa, eikä uusi päävalmentaja Jussi Taipale ole saanut tililleen vielä voittoakaan sen jälkeen, kun hän astui ruoriin reilu viikko ennen maajoukkuetauon alkua.
36-vuotiaan Taipaleen ei pitäisi tässä vaiheessa edes seistä penkin takana päävalmentajana. Tietoa ja taitoja valmentamisesta on juniorisarjoista, mutta tässä vaiheessa tällaiseen paikkaan hyppääminen ei aiheuta muuta kuin itseluottamuksen murenemisen.
Valmentajanvaihdoksen olisi toki pitänyt tapahtua jo aiemmin. Tilalle olisi pitänyt löytää kokenut konkari, joka osaisi tällä tasolla takoa itseluottamusta ja uskoa pelaajien päihin sekä korostaa sitä, että kaukaloon ei mennä hiihtelemään, vaan tekemään töitä jokaisessa vaihdossa. Tällä hetkellä tällainen mentaliteetti loistaa poissaolollaan.
Joukkue majailee tällä hetkellä sarjataulukossa toiseksi viimeisellä sijalla. 13 ottelua ennen runkosarjan päätöstä kahden edelliskevään finalisti on siis näillä tuloksilla joutumassa karsintojen ensimmäiselle kierrokselle. Erityisen paljon joukkuetta kirpaisivat kaksi peräkkäistä tappiota HPK:lle juuri ennen maajoukkuetauon alkua. Ero 12 parhaan joukkoon ei kaventunut, eikä kurssi ottanut kääntyäkseen.
Tämä ei ole sitä, mitä Lahdessa odotettiin ennen kauden alkua. Miten tämä on edes mahdollista, kun joukkueessa on Ryan Laschin ja Lars Bryggmanin kaltaisia pelureita?
Pelicans ei ole aina häviämissään otteluissa ollut vastaanottava osapuoli, vaan ajoittain tuurilla ja pompuilla on ollut merkitys siinä, miten ottelu on kääntynyt. Tässä vaiheessa kautta kaikkea ei kuitenkaan pidä, eikä pystykään laittamaan yksittäisten pomppujen piikkiin.
Kyse on siitä, miten joukkue on käsitellyt takaiskut, heikot erät tai tappioihin päättyneet ottelut. Kun tappioita tulee useampia putkeen, tarvitaan pelaajia, jotka motivoivat joukkuettaan sekä suoraselkäinen päävalmentaja, joka uskaltaa avata suunsa ja tehdä rohkeita peliliikkeitä. Se, että ykköskorin pelaajat surffailevat menemään kaukalossa, ei kuulu tähän kategoriaan. Loukkaantumiset ovat oma lukunsa, sillä niistä Pelicans on kärsinyt. Silti niidenkään taakse ei voi piiloutua kokonaan.
Jokaisen jääkiekkoilijan pitäisi tietää, että yksi tappio sinne tänne ei merkitse mitään, ellei tappio tule pudotuspeleissä tiukkaan paikkaan. Yksikään joukkue ei pysty etenemään tappioitta, mutta huonot ottelut parhaiten läpikäyvä ja sulattava joukkue on kaikista se voimakkain.
Pelicansilla ei ole tällä hetkellä ominaista pelityyliä, ei tapaa kaataa vastustajia eikä etenkään tasaisuutta tai kykyä onnistua murentamaan vastustajia koko 60 minuutin mitassa.
Joskus hyvin nukuttu yö tekee ihmeitä, mutta Pelicansin kohdalla maajoukkuetaukokaan ei riitä. Ongelmien juurisyyt on perattava läpi ja jokaisen on lähdettävä mukaan talkoisiin, jotta kurssi voisi kääntyä edes osittain. Tällä hetkellä ei näytä siltä, että jokainen olisi niin sanotusti koko sielullaan hommassa mukana. Ja sen ovat huomanneet myös fanit.
Ja kun ei kulje kaukalossa, ei kulje sen ulkopuolellakaan. Pelicans on noussut tällä kaudella esille hyvin monesta syystä, eivätkä syyt ole lähes ollenkaan olleet positiivisia.
Milloin joukkueen maskotti Pekko Pelikaani on fläppitaulullaan heilunut vastustajan vaihtoaition takana ja milloin taas seuran julkaisemat tiedotteet ovat olleet niin sekavia, että niistä ei ole saanut edes kirjoittaja itse selvää.
Kun tähän lisää vielä etenkin alkusyksystä puhuttaneet pelaajasopimuksista kertoneet tiedotteet, joissa jopa osa nimistä oli kirjoitettu väärin, voi pohtia, miten monella osa-alueella sitä voikaan samalla kaudella epäonnistua.
Pelicansin kannalta paras lopputulema olisi sekä ensimmäisen karsintakierroksen välttäminen että pudotuspelien ulkopuolelle jääminen. Silloin sekä joukkue että taustajoukot voisivat aloittaa aikaisen kesäloman, miettiä tekemisiään sekä pohtia sitä, miten vastaavanlainen katastrofi voidaan tulevina kausina välttää. Niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.