Tämän suomalaisen pelaajasukupolven ja mahdollisesti seuraavankin merkittävin pelaajasiirto tapahtui 25. päivä tammikuuta Suomen aikaa, kun Mikko Rantanen kaupattiin Colorado Avalanchesta Carolina Hurricanesiin. Palkkakattourheilun kauneus piilee riskin ottamisessa, mutta se olisi aina syytä suhteuttaa mahdollisen voiton kanssa.
Siirto itsessään oli melkoinen palkkakattokikkailun taidonnäyte. Käytössä oli runsaasti mielipiteitä herättänyt kolmen joukkueen kauppamalli, johon Avalanchen ja Hurricanesin lisäksi osallistui Chicago Blackhawks. Hurricanes sai Rantasen Avalanchesta ja Taylor Hallin Blackhawksista. Avalanche sai Hurricanesin hyökkääjäkaksikon Martin Nečasin ja Jack Druryn, sekä toisen ja neljännen kierroksen varausvuorot.
Entä Blackhawksin osuus? Tuuliseen kaupunkiin siirtyi yksi kolmannen kierroksen varausvuoro ja puolet Rantasen viemästä palkkakattotilasta, jotta hän mahtui sarjan sääntöjen mukaisesti Hurricanesin katon alle. Taidetta.
Hurricanesin urheilujohtaja Eric Tulsky tuskin olisi voinut tehdä työtään ensimmäisellä kaudellaan päävastuullisena räväkämmin. Hän otti harteilleen Don Waddellin jättämän hyvin erikoislaatuisen, monilta osin laadukkaan, mutta silti epäonnistumaan itse itsensä tuominneen projektin.
Modernin ajan Hurricanesin ensimmäisen mestaruuden on tultava nyt, jos se mielii kilpailla niistä tulevaisuudessakin.
Tulskylle on nostettava hattua sen ymmärtämisestä, että palkkakattourheilussa voittaa vain aggressiivisuudella tai porsaanreikiä hyödyntämällä. Olkoon Florida Panthers Matthew Tkachuk -siirtoineen esimerkki ensimmäisestä ja Tampa Bay Lightning ja Vegas Golden Knights jälkimmäisestä.
Hurricanes on kuitenkin ongelmissa, sillä Waddell ei uskaltanut olla riittävän aggressiivinen. Joukkue menetti useamman laadukkaan mahdollisen kaupantekovälineen, kun Teuvo Teräväinen, Brett Pesce ja Brady Skjei kävelivät ilmaiseksi ulos seurasta viime kauden päätteeksi.
Oli vuosien ajan selvää, että Hurricanes ei tule nykyisellä tyylillään voittamaan mestaruutta ja että Panthersin mallinen suurempi muutos on tehtävä. Tulsky ehti mestaruusjunaan vielä viimeisillä hetkillä ennen sen lähtöä laiturilta, mutta joutui maksamaan tarpeettoman kovan hinnan edeltäjänsä varovaisuuden takia.
Hurricanesin on nyt yksinkertaisesti pakko voittaa, muuten sitä kohtaa katastrofi. Ennen Rantasen mahdollista kauppaa yleinen käsitys oli, että kaupan on noudatettava niin kutsuttua sign and trade -mallia, eli Rantanen olisi solminut uuden jatkosopimuksen ennen kauppaa, minkä jälkeen ostava taho olisi saanut varmuudella hänet itselleen vuosiksi eteenpäin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja Rantanen on edelleen tilanteessa, jossa hän voi neuvotella joukkueen kuin joukkueen kanssa kauden päätyttyä.
Jos Hurricanes jää tälläkin kaudella ilman mestaruutta ja Rantanen karkaa ilmaiseksi kesällä muualle, voi Tulsky alkaa myymään loppujakin pelaajamateriaalistaan. Hurricanesin kriittisistä runkopelaajista Brent Burnsin, Frederik Andersenin ja Dmitri Orlovin sopimukset päättyvät kauden jälkeen. Sen lisäksi Jack Roslovicin sopimus on uusittava tai hänet on päästettävä muualle ja molemmat uudet hankinnat, Rantanen ja Hall, ovat myös vapaita agentteja.
Ilman todistusta siitä, että mestaruutta tavoittelevan pelaajan kannattaa siirtyä juuri Hurricanesiin, on sen hankala solmia laadukkaita jatkosopimuksia tai yrittää naarata itselleen kovan luokan vapaita agentteja. Modernin ajan Hurricanesin ensimmäisen mestaruuden on tultava nyt, jos se mielii kilpailla niistä tulevaisuudessakin.
Mitä Hurricanesin mestaruusmahdollisuuksiin tulee, nousi se juuri konferenssinsa suosikiksi. Hurricanes saa tarvitsemansa voittamista kokeneen muutoksen tekevän kärkikorin supertähden, joka pystyy pelaamaan valtavia määriä ja hoitamaan tilanteita kuin tilanteita niin laidassa kuin tarvittaessa keskellä.
Hurricanesin pelitapa tuottaa valtavasti hyökkäyssuuntaan ja kirjoitushetkellä sarjan pistepörssin kuudentena majailevan Rantasen voi odottaa vain kiihdyttävän tahtiaan päästyään parempaan joukkueeseen.
Miksi Makar jäisi tähän Avalancheen?
Avalanchen tulevaisuus näyttää sekin hankalalta. Seura vaikutti lopulta haluttomalta maksamaan Rantaselle enempää kuin Nathan MacKinnonille, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Maailmassa ei montaa MacKinnonia parempaa pelaajaa ole, mutta palkkakaton noustessa Rantasia eli supertähtiä, jotka haluavat ansionsa mukaisen palkkauksen kattoon nähden, tulee olemaan runsaasti.
Ellei seura ole valmis maksamaan nousevan palkkakaton maailmassa kenellekään MacKinnonia suurempaa vuosipalkkaa tulevaisuudessa, jää se auttamatta neuvottelupöydässä jälkeen.
Tilanne, jossa urheilujohdon on kaupattava oma varauksensa ja tähtipelaajansa, koska tätä ei saada jäämään seuraan, on karmea. Joukkueen sisällä ei varmasti olla Rantasen menettämiseen tyytyväisiä, vaikka Avalanche saikin hänestä varsin kelvollisen korvauksen. Rantasen menettäminen on myös osa jo pidempään jatkunutta hyvin kyseenalaisten sopimusten ja kauppojen jatkumoa, joka alkoi Avalanchen mestaruusjuhlien jälkeen.
Jos Avalanchen urheilujohto ei pian ala saamaan näkyviä onnistumisia, alkavat merkittävät vapaat agentit katsomaan Kalliovuorten ulkopuolelle. Avalanche on valahtanut lumivyöryn lailla muutaman vuoden takaisesta itsestään ja urheilujohtaja Chris MacFarlandin suoritukset maalivahtisekoiluineen, keskushyökkääjäjahteineen ja nyt seuraikonin menetyksineen eivät herätä minkäänlaista optimismia.
Pahin on mahdollisesti vielä edessä, sillä Cale Makarista tulee rajoittamaton vapaa agentti vuonna 2027. Miksi Makar jäisi tähän Avalancheen?
Kaupan suurin voittaja on Rantanen itse. Hän pääsi tilanteeseen, jossa pystyy sittenkin kilpailemaan vakavissaan uransa toisesta mestaruudesta jo tällä kaudella. NHL:n palkkakatto saattaa nousta ensi kaudella jopa yli 90 miljoonan, joten kauden jälkeen hän voi istua neuvottelupöytään, jossa 32 NHL-joukkueen urheilujohtajat ovat valmiina turvaamaan hänen lapsenlapsiensa taloudellisen tulevaisuuden.
