Viikon Liiga-väitteitä ovat puimassa Harri-Pekka Pietikäinen, Eero Hurmerinta, Niko Välkepinta sekä Veeti Kantoluoto.
Syyskaudella ylisuorittanut Kiekko-Espoo jää pudotuspelien ulkopuolelle
Harri-Pekka Pietikäinen: Näin on valitettavasti käymässä. Syyskausi on enää etäinen muisto Jyrki Ahon suojateille, joiden suunta kulkee vakaasti kohti sarjan tyvipäätä. Vaikka kaulaa on vielä alempana oleviin, ovat esimerkiksi KooKoo ja JYP niin kovassa vireessä, että ne viilettävät seuraavien viikkojen aikana espoolaisten ohi. Myös Sport ja HPK ovat osoittaneet potentiaalia nousta pudotuspeleihin, eikä Kärppiäkään voi laskea pois laskuista, vaikka pohjoisen kone yskii edelleen pahasti.
Kun ottaa huomioon päävastustajien nousukunnon, ei Kiekko-Espoon ennuste näytä millään muotoa hyvältä.
Eero Hurmerinta: Suunta on kieltämättä ollut alaspäin. Paikoin joukkueen otteissa on näkynyt heikkoa asennetta, mutta vaikka kulunut viikko toikin kolme tappiota ja vain yhden pisteen, ei sen piikkiin voi niitä laittaa (toisin kuin kotiotteluissa Ässiä, JYPiä tai HPK:ta vastaan).
Aiemmin esiin tuotu fakta siitä, että Kiekko-Espoo on käyttänyt vähiten kenttäpelaajia sarjassa, on kääntynyt jossain määrin jopa joukkuetta vastaan. Viime viikon ensikertalaiset esiintyivät mukiinmenevästi. Heistä on antamaan painetta joukkueen kokeneempien pelaajien heikommin suoriutuneille.
Pudotuspelipaikkaan vaaditaan neljä, ehkä viisi voittoa, ja siihen joukkue kykenee. Pitkää kevättä ei kuitenkaan ole odotettavissa.
Niko Välkepinta: Tilastollisesti arvioituna on hankalaa puoltaa Kiekko-Espoon putoamista kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle. Kuten Eero arvioi, tarvitsee joukkue suunnilleen reilut kymmenen pistettä säilyäkseen 12 parhaan joukossa.
Kun joukkueella on otteluita vielä 14, kuulostaa tämä suorastaan lähes varmalta skenaariolta.
Pelillisestikään espoolaiset eivät mielestäni ylisuorittaneet alkukautta, vaan positiiviset merkit pystyi havaitsemaan jo harjoituskaudella, jota joukkue hallitsi. Lisäksi mainittu kapea kokoonpano on toisaalta luonut varmasti myös positiivista joukkuehenkeä sekä sementoinut toimivia ketjukoostumuksia aivan kuten esimerkiksi SaiPassa.
Mutta eittämättä olen samaa mieltä siitä, että esimerkiksi Petteri Rimpinen on kantanut harteillaan liiankin suurta vastuuta 18-vuotiaaksi, kun mukaan lasketaan kaikki ottelut nuorten MM-kisoissa. Puolivälieriin selviytyminen olisi tässä tilanteessa hieno suoritus Kiekko-Espoolta.
Kauden alussa ilmoitettu uusi tiukempi tuomarilinja on murentunut muutamassa kuukaudessa
Hurmerinta: Kyllä sellaisen voi havaita. Näen tämän osittain tuomarien asenneongelmana. Välillä tuntuu, että tuomareilla on mielessään optimaalinen määrä rangaistuksia, jotka täytyisi pelissä jakaa, oli peli sitten millainen tahansa. Ja siitä lähtee linjan heikkous. Kun alkuun tulee liikaa rangaistavaa, linja löystyy, ja jos peli on siisti, haetaan väkisin rikkeitä.
Juuri se, että rangaistuksia annetaan tarvittaessa vaikka kymmenen joukkuetta kohden, jos peli sisältää liikaa roikkumista, on tarpeen. Sellainen opettaa pidemmän päälle pelaajat myös siistimpään peliin.
Pietikäinen: En usko, että kyse on asenteesta. On silti tilastollinen tosiasia, että esimerkiksi kiinnipitämisjäähyjä on ollut määrällisesti tammikuussa 40 % vähemmän kuin mitä niitä oli vielä syyskuussa. Kyse tuskin on siitä, että joulutauon aikana pelaajat olisivat ottaneet kollektiivisia harppauksia luistelunopeudessa. Myös koukkaamis- ja estämistilanteissa annetut jäähyt ovat numerollisesti vähentyneet.
Harjoitusotteluissa ennen kauden alkua oli viitteitä siitä, että uusi linja lisäisi merkittävästi erikoistilanteiden määrää. Kenties jo varhain tultiin johtopäätökseen, ettei tämä palvele peliä pitkällä aikajänteellä. Ja nyt sitä on pyritty huomaamattomasti lieventämään.
Toki täytyy olla rehellinen siinä, että kiinnipitämisiä lukuun ottamatta tuomioiden väheneminen ei ole mitenkään radikaali.
Ei liene vaikea ennustaa, että viimeistään pudotuspeleissä pilliin viheltäminen on entistä tiukemmassa.
Valmentajasekoilu syöksee Pelicansin kohti karsintoja
Välkepinta: Siinä missä Kiekko-Espoon tilanne ei ole pudotuspelien suhteen läheskään niin synkkä kuin mitä viimeaikaiset otteet antavat ymmärtää, on Pelicansin tilanne selvästi vaikeampi. Joukkue on jo nyt playout-paikalla, eikä päävalmentajan poistaminen ilman valmiiksi saatavilla olevaa korvaajaa voi järjellä ajateltuna auttaa asiaa.
Jussi Taipale on joutunut tällä tasolla hyvin kokemattomana aivan liian kovaan paikkaan. Kriisiseuran johtajan pesti ensimmäisenä päävalmentajan tehtävänä Liigassa ei ole kadehdittava työpositio.
Tilanteeseen voi toki edelleen vaikuttaa se, jos naftaliinista kaivetaan lyhyiden rupeamien sateentekijä luokkaa Jukka Jalonen.
Mutta millä ihmeen todennäköisyydellä jokin vastaava toteutuisi? Annetut "näytöt" kielivät paljon enemmän siitä, että sekoilun määrä on vakio ja kohta vedetään taas.
Pelillisesti Pelicans ei ole edes ollut mitenkään umpisurkea. Juhamatti Yli-Junnilan viimeisen päävalmentajakuukauden saldo oli vastustajat huomioiden mielestäni kohtuullinen. Se kertookin olennaisen siitä, että valittu ratkaisu eli valmentajakuvion sekavan tiedotteen julkaiseminen kuvaa täydellisesti seuran harhailevaa fokusta.
Kaukalossa tämä johtaa todennäköisesti vain playout-sarjaan, johon vastajoukkue ehtii valmistautua pidempään. Tämän myötä tie on auki myös karsintoihin.
Veeti Kantoluoto: Skenaario, jolla leikiteltiin vielä ennen vuodenvaihdetta, mutta joka on alkanut käymään päivä päivältä todennäköisemmäksi. Ennen Yli-Junnilan potkuja Pelicans hävisi kaksi kriittistä ottelua, kun se kärsi tappiot niin JYPille kuin TPS:lle. Kyseisen viikonlopun otteluiden tulokset sinetöivät Yli-Junnilan kohtalon Pelicansin päävalmentajana, ja surkuhupaisan tiedotteen myötä hän siirtyi organisaatiossa mystisiin muihin tehtäviin.
Jokainen sarjataulukossa Pelicansin edellä oleva joukkue on tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että on vaikea keksiä perusteluita, miksi Pelicans kampeaisi näistä yhdenkään edelle. Ja kuten sanoit, Jukurit on tiennyt realiteetit jo pitkään ja heidän keskittymisensä on vain ja ainoastaan sarjapaikan säilyttämisessä, mikä luo itsessään henkisesti huomattavasti helpomman asetelman lähteä playout-sarjaan.
Olen samaa mieltä siitä, että parhaimmillaan Yli-Junnilan alaisuudessa Pelicans pelasi erinomaista kiekkoa, mutta ongelmana oli luonnollisesti ailahtelevaisuus. Tässä nousee varmasti esiin se tekijä, että Yli-Junnila oli kokematon päävalmentaja Liigaan.
Paine potkuihin oli yhteisön puolelta kova, mutta sitä se oli jo kauan ennen potkuja. Nyt Pelicans on tilanteessa, jossa sen ei voi sanoa olevan paremmassa jamassa kuin ennen valmentajanvaihdosta. Joukkuetta luotsaa vain junioreita aiemmin valmentanut Taipale samalla, kun häntä vanhempi kultakypärä Ryan Lasch surffailee missä haluaa.
Pelicans lähti tähän kauteen seurahistorian kalleimmalla joukkueella, jonka päävalmentajaksi valittiin tulokasvalmentaja. Sitten hänen potkuja vältettiin viimeiseen asti, kunnes muutos tehtiin tilanteessa, jossa ei ollut tarjota parempaa tilalle.
Kokonaisuus huomioiden olisi kohtuullista, että julkisuudessa vastuuta kantaisivat myös jotkut muut kuin valmentajat – esimerkiksi urheilujohdossa tai hallituksessa olevat henkilöt.
