Vuoden 2025 toisissa NHL-väitteissä ovat vääntämässä Keskiympyrä-podcastista tutut Heikki Mannonen ja Aki-Petteri Pulkkinen sekä NHL-toimituksen Teemu Utriainen. Kuten aina, mielipiteitä riittää eikä niiden esittämisessä ujostella.
Kaapo Kakko löytää SM-liigavuosiltaan tutun ratkaisijaroolin ja nousee Seattle Krakenin parhaaksi hyökkääjäksi
Teemu Utriainen: Kaapo Kakko on pelannut Seattle Krakenissa kymmenen ottelua ja noussut välittömästi joukkueensa parhaiden pistemiesten joukkoon tuolla ajanjaksolla. Umpisurkeasti ennen Kakon saapumista pelannut Jaden Schwartz on herännyt eloon ja organisaation tulevaisuuden avainpelaajaksi kaavailtu Matty Beniers on näyttänyt "Kaapelin" vieressä hyvältä.
Kakko näytti jo Rangersissa olevansa oman pään pelissä osuutensa pieteetillä hoitava isokokoinen laituri, mutta nyt hänen repertoaariinsa ovat vihdoinkin tulleet myös konkreettiset tehot hyökkäyspäässä. Tehopisteitä on syntynyt tasaisella kaavalla laskien liki kuudenkymmenen kausipinnan mukaisesti, ja Kakko alkaa vasta heräilemään. Viikonloppuna syntyi jo seurahistorian nopeimmat kaksi maalia, ja en näe mitään estettä sille, etteikö Kakosta voisi tulla joukkueen ykköshyökkääjä.
Aki-Petteri Pulkkinen: Väitteen puolesta ja vastaan löytyy argumentteja. Ehkä jopa enemmän puolesta. Kakko on asetettu heti Kraken-uransa alussa joukkueen ykkösvitjaan, ja suomalaisjässikkä on käyttänyt saumansa erittäin hyvin. Pisteitä syntyy, ja oma peli rullaa edelleen varsin mallikkaasti.
Nouseeko Kakko Krakenin ykköshyökkääjäksi loppukaudella? Miksi ei. Hyökkäyksestä puuttuu säihke, minkä takia siihen on kaikki eväät. Jos Kakko saa jatkaa hyvässä roolissa, hän on varmasti yksi Krakenin suurimpia onnistujia. Sen uskaltaa jo kuuluttaa kirkossa, että Rangersilla on suurempi ikävä Kakkoa kuin Krakenilla Will Borgenia.
Heikki Mannonen: Kuka on Seattle Krakenin paras hyökkääjä? Onko sellaista koskaan ollutkaan? Hajuton ja mauton organisaatio. Beniers ja Shane Wright saattavat olla vastauksia tähän kysymykseen, mutta siihen menee vielä vuosia.
Joukkue tarvitsee nyt ratkaisupelaajan. Me suomalaiset jääkiekon ystävät ottaisimme Turun Kaapon mieluusti tähän rooliin. Väite on kova, mutta Kakko on tuonut Krakenin otteisiin hyvää energiaa ja ratkaisuvoimaa. Viikonloppuna hän iski kaksi maalia Buffalo Sabresin verkkoon.
Kakkoa on peluutettu allekirjoittaneen mielestä koko NHL-uran ajan väärässä roolissa, useimmiten nimikin väärin kirjoitettuna. Krakenissa häntä on peluutettu joukkueen ykkösketjussa Beniersin ja Schwartzin kanssa ja hän on saanut myös ylivoima-aikaa. Kakko kuuluu taitojensa puolesta suurimpiin valoihin, ei kolmosketjun rouhijaksi. Hän täyttää kuukauden kuluttua vasta 24 vuotta, ja potentiaalia on vielä paljon käyttämättä.
Ota Seattle haltuun, kuten Mikael Granlund otti aikanaan San Josen, ja päätä kautesi urasi parhaaseen sesonkiin. Kakko nousee Krakenissa ratkaisurooliin, mutta kaupataanko hänet eteenpäin ennen kuntohuippua?
Todd McLellan vie Detroit Red Wingsin pudotuspeleihin
Mannonen: Red Wings on kirjoitushetkellä Atlantin Divisioonan keskikastia. Valmentajavaihdos tuli juuri oikeaan aikaan, kun suunta näytti olevan tälläkin kaudella pudotuspelien ulkopuolelle. Se olisi melko kestämätön tilanne Steve Yzermaninkin kannalta. Yhdeksän vuotta ilman pudotuspelejä olisi Detroit Red Wingsin omistajille karmeaa ja kohtalokasta kerrottavaa. Derek Lalonde sai väistyä ja tilalle palkattiin Todd McLellan. Mies, joka toimi autokaupungissa Mike Babcockin apuvalmentaja kolmen kauden ajan. Kaksikko nosti Stanley Cupia keväällä 2008.
McLellan on todella kokenut valmentaja. Detroit teki tässä tapauksessa täydellisen hankinnan. Allekirjoittaneen mielestä vanhan mestarivalmentajan tuominen takaisin organisaatioon oli oikea päätös. Joukkueella on kiistatta potentiaalia pelata tänä keväänä pudotuspelikiekkoa. Kirjoitushetkellä joukkue on seitsemän ottelun voittoputkessa. Olen vahvasti sitä mieltä, että tämä tarina ansaitsee päättyä pudotuspeleihin. McLellan tuo pudotuspelit takaisin kaupunkiin.
Utriainen: Olisihan tuo upea tarina, mutta en jaksa uskoa Red Wingsiin. McLellanin saavuttua joukkueeseen tulokset ovat olleet kieltämättä upeita, mutta joukkueen taso ei vaan riitä. Varsinkin keskushyökkääjät Andrew Copp ja J.T.Compher eivät ole tasoltaan riittäviä, eikä Ben Chiarot ole mitenkään päin katsoen kärkiparien puolustaja. En ole myöskään vakuuttunut Patrick Kanen tason olevan aidosti pinna per peli pelaaja enää nykyisellään.
Itäisen konferenssin kärkiseitsikkoa ei tule kauden jälkimmäisellä puoliskolla tavoittamaan kukaan, ja viimeiseen pudotuspelipaikkaan pidän punasiipiä todennäköisempinä vaihtoehtoina Boston Bruinsia, Ottawa Senatorsia, New York Rangersia, Pittsburgh Penguinsia tai jopa Columbus Blue Jacketsia. Red Wings tulee armotta tippumaan parempiensa kyydistä.
Pulkkinen: McLellanin aikakaudella punasiivet ovat pelanneet kahdeksan ottelua, joista seitsemässä joukkue on ollut voitokas. Voittoputki on sunnuntai-illan väännön jälkeen seitsemän ottelun mittainen. Red Wings on tiukasti mukana kamppailussa viimeisestä pudotuspelipaikasta. Heitän myös rohkeasti, että McLellan johdattaa Red Wingsin pudotuspeleihin. Nyt joukkue tietää, miten pelata. Toisin kuin edellisen päävalmentajan Lalonden vahtivuorolla.
Ville Heinola ottaa loukkaantuneen Jani Hakanpään paikan 4 Nations Faceoff -turnauksesta
Pulkkinen: Olin jo Keskiympyrän 4 Nations Faceoff -turnausta käsittelevässä jaksossa sitä mieltä, että Ville Heinola kuuluu joukkueeseen, eikä mielipiteeni ole siitä muuttunut. Silloin hän oli juuri toipunut surullisesta määrästä loukkaantumisia pelikuntoon. Nyt hän on saanut enemmän tuntumaa voittavassa joukkueessa.
Kuitenkin uskon Antti Pennasen valitsevan Jani Hakanpään tilalle Henri Jokiharjun. Jokiharju on kokeneempi, oikea käsi alhaalla pelaava monikäyttöinen paketti, kun taas Heinola edelleen katsomaton kortti.
Mannonen: Ei ota. Allekirjoittaneen mielestä Heinolan otteet ovat olleet tällä kaudella suomalaisessa mediassa hieman pimennossa. Honkajokilainen on nilkkavaivastaan toivuttua pelannut hyviä minuutteja NHL:n parhaimpiin joukkueisiin kuuluvassa Winnipeg Jetsissä. Dylan Sambergin palattua kokoonpanoon Heinola on kuitenkin pudonnut jälleen kokoonpanon ulkopuolelle.
On iso sääli, että Hakanpää on loukkaantuneena. Hänen paikkansa Suomen joukkueessa ottaa kuitenkin Jokiharju.
Utriainen: Suomen joukkueeseen valitun Hakanpään pelaaminen turnauksessa olisi jättiyllätys, sillä järkäle on nähty alkukauden aikana ainoastaan kahdesti Toronto Maple Leafsin pelaavassa kokoonpanossa, eikä hänen paluuaikataulustaan kentille ole tullut minkäänlaista uutta informaatiota. Polvivaivainen Hakanpää on raporttien mukaan kyennyt luistelemaan harjoituksissa, mutta hän ei ole vielä edes lähellä pelikuntoa.
Heinola on pelannut Winnipeg Jetsin kolmosparissa asiallisesti, mutta pitäisin silti Jokiharjua todennäköisempänä valintana Hakanpään korvaajaksi. Joker on löytänyt itsensä huolestuttavan usein pelaavan kokoonpanon ulkopuolelta, mutta hänen isona etunaan verrattuna Heinolaan on kätisyys. Hakanpään jäädessä ulos Suomen joukkueesta olisi koko joukkueessa ainoa oikea käsi alhaalla pelaava puolustaja Rasmus Ristolainen, ja tämä loisi omat luontaiset ongelmansa puolustajaparien rakentamiseen. Lisäksi Jokiharju on tottunut pelaamaan kärkipareissa NHL-tasolla, kun taas Heinolalta tämä kokemus puuttuu.
Tilanne voisi muuttua, jos kiekollisesti pätevä Heinola saisi lähiviikkoina aidon näyttöpaikan Jetsin ylivoimassa ja kykenisi antamaan näyttöjä siitä, että hänellä olisi työkaluja ylivoimavastuuseen myös Leijonissa. Tämä vaatisi kuitenkin joko Josh Morrisseyn tai Neal Pionkin loukkaantumista, eikä tuossakaan tilanteessa Heinolan paikka ylivoimassa olisi itsestäänselvyys.
Olli Jokisen valmennusmetodit eivät ole tätä päivää eikä hänestä tule koskaan NHL-valmentajaa
Utriainen: Minä uskon Olli Jokiseen. Olin aluksi Jokista kohtaan erittäin epäileväinen ja pidin hänen rekrytointiaan Mikkelin Jukureiden päävalmentajaksi pelkkänä humoristisena mediatempauksena. Nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että kyseessä on ammattivalmentaja, jolla on näkemystä ja kykyä motivoida tiiminsä perustasoaan parempiin suorituksiin. Tänä syksynä Ruotsin SHL-liigan Timrå IK:ssa Päällikkö on näyttänyt, että hänen tyylinsä toimii myös ulkomailla.
Karu fakta on se, että Pohjois-Amerikassa yliarvostetaan menestyksekästä pelaajauraa NHL:ssä valmennuspestejä jaettaessa. Jokisen tekemisestä näkee, että hän on käynyt Mike Keenanin rautaisen mankelin läpi, ja jopa Jokisen ulkoisessa habituksessa on merkkejä siitä. NHL:ssä ei säikähdetä hieman rajumpaakaan esiintymistä, vaan media päinvastoin suorastaan rakastaa sellaista. Kyseessä on pohjimmiltaan kuitenkin viihdebisnes, erityisesti Pohjois-Amerikassa.
Kaikesta huolimatta Jokisen tulisi siirtyä Pohjois-Amerikkaan lähivuosina, jotta näyttöpaikka päävalmentajana olisi jossain vaiheessa mahdollista. 46-vuotiaan Jokisen ei tarvitsisi käynnistää uraansa ison veden takana juniorisarjoista, kuten esimerkiksi Jussi Ahokkaan, vaan apulaisvalmentajan paikka AHL-sarjasta tai jopa suoraan NHL-tasolta olisi selviö jo pelkillä pelaajauran meriiteillä. Tuon jälkeen ykkösvalmentajan pesti vaatii myös tuuria, mutta työkalut ja karisma ovat ehdottomasti olemassa.
Pulkkinen: Itse uskon vahvasti, että OJ:sta on NHL-päävalmentajaksi. Hänellä on kaikki eväät siihen. Hän on pelaajalegenda, tuntee kulttuurin, hallitsee kielen, ja karismaakin löytyy. Työkalupakki on mintissä.
Edellä mainitut yhdistettynä siihen, millaista peliä hänen joukkueensa pelaavat, vain vahvistavat uskoani. Jokisen valmentama kiekko on juuri oikeanlaista NHL:n suhteen. Hän on myös värikäs persoona, joita NHL:n kaltainen markkina tarvitsee. Ihmettelen, ellei hän saa mahdollisuutta Pohjois-Amerikassa. Tietysti hänen olisi oltava valmis valmentamaan tietty aika AHL:ssä pääkäskijänä tai NHL:ssä apuvalmentajana, mutta mies vaikuttaa erittäin motivoituneelta. Vain taivas on rajana.
Mannonen: Viime viikolla sosiaalisessa mediassa levisi video, jossa Timrå IK:n suomalainen päävalmentaja kiroilee. On suorastaan hämmentävää, kuinka paljon tässä videossa Jokinen muistuttaa entistä valmentajaansa Keenania. Voisi jopa kuvitella, että hänet on maskeerattu videoon juuri Keenanin näköiseksi ja kuuloiseksi.
Päällikkö kommentoi "kohuvideosta", ettei ole koskaan vihainen pelaajalle, vaan varmistaa heidän asenteensa olevan kunnossa. Allekirjoittanut hieman vieroksuu joukkueurheilun ja tavallisen toimistotyömaailman vertaamista, jossa ammattimaisuutta korostetaan useimmiten hillitymmässä muodossa. Urheilumaailmassa, erityisesti jääkiekossa, kova kielenkäyttö ja suorasukainen kommunikointi voivat olla osa joukkueen kulttuuria ja ryhmädynamiikkaa.
Videon kielenkäyttö saattaa ulkopuolisten silmissä vaikuttaa karkealta ja epämiellyttävältä, mutta jääkiekossa tällainen kommunikointi voi olla osa valmentajan ja joukkueen välistä vuorovaikutusta. Kaikilla aloilla on omat sääntönsä ja kulttuurinsa. Se, mikä toimii joukkueurheilussa, ei välttämättä ole yhtä sopivaa muilla elämänalueilla.
Moni entinen huippupelaaja on yrittänyt NHL-joukkueen valmentajaksi. Jokisella on jo nyt huomattava määrä erilaisia työkaluja tämän tehtävän suhteen: johtajuus, karisma, voitontahto ja niin edelleen. On kuitenkin tärkeä muistaa, että unelman saavuttaminen vaatii todella monen asian järjestymistä sekä ajoitusta. Kaiken datan ympärille on hyvä nostaa esiin myös se kaikkien tärkein tekijä, eli oman perheen tuki.
Tuomo Ruutu aloitti jo neljännen kautensa Florida Panthersin apuvalmentajana. Stanley Cup -voittaja täytti viime vuonna vasta 40 vuotta. Hän on oivallinen esimerkki jokaiselle eurooppalaiselle, joka haluaa NHL:ään valmentamaan. OJ toimi 2000-luvun alussa Panthersin kapteenina neljän kauden ajan. Se, sekä muutamat muut taustatekijät huomioiden uskon, että Jokinen on käynnistänyt projektin saadakseen sopimuksen Pohjois-Carolinassa pelaavan Panthersin AHL-joukkue Charlotte Checkersin kanssa. Totta kai hänestä tulee NHL-valmentaja.
