Olli Jokinen teki SM-liigadebyyttinsä 16-vuotiaana kasvattajaseuransa KalPan paidassa kaudella 1995–96. Läpimurto tuli seuraavalla kaudella HIFK:ssa. Huippukauden saldona oli valinta SM-liigan vuoden tulokkaaksi ja Suomen edustaminen sekä nuorten että aikuisten MM-kisoissa.
Kesällä 1997 Los Angeles Kings varasi Jokisen varaustilaisuuden kolmantena pelaajana. Kausi 1997–98 alkoi Kingsissä, joka kuitenkin päätti kahdeksan ottelun jälkeen lähettää lupauksensa takaisin HIFK:hon kehittymään.
Jokinen otti komennuksestaan kaiken irti. Vuodenvaihteessa tuli nuorten maailmanmestaruus ja turnauksen parhaan hyökkääjän palkinto. Kansan mieliin jäi elämään kuva Jokisesta sikari suussa mestaruusjuhlissa.
Keväällä vuorossa oli Suomen mestaruuden HIFK:lle ratkaissut maali ja valinta pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi. Kauden aikana voitetut kaksi kultamitalia saivat vielä seurakseen hopeaa miesten MM-kisoista.
Paluu Pohjois-Amerikkaan syksyllä 1998 alkoi farmikomennuksella, joka jäi yhdeksän ottelun mittaiseksi. Loppukausi meni Kingsissä, mutta kesällä 1999 oli edessä muutto itärannikolle. Jokinen siirtyi New York Islandersiin osana pelaajakauppaa, joka toi slovakkitähti Žigmund Pálffyn Kingsiin. Vuotta myöhemmin matka jatkui Florida Panthersiin pelaajakaupassa, jossa samaan suuntaan liikkui myös maalivahti Roberto Luongo.
Päällikkö myös vieraalla maalla
Kingsissä ja Islandersissa pelattujen kausien ja kahden ensimmäisen Panthers-vuoden jälkeen Jokisen yhden kauden piste-ennätys NHL:ssä oli 29. Pelipaikka oli vakiintunut, mutta korkean varausvuoron asettamat odotukset eivät vielä täyttyneet.
HIFK:ssa "Päälliköksi" kutsuttu Jokinen rupesi olemaan lempinimensä veroinen myös taalakaukaloissa kaudella 2002–03, kun Panthersin päävalmentajaksi tuli kiistelty Mike Keenan. Varakapteenin vastuun saaneen Jokisen 36 maalia ja 65 pistettä riittivät ykköseksi Panthersin sisäisissä tilastoissa. Kauden aikana tilille tuli myös uran ainoaksi jäänyt tähdistöottelu.
Kaudella 2003–04 kirjain rinnassa vaihtui A:sta C:ksi ja tuloksena oli jälleen ykkössijat Panthersin sisäisissä maali- ja pistepörsseissä. Seuraava kausi alkoi World Cupin kakkossijalla leijonapaidassa ja jatkui lopulta koko NHL-kauden peruneen työsulun myötä piipahduksilla Sveitsin, Ruotsin ja Suomen pääsarjoissa.
Työsulun jälkeen Jokinen otti jälleen harppauksen kohti NHL:n huippua. Kauden 2005–06 päätteeksi pistesaldo oli 38+51=89, mikä oli 33 pistettä enemmän kuin Panthersin toiseksi parhaalla pistemiehellä Joe Nieuwendykilla. Kauteen mahtui myös karvaaseen finaalitappioon Ruotsille päättynyt olympiaturnaus.
Vuotta myöhemmin Jokisen pistetilastot paranivat maalin ja syöttöpisteen verran muotoon 39+52=91. Tällä kertaa toiseksi tehokkaimman pantterin Nathan Hortonin saldo kalpeni 29 pisteen verran ja Jokinen sijoittui toista kautta peräkkäin koko sarjan pistepörssin 20 parhaan joukkoon.
Ensimmäiset pudotuspelit ja melkein toisetkin
Panthers ei edennyt Jokisen aikana kertaakaan pudotuspeleihin ja kesällä 2008 seura kauppasi tähtipelaajansa Phoenix Coyotesiin. Jokinen jätti Panthersin seurahistorian parhaana maalintekijänä, syöttäjänä ja pistemiehenä. Hänen jälkeensäkin ainoastaan Aleksander Barkov ja Jonathan Huberdeau ovat keränneet korkeammat maali- ja pistesaldot pantteripaidassa.
Jokisen Coyotes-ura jäi vajaan kauden mittaiseksi, kun keväällä 2009 edessä oli siirto Calgary Flamesiin. Samana keväänä Jokinen pääsi pelaamaan NHL-uransa ainoiksi jääneet kuusi pudotuspeliä. Kesken seuraavan kauden oli taas aika siirtyä uuteen osoitteeseen, tällä kertaa New York Rangersiin.
Aika Rangersissa jäi lyhyeksi, mutta ikävällä tavalla ikimuistoiseksi. Rangers kohtasi runkosarjan päätteeksi Philadelphia Flyersin ottelussa, jonka voittaja etenisi pudotuspeleihin. Ottelu ja Rangersin kausi päättyivät Jokisen epäonnistuneeseen yritykseen voittomaalikilpailussa.
Maisemat vaihtuvat
Rangers-pettymyksen jälkeen Jokinen palasi vapaana agenttina Flamesiin kaksivuotisella sopimuksella. Kesällä 2012 valinta kohdistui Winnipeg Jetsiin taas kaksi vuotta kattaneella pahvilla. Pelaajauran viimeiseksi jääneen kauden 2014–15 aikana Jokinen ehti pukea päällensä Nashville Predatorsin, Toronto Maple Leafsin ja St. Louis Bluesin pelipaidat.
Viimeisen kauden kierroksen myötä Jokinen ehti edustaa kymmentä eri NHL-seuraa. Lukema riittää sarjan historiatilastoissa jaetulle toiselle sijalle. Ainoana Jokisen edellä on 12 eri joukkuetta kokenut Mike Sillinger.
Yhteensä 1 231 runkosarjaottelussaan 321 maalia tehneellä Jokisella on suomalaisten maalitilastoissa edellään vain Teemu Selänne ja Jari Kurri. 750 tehopistettä riittää Kurrin, Selänteen ja Saku Koivun takana neljänteen sijaan.
Pelaajauran jälkeen Jokinen siirtyi heti penkin taakse ja valmensi juniorijoukkueita Floridassa kuuden kauden ajan. Mikkelin Jukurit nimitti Jokisen päävalmentajakseen ja heti ensimmäinen kausi 2021–22 päättyi Liigan parhaan valmentajan titteliin. Pesti Mikkelissä päättyi tähän kevääseen ja tulevalla kaudella suuntana on SHL:n Timrå IK.
