Tällä viikolla kuumia NHL-väittämiä ovat ruotimassa Keskiympyrä-podcastista tuttu Aki-Petteri Pulkkinen ja Jatkoajan NHL-toimittaja Teemu Utriainen.
Mikko Rantanen on puuttuva palanen, joka johdattaa Carolina Hurricanesin Stanley Cupin finaaleihin
Pulkkinen: Ei. Mikko Rantasen ei tarvitsee todistaa kenelläkään yhtään mitään. Hänen tasonsa tiedetään: koko sarjan tähtiluokkaa. Rantanen eittämättä vahvistaa Hurricanesin iskukykyistä joukkuetta.
Hurricanesin ongelmat eivät viime kausina rajoittuneet pelkästään aivan kirkkaimman tähtitason pelaajan puuttumiseen. Joukkue on ollut tasapaksu, eivätkä pelaajat ole suorittaneet odotusten mukaisesti.
Esimerkiksi ilmoilla on kysymys siitä, milloin Andrei Svetšnikov puhkeaa todelliseen kukkaansa. Hänestä on povattu seuraavaa yli sadan tehopisteen Hurricanes-peluria sitten kauden 2005−06 Eric Staalin. Entisen hurrikaanikipparin paita roikkuu jo Raleigh'n PNC Arenan katossa, mikä kertoo karua kieltä siitä, milloin Hurricanesissa on pelannut todellinen tähtitason eli yli 100 pisteen peluri.
Hurricanes tarvitsee enemmän. Jos GM Eric Tulsky repii joukkueeseen jostakin vielä mitat täyttävän kakkossentterin, asia on eri. Pelkällä Rantasella − niin hyvä pelaaja kuin hän onkin − Hurricanes ei vielä nouse Stanley Cup -finalistiksi.
Utriainen: Veikkaan, että kyllä. Hurricanes on kuulunut Itäisen konferenssin kärkijoukkueisiin jo liki kymmenen vuoden ajan, mutta pudotuspeleissä meno on hyytynyt viimeistään konferenssifinaaleissa. Rantanen on se poikkeuksellisen taitotason supertähti, jota joukkue on kaivannut tuon kynnyksen ylittämiseen.
Joukkue heikentyi jonkin verran kesän aikana ja sen tulokset ovat ailahdelleet erityisesti maalivahtipelin takia. Sebastian Ahon johdattama ykkösketju ei ole kyennyt samanlaiseen dominointiin kuin aiempina kausina. Chicago Blackhawksiin siirtyneelle Teuvo Teräväiselle olisi ollut käyttöä.
Pudotuspelien alkuun on Hurricanesin osalta onneksi aikaa vielä useampi kuukausi, ja päävalmentaja Rod Brind'Amourin systeemi on syvällä joukkueen selkärangassa. Maalivahditkin ovat taas tervehtyneet. Uskon Rantasen soveltuvan järjestelmään täydellisesti, kunhan hän löytää kemian uusien ketjukaverien kanssa. Uskon Ahonkin piristyvän samalla, kuten vuosi sitten Jake Guentzelin kanssa.
Rantanen on tottunut sekä saamaan että ottamaan vastuuta, eikä tahti hyydy pudotuspeleissä. Pikemminkin päinvastoin, sillä Rantasen uran pistekeskiarvo on pudotuspeleissä vielä kovempi kuin runkosarjassa. Hän on kuin luotu mylvimään pudotuspeliympäristössä.
Itäisen konferenssin voittotaisto on aivan levällään, ja siirtotakarajan tapahtumilla on joukkueiden lopulliseen menestymiseen poikkeuksellisen suuri merkitys. Rantasen hankinnan myötä Hurricanes on konferenssin ykköstiimi − ainakin tällä hetkellä.
Itäisen konferenssin yllätykset jäävät piippuun, kun New York Rangers sekä Boston Bruins selviytyvät pudotuspeleihin
Utriainen: Ei. New York Rangers on onnistunut selättämään kriisinsä ja joukkue on itse asiassa artikkelin kirjoittamishetkellä kalenterivuoden 2025 ykkösjoukkue koko liigassa. Viime kauden runkosarjavoittaja on liian kova jäämään pois loppupeleistä, joissa heidät tullaan näkemään myös tänä keväänä.
Igor Šestjorkinin jo perinteeksi muodostunut kevätvire alkaa taas löytymään, ja karmean alkukauden jälkeen tulevaisuuden suurpelaajaksi povattu K'Andre Miller vaikuttaisi löytäneen vaihdossa Kaapo Kakkoon saadusta Will Borgenista varmasti pelaavan puolustajan vierelleen. Myös Artemi Panarin on näyttänyt väläyksittäin, miksi hän oli vielä viime kaudella liigan pistepörssin kärkinimiä.
Sitä vastoin Boston Bruinsilla on ollut vaikeampaa, enkä usko joukkuetta pudotuspeleissä nähtävän. Kintereillä vaanii useampi paremmassa vireessä oleva seura, ja joku heistä tulee lopulta jättämään Bruinsin sarjataulukossa taakseen.
David Pastrňák yrittää raahata karhupaitoja pudotuspeleihin lähes yksinään, mutta muiltakin hyökkääjiltä vaadittaisiin tuloksia. Ikä näkyy Brad Marchandin pelissä ja hän vaikuttaisi nykytasollaan olevan korkeintaan keskiketjujen tekijä. Kärkisentterin sopimuksella värvätty Elias Lindholm on parhaimmillaankin kolmossentterin tasoa, ja kyseessä on kallis virhearviointi.
Loukkaantuneena olevalle ykköspakki Charlie McAvoylle olisi kokoonpanossa tarvetta, mutta hänen paluustaan peleihin ei ole mitään tietoa. Luottopeluri Hampus Lindholm on ollut murtuneen jalan vuoksi sivussa jo useamman kuukauden. Ilman kaksikkoa joukkueen puolustus on ollut aivan sekaisin, ja esimerkiksi Brandon Carlo pelaa uransa heikointa kautta. Kesähankinta Nikita Zadorov on hyvä puolustaja kevyille kolmosparin minuuteille, mutta tällä hetkellä häneltä vaaditaan liikaa.
Jos, tai ennemminkin kun, Bruins jää pudotuspelien ulkopuolelle, vaikuttaisi jatkuvan menestymisen aikakausi tulleen päätökseensä. Bostonissa on totuttu voittamaan, mutta lähiaikoina kultaa ja kunniaa ei ole ainakaan jääkentillä odotettavissa.
Pulkkinen: Uidaan vastavirtaan: ei. Rangers on − kuten yllä sanottu − tammikuun kuumin joukkue. Siitä huolimatta heidän tekemisessään on valuvikoja, jotka eivät kestä päivänvaloa. GM Chris Druryn heikko seurajohtaminen on maksanut kalliisti, ja se maksaa myös Rangersin pudotuspelipaikan. Vaikka joukkue on laadukas, GM:n lausuntojen on pakko tuntua pelaajien pääkopassa ja vaikuttaa pelaamiseen.
Pohjois-Amerikassakin Drury on nostettu jo tikun nokkaan. Rangersin pelaajien on kerrottu olevan tyytymättömiä pomonsa toimintaan. Ainoa mies, joka Rangersin voi pelastaa, on Šestjorkin.
Boston Bruinsin kohdalla asia on selvä. Rangersin kohdalla perusteluja piti kaivella, mutta Bruinsin kohdalla ei: porukka ei pelaa pudotuspeleissä. Pastrňák yrittää väkisin hinata tämän heikon ja epäonnisenkin nipun tosipeleihin, mutta ei onnistu siinä.
Lindholmin poissaolo on näkynyt McAvoyn ylikuormituksena, minkä takia hänkin on nyt sivussa peleistä. Kahden kärkipakin puuttuminen ei voi olla näkymättä. Lisätään tähän vielä se huomio, että Pastrňákin jälkeen ero toiseksi parhaaseen pistemieheen, kapteeni Marchandiin on jo tässä vaiheessa yli 20 pistettä. Yhtälö ei ole kestävä.
Vancouver Canucks onnistuu kääntämään kurssinsa pudotuspelivireeseen
Pulkkinen: Ei. Jos J.T Miller−Elias Pettersson-saaga loppuu ja toinen kaupataan, sitten ehkä. Kun tämä kestämätön tilanne on käynnissä, sitä tuskin nähdään. Canucks onkin yksi sarjan huonovireisimmistä joukkueista, eikä syitä surkean trendin kääntymiselle näy.
Quinn Hughes on niin poskettoman hyvässä vireessä, että hänellä on eväät kääntää kurssi jopa yksin. Se saattaa kuitenkin olla liikaa vaadittu yhä nuorelta johtohahmolta.
Kun joukkueen kokoonpanoa katsoo, mieleen hiipii väistämättä ajatus siitä, kuka tuota porukkaa oikein johtaa. Lähes jokaisesta joukkueesta voi näyttää pelaajan, joka johtaa joukkuetta joko kentällä tai kopissa, mutta Canucksin osalta automaattista vastausta ei tule
Utriainen: Kyllä. Länsirannikon kanadalaisseura majailee tällä hetkellä muutaman pisteen erolla Läntisen konferenssin viimeisen pudotuspelipaikan alapuolella, mutta uskon tilanteen vielä muuttuvan.
Millerin ja Petterssonin kemioista on jauhettu jo kyllästymiseen asti, mutta jonkinlainen ratkaisu tuohon tilanteeseen pitäisi saada. Uskon, että näin tavalla tai toisella myös käy, mikä avaisi viime aikoina takkuilleen hyökkäyspelin.
Sairastupa alkaa vihdoinkin näyttää tyhjältä, ja viime kauden Vezina-äänestyksen kakkonen Thatcher Demko löytää torjuntavireensä Kevin Lankisen tarjotessa elintärkeää taustatukea. Tärkein tekijä menestymiselle on kuitenkin kapteeni Hughesin paluu takaisin pelikuntoon yhdessä luottoparinsa Filip Hronekin kanssa. Hughes on vakavasti otettava kandidaatti joukkueelleen arvokkaimmalle pelaajalle jaettavaan Hart Trophyyn, mikäli Canucks etenee pudotuspeleihin.
Kamppailu pudotuspelipaikoista käy kuumana huhtikuun viimeisten viikkojen otteluihin asti, mutta veikkaan Canucksin selviävän loppukiristä lopulta vahvimpana.
Jesperi Kotkaniemi on vihdoinkin valmis läpimurtoon
Utriainen: Haluaisin vastata kysymykseen myöntävästi, ja niin taidan tehdäkin. Montreal Canadiensin kesällä 2018 koko varaustilaisuuden kolmantena pelaajana varaama Jesperi Kotkaniemi on jo 448 NHL-ottelun veteraani, ja tämän vuoksi usein unohtuukin kyseessä olevan vasta 24-vuotias kehittyvä peluri.
Hurricanesin paidassa neljättä kauttaan pelaava porilainen on paukutellut edelliset kuusi ottelua piste per peli -tahdilla, ja kuumaverisyyttään viikonloppuna tappelemallakin esitelleen keskushyökkääjän peli on muutenkin näyttänyt hyvältä.
Edellisen kahdeksan ottelun aikana KK on ollut tasakentällisin jäällä vain kerran, kun vastustaja on tehnyt maalin. 20 viime ottelun otannalla takaiskumaaleja on tullut vaivaiset neljä kappaletta. Oman pään peli on siis toiminut jo pitkään, ja nyt hyökkäyspään tehotkin ovat löytyneet.
Kotkaniemeltä on nähty hyviä jaksoja aiemminkin uran aikana, mutta jossain vaiheessa pelaamisen taso on aina kääntynyt laskuun. Jatkuvasti kauppahuhuissa mukana ollut Ässien kasvatti vaikuttaisi olevan henkisesti kypsä olemaan joukkueensa johtavia pelaajia. Hurricanes on kaivannut vuosikausia varmaotteista kakkossentteriä, ja ehkäpä Kotkaniemi on sittenkin ratkaisu tuohon puutteeseen, vaikka välillä on pahalta näyttänytkin.
Pulkkinen: Mikä oikeastaan on Kotkaniemelle läpimurto? Hän on samassa kastissa kuin Jesse Puljujärvi: korkean varausvuoron jättimäiset odotukset kärkikenttien pistenikkarista eivät toteudu.
Kotkaniemen kohdalla läpimurtona pitäisin sitä, jos hän vakiinnuttaa itsensä noin 60−70 pisteen mieheksi. Siihen hänellä on edelleen eväät. Hän on fiksu pelaaja. Onko hän nyt valmis siihen? Pakko olla. Rantasen hankinnan jälkeen nyt jos koskaan joukkueen jokaisen pelaajan on pelattava parhaalla mahdollisella tasolla.
Mestaruusikkuna on nyt auki isolla A:lla.
