Anaheim Ducks – kohti uutta korpivaellusta
Anaheim Ducksin viime kausi oli murheellinen: kalifornialaisseura sijoittui sijalle 30. niin runkosarjan pisteissä kuin tehdyissä maaleissakin, ja ylivoimatilastossakin se oli hyvin heikko. Ducks päästi kolmanneksi eniten maaleja, sen alivoimapeli oli sarjan toiseksi heikointa ja kaiken lisäksi joukkue otti ylivoimaisesti eniten jäähyjä. Tästä jos jostakin pitäisi suunta olla vain ylöspäin.
Viime kaudelle seuran uudeksi päävalmentajaksi palkattiin kokenut Greg Cronin, jonka päänvaivaksi kertyi myös pelaajien loukkaantumishuolet. Aiemmin yhdeksi organisaation tulevaisuuden kulmakivistä kaavailtu kikkapoika Trevor Zegras oli pitkään poissa kokoonpanosta loukkaantumisten vuoksi ja pelasi lopulta vain 31 ottelua. Loppujen lopuksi joukkueen hyökkääjistön kärkikuusikkoon kaavailluista Leo Carlssonista, Mason McTavishista, Alex Killornista ja Zegrasista kukaan ei yltänyt edes 65 pelattuun otteluun. Esimerkiksi loistavasti pelannutta Carlssonia – vuoden 2023 varaustilaisuuden kakkosvarausta – peluutettiin hyvin säästeliäästi välttääkseen ylikuormitusta, jonka lisäksi Carlsson oli useamman viikon sivussa maaliskuussa tapahtuneen polvivamman takia.
Viime kauden Ducksin valonpilkahdus oli Carlssonin valmiuden lisäksi joukkueen tulokaspuolustajakaksikko Pavel Mintjukov ja Olen Zellweger, joista ensiksi mainittu tosin kärsi myös loukkaantumisesta. Mintjukov pelasi yllättäen koko kauden loukkaantumiseensa asti ylhäällä ja sai myös ylivoima-aikaa. Hyvin kiekollinen Zellweger pelasi alkukauden AHL:ää lähes piste per peli -tahdilla ja pääsi loppukaudeksi edustamaan ankkapaitaa. 26 otteluun syntyi tehot 2+7 ja edistyneet tilastotkin olivat kohtuulliset, kun ottaa huomioon Ducksin kokonaisvaltaisen huonouden.
Suurin Ducksin tarve kaudelle 2024–2025 on ehdottomasti ehjä rosteri. Ducks on uudelleenrakennuksensa aikana päässyt useasti päässyt poimimaan lupauksia aivan varaustilaisuuksien kärkipäästä, mikä vähitellen alkaa näkyä myös kentällä. Zegras, Carlsson, McTavish, Mintjukov ja Zellweger ovat vuoden kokeneempia ja valmiimpia NHL-tempoon.
Zegrasin nimeä on väläytelty myössiirtospekulaatioissa, enkä pitäisi ihmeenä, vaikka taituri kauden aikana löytyisikin jonkin toisen joukkueen kokoonpanosta. Little Ball of Hate -lempinimen pelaajaurallaan saanut Ducksin GM Pat Verbeek kauppasi viime kaudella nuoren puolustajansa Jamie Drysdalen Philadelphia Flyersin kanssa riitautuneeseen Cutter Gauthieriin. Gauthier teki tulokassopimuksen Ducksiin erinomaisen yliopistournasa jälkeen ja pääsi maistamaan tarunhohtoista yhden ottelun verran. Lisää on varmasti luvassa ensi kaudella, kun NCAA:n maalitykistä odotetaan tehokasta viimeistelijää myös ankkapaidoille.
Viime kaudella Ducksin maalivahdit John Gibson ja Lukáš Dostál pelasivat suurin piirtein tasan, ja samaa voi odottaa jatkossakin. Parivaljakosta nuorempi ja Liigastakin tuttu Dostál torjui ensimmäisen kokonaisen NHL-kautensa päätteeksi Tšekille MM-kullan. Dostál on ensi kesänä rajoitettu vapaa agentti, joten panokset ovat korkeat ja kilpailu peliajasta Gibsonin kanssa tulee olemaan kovaa. Onkin mielenkiintoista nähdä mikä on Gibsonin kohtalo. Hänen sopimustaan on jäljellä vielä kolme kautta ja myös Gibsonin nimi on liikkunut pitkään siirtohuhuissa. Gibson joutui myös syyskuussa kiireelliseen umpilisäkkeen poistoleikkaukseen ja hän ei pelaa runkosarjan alussa.
Vaikka seuran tulevaisuus näyttääkin laadukkaan nuoren rungon puolesta hyvältä, Ducks-fanien kannattaa kuitenkin olla vielä kärsivällisiä. Viime kaudella pudotuspeleihin pääsyyn olisi vaadittu 40 pistettä enemmän, eikä parin nuoren läpimurto ja ehjä kausi tule vielä riittämään.
Anaheim Ducks taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 7.–8.
Calgary Flames − nuoret vastuunkantajina uudelleenrakennuksen keskellä
Calgary Flamesin viime kausi päättyi jättimäiseen pettymykseen, kun joukkue jäi toista kertaa peräkkäin pudotuspelien ulkopuolelle. 81 kerättyä pistettä runkosarjassa oikeutti Läntisen konferenssin 11. sijaan ja albertalaisjoukkueen menneet vuodet ovat sementoineet sen sarjan keskipakan joukkueena.
Flamesin tehokkain pelaaja Nazem Kadri pelasi kohtuullisen kauden ja 75 tehopistettä olivat kaksi vuotta sitten Colorado Avalanchesta saapuneen hyökkääjän uran toiseksi paras venytys. Matkaa superkauden 2021−22 lukemiin jäi kuitenkin lähes 30 pistettä.
Kesällä Flamesissa toista kauttaan GM:n roolissa aloittava Craig Conroy lähti rohkeasti uudelleenrakentamaan joukkuetta ja kauppasi seuraa kannatelleen maalivahti Jacob Markströmin New Jersey Devilsiin. Vastineeksi Albertan provinssiin matkasi puolustajajärkäle Kevin Bahl sekä ensimmäisen kierroksen varausvuoro ensi kesän varaustilaisuuteen. Kyseinen varausvuoro saattaa kuitenkin siirtyä vielä vuodella eteenpäin, mikäli Devils pääsee ensi kesänä varaamaan kymmenen ensimmäisen joukossa.
Viikkoa myöhemmin Flames hankki Washington Capitalsista toisen kierroksen varausvuoron ensi kesälle vastineeksi seitsemän kautta joukkueen värejä kantaneeseen Andrew Mangiapaneen.
Kesken viime kauden Conroy kauppasi ykkössentteri Elias Lindholmin vaihdossa Andrei Kuzmenkoon. Vain kaksi kuukautta aiemmin loistavaa kautta pelannut puolustaja Nikita Zadorov jätti karjakaupungin ja siirtyi niin ikään Canucksiin. Tilalle Flames sai kaksi varausvuoroa.
Alkavaan kauteen Flames lähtee nuorekkaassa tilanteessa. Markströmin lähdettyä, kahdesti AHL:n parhaaksi maalivahdiksi valittu tulokas Dustin Wolf on keskeisessä roolissa. Peliajasta maalinsuulla kilpailee myös seurassa jatkava Dan Vladař.
Hyökkäyksessä Jonathan Huberdeaun odotetaan jälleen kerran palaavan takaisin huippuvireeseen heikkojen kausien jälkeen. Kanadanranskalaisen on nostettava tasoaan, jotta joukkue voi taistella pudotuspelipaikasta.
Joukkueessa tullaan antamaan nuorille pelaajille aiempaa enemmän mahdollisuuksia. Matt Coronatolta ja Connor Zarylta odotetaan merkittävää kehitystä, ja he voivat nousta avainrooleihin hyökkäyksessä. Lisäksi Anthony Mantha, joka liittyi joukkueeseen kesällä, tuo syvyyttä hyökkäykseen ja tukea Huberdeaulle.
Puolustuksessa Jérémie Poirier saattaa murtautua NHL-kokoonpanoon loukkaantumisesta toivuttuaan. Siniviivan tukipilareina jatkavat MacKenzie Weegar ja Rasmus Andersson. Kauden onnistuminen nojaa pitkälti siihen, kuinka hyvin nuoret pelaajat pystyvät astumaan esiin ja kuinka tehokkaasti joukkue pystyy hyödyntämään maalivahtipeliä Wolfin johdolla.
Conroy on selvästi päättänyt satsata tulevaisuuteen ja joukkueen varausvuoro- ja palkkakattotilanne näyttävätkin hyvältä. Nämä eivät kuitenkaan auta joukkuetta pärjäämään vielä alkavalla kaudella, mutta ainakin suunta vaikuttaa lupaavammalta kuin aikoihin. Tuleva sesonki osoittanee kuitenkin vielä laskusuhdannetta pistesarakkeessa.
Calgary Flames taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 6.–7.
San Jose Sharks – piristystä nuorennusleikkauksella
Jos Ducksin kausi oli heikko, San Jose Sharks nokitti sen huonoudessaan lähes jokaisessa kategoriassa. Tämä ei kuitenkaan tullut yllätyksenä kenellekään. 19 voittoa koko kaudella (vähiten koko liigassa) ja tehtyjen ja päästettyjen maalien suhde 150 pakkasella oli ylivoimaisesti heikoin kaikista joukkueista. Uudelleenrakennuksen ollessa vielä täysin kesken paljon enempää ei joukkueelta tosin voi odottaakaan, joten varaustilaisuuden ykkösvalinnan arvontavoitto oli Sharksin kauden merkittävin hetki.
Mikael Granlundin ei pitäisi 32-vuotiaana johtaa yhdenkään NHL-joukkueen sisäistä pistepörssiä. 60 tehopistettä ja vain -23 pakkasella on Granlundilta kuitenkin kova lukema Sharks-debyyttikaudella, kun ottaa huomioon joukkueen rämpimisen läpi runkosarjan. Jos jotain positiivisia asioita Sharksin kaudesta pitää löytää, niin joukkueen nuoret ruotsalaishyökkääjät William Eklund (45 pistettä, joukkueen sisäisen pistepörssin toinen) ja Fabian Zetterlund (44 pistettä, joukkueen sisäisen pistepörssin kolmas) ottivat askeleita oikeaan suuntaan.
Neljäntenä joukkueen sisäisessä pistepörssissä oli Tomas Hertl (48 ottelua ja 34 tehopistettä), joka loukkaantui ja kaupattiin Vegas Golden Knightsiin siirtotakarajalla. Vain neljä yli 30 tehopistettä tehnyttä pelaajaa 82 ottelun runkosarjassa on yksinkertaisesti käsittämätön lukema.
Sharksin täydellisestä varaustilaisuudesta on kirjoitettu jo aikaisemmin, joten en käsittele sitä tässä sen enempää. Organisaation kesä oli kuitenkin kaiken kaikkiaan erinomainen, kun huippuvarausten lisäksi se hankki myös kenties NHL:n kirkkaimman maalivahtilupauksen Yaroslav Askarovin Nashville Predatorisista. Askarov pystyy haastamaan MacKenzie Blackwoodin ja Vitek Vanecekin, enkä ihmettelisi, vaikka viihdyttävä venäläisakrobaatti olisi kauden lopuksi eniten Sharksissa pelannut maalivahti.
Ensi kaudella NHL:n katseet tulee kohdistumaan kalifornialaisseuraan ennennäkemättömällä tavalla, kun sen historian ensimmäinen varaustilaisuuden ykkösvaraus Macklin Celebrini murtautuu joukkueen kärkikuusikkoon, ja ehkä jopa ykkössentteriksi. Viimeisten uutisten mukaan Celebrini tulee asumaan ensi kauden NHL- ja seuralegenda Joe Thorntonin asunnossa, joten ainakaan mentorista ei tulevan tähden kausi jää kiinni. Calder trophya tulee jahtaamaan Celebrinin ja Askarovin lisäksi myös Will Smith, jota on myös kaavailtu kahteen ensimmäiseen hyökkäysketjuun.
Keskikaistan järjestykseen vaikuttaa myös veteraani Logan Couturen pelikunto. 35-vuotias Couture kärsi vakavasta loukkaantumisesta ja pelasi vain kuudessa ottelussa viime kaudella ja kokeneen sentterin ura on vaakalaudalla. Varteenotettavia haastajia Celebrinillä ja Smithillä ei siis Granlundin lisäksi juuri ole, ja hänkin voi tarpeen tullen pelata laidassa. Sharks hankki vapaiden agenttien markkinoilta Tyler Toffolin, joka tuo hyvää kokemusta nuoreen kokoonpanoon.
Suurimmat ongelmat Sharksilla löytyy kuitenkin pakistosta. Joukkueessa ei esimerkiksi ole yhtäkään todellista ykköspakkia. Tulokaspuolustaja Henry Thurn ja Minnesota Wildista hankittu mutta flopannut Calen Addison saivat viime kaudella eniten ylivoima-aikaa, mutta usein ykkösylivoimassa peluutettiin mieluummin viittä hyökkääjää. Detroit Red Wingsista ilmaiseksi saatu puolustaja Jake Walman teki viime kaudella yllättävät ja puolustajalle poikkeukselliset tehot 12+9, joten hänelläkin on mahdollisuus päästä aiempaa hyökkäävämpään rooliin uudessa joukkueessa.
Pari seuraavaa kautta Sharks voi Ducksin tavoin rämpiä divisioonan häntäpäässä, mutta muutaman vuoden päästä seurojen nuorten pelaajien saatua enemmän kokemusta. Kaliforniassakin tullaan vielä näkemään todella mielenkiintoisia paikallistaistoja.
San Jose Sharks taistelee Tyynenmeren divisioonassa sijoista 7.–8.
Seattle Kraken − hakemassa tulosta penkin takaa
Viime kaudella pudotuspeleistä ulosjääneen Seattle Krakenin joukkue on pysynyt kesän yli suht samana viime kauteen verrattuna. Nimekkäimpiä lähtijöitä seurasta olivat siirtotakarajalla New York Rangersiin kaupattu hyökkääjä Alexander Wennberg, New Jersey Devilsiin palannut Tomáš Tatar ja hyvin tehoja tehnyt puolustaja Justin Schultz.
Menetyksiä paikkaamaan hankittiin puolustajat Brandon Montour ja Josh Mahura sekä hyökkääjä Chandler Stephenson. Florida Panthersin riveissä kesällä Stanley Cupin voittanut Montour on noussut NHL:ssä puolustajien kärkikastiin ja tämän vuoksi hän olikin yksi kuumimmista nimistä vapaiden agenttien markkinoilla ja tiedossa oli tuhti palkkapäivä. Seitsemän vuoden ja 7,1 miljoonan dollarin vuosipalkkaisen sopimuksen Krakenin kanssa solminut Montour tuo joukkueeseen kiekollista taitavuutta niin hyökkäys- kuin puolustuspäähän. Golden Knightsista hankittu Stephenson on myös hyvä lisä alivoimansa kanssa viime kaudella kamppailleen Krakenin riveihin.
Seattlelaisten neljäs kausi lähtee tuttujen pelaajien komennossa, kun muun muassa viime kauden parhaat hyökkääjät Eeli Tolvanen, Jared McCann, Oliver Bjorkstrand, Yanni Gourde ja Jordan Eberle sekä luottopuolustajat Vince Dunn, Adam Larsson ja Jamie Oleksiak jatkavat joukkueessa. Mukaan mahtuvat myös nuoret nimet Matty Beniers ja Shane Wright, joista Beniers solmi vastikään seitsemän vuoden jatkosopimuksen. Molemmilta pelaajilta odotetaan nousua ensimmäisen kierroksen varauksen tasolle, joka myös hyödyttäisi joukkuetta suuresti. Beniers ehti jo väläytellä tehokkuuttaan ensimmäisellä kaudellaan, kun 80 ottelussa syntyivät tehot 24+33. Viime kaudella meno ei yhdysvaltalaisella ollut samanlaista ja 77 ottelussa pisteitä kertyi 15+22. AHL:ssä viime kaudella pelannut Wright on varmasti valmis NHL:n vaatimuksiin ja Krakenin uusiutunut valmennus on myös hänelle erittäin tuttu.
Maalivahtitandemin alkavalla kaudella muodostavat saksalainen Philipp Grubauer ja yhdysvaltalainen Joey Daccord. Grubauer on parin selvä ykkönen, vaikkakin tämän tilastot Krakenista eivät ole kovin mairittelevia, sillä kolmella edeltävällä kaudella Grubauerin torjuntalukemat ovat jääneet alle 90%. Toisen kokonaisen kautensa NHL:ssä aloittavalla Daccordilla on siis mahdollisuus ottaa vetovastuu, jos kaikki menee nappiin. Hän pelasi jo aloittavana maalivahtina viime kaudella rosenheimilaisen ollessa loukkaantuneena.
Kesällä kahden vuoden jatkosopimuksen seuran kanssa solminut Tolvanen on ollut kuin uudesti syntynyt Krakenin riveissä peli-ilojen ollessa selvästi kadoksissa Nashville Predatorsin nutussa. Vaikka Krakenin viime kausi olikin vaikea, saavutti Tolvanen henkilökohtaisen piste-ennätyksensä tehdessään 81 otteluun tehot 16+25. Joukkueen pelin parantuessa kokonaisuudessaan voidaan odottaa myös Tolvasen tykin laulavan enemmän.
Isoimmat muutokset seurassa löytyvät kuitenkin penkin takaa, kun Pittsburgh Penguinsin Stanley Cup -mestaruuteen kaudella 2008−2009 ja kaudella 2010−2011 vuoden valmentajana palkittu Dan Bylsma aloittaa Krakenin uutena päävalmentajana. Edelliset kaksi kautta Bylsma on toiminut organisaation AHL-seura Coachella Valley Firebirdsin päävalmentajana ja onkin luotsanut tuon joukon kahdesti peräkkäin Calder Cup -finaaleihin. Molemmilla kerroilla Hershey Bears on kuitenkin vienyt pidemmän korren. Mukanaan Firebirdsistä Bylsma tuo apuvalmentajakseen NHL:n ensimmäisen naisvalmentajan 32-vuotiaan Jessica Campbellin. Nuoresta iästään huolimatta Campbell on toiminut valmentajan tehtävissä kaudesta 2017-2018 asti, kun hän päätti pelaajauransa. Campbellillä on taustaa niin luistelu- kuin taitovalmentajana SHL-seura Malmö Redhawksissa ja DEL-seura Nürnberg Ice Tigersissa, joista jälkimmäisessä hän on myös toiminut apuvalmentajana ja tätä kautta päässyt Saksan miesten maajoukkueen apuvalmentajaksi Toni Söderholmin vierelle.
Alkavalla kaudella onkin siis mielenkiintoista nähdä, miten Bylsman ja Campbellin yhteistyö toimii NHL:n puolella kahden loistavan AHL-kauden jälkeen, ja löytääkö Kraken näiden kahden avustuksella itsensä jälleen pudotuspeleistä?
Seattle Kraken taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 4.–5.