Maalivahdit
10 Petteri Rimpinen
7 ottelua, 93,33 %, 2,34 pmk, 1 nollapeli
Suomen viimeinen lukko. Turnauksen paras maalivahti ratkoi useamman ottelun joukkueelleen etenkin alkulohkovaiheessa, jolloin puolustus- ja viisikkopeli etsi itseänsä. Tiukoissa paikoissa tuttuun tapaan huikea, mutta taso nousi silti koko ajan jopa silloin, kun sen ei pitänyt olla enää mahdollista.
Turnauksen sekä näyttävimmät että tärkeimmät torjunnat nähtiin vasta loppuottelun jatkoajalla. Torjui itselleen NHL-varauksen tulevalle kesälle. Kokonaissuoritus on Suomen yksi parhaista vuosiin, ja suomalaismaalivahdille kenties paras koskaan. Edustuskelpoinen myös ensi vuonna.
– Kim Saarinen
ei pelattuja otteluita
Avasi luukkua neljästi. Edustuskelpoinen ensi vuonna.
– Noa Vali
ei pelattuja otteluita
Avasi luukkua kolmesti. Edustuskelpoisuus päättyi.
Puolustajat
8 Mitja Jokinen
7 ottelua, 0+1=1, +4
Kiviharjun ja Niemisen ohella parhaita pelinavaajia, ja kiekollinen upside näkyi todella hänen ajaessaan kiekon kanssa ylöspäin. Ei pelännyt laittaa kroppaa kiekon eteen, etenkään Ruotsi-välierässä. Tärkeitä uhrauksia joukkueelle jatkoajalla. Kiekollinen varmuus näkyi joskus pakottamisena ja yliyrittämisenä, mutta kokonaisuus positiivinen. Ensi vuonna mahdollisuus pyörittää toista ylivoimayksiköistä.
7- Kalle Kangas
7 ottelua, 0+1=1, +1
Kaksijakoinen turnaus. Usein suurissa vaikeuksissa kaksinkamppailuissa sekä paineen alla. Etenkin alivoimalla vikkelät ja pehmeäkätiset vastustajat tuottivat vaikeuksia. Fyysisyys ja mailapuolustus positiivisia seikkoja, kuten sopiikin olettaa. Viimeistelyhanskat jäivät Suomeen. Pudotuspelivaihe vielä alkua heikompi ja neljänneksi isoin jääaika puolustajista oli enemmän kuin olisi ansainnut. Täyttää 20 ensi kuussa, joten edustuskelpoisuus päättyi.
8½ Aron Kiviharju
7 ottelua, 0+3=3, -3
Kapteeni. Hyökkäyssuuntaan totuttu oma itsensä, varma ja rauhallinen pelinavaaja, joka hallitsi hyökkäyssuunnan siniviivaa kiekollisilla lahjoillaan. Puolustussuunnan näytöt muistuttivat harmillisesti myös jo Liigassa nähtyä, ja etenkin maila- ja yksi-vastaan-yksi -puolustustaminen tuottivat vaikeuksia. Kokonaiskuva kuitenkin positiivinen, ja suoritukset paranivat loppua kohden. Huippuluokan johtaja, joka esiintyi esimerkillisesti median edessä niin voiton kuin tappionkin hetkillä. Johtajuus korostui myös kopin sisällä, eikä muut joukkuelaiset pelänneet näyttää sitä. Oletettu kapteeni ja ykköstähti ensi vuonna.
7½ Daniel Nieminen
7 ottelua, 0+2=2, +4
Kaksijakoinen turnaus. Erottui kiekollisuudellaan ja luistelupelillään suurimmista osasta puolustajista, mutta liikaa kiekonmenetyksiä ja uhkarohkeita haastoja. Siitäkin huolimattta vastuuta olisi voinut antaa enemmän, sillä keräsi vasta viidenneksi eniten peliaikaa puolustajista. Epäonninen kimmoke finaalin 3–2-kavennuksessa kaivertanee pitkään. Saa onnekseen mahdollisuuden ensi vuonnakin, jolloin on yksi kärkipuolustajista Kiviharjun kanssa.
8+ Emil Pieniniemi
6 ottelua, 2+1=3, +2
Hyökkäyssuunnan anti oli odotettuakin parempi. Pyöritti ensimmäistä ylivoimayksikköä mallikkaasti viivan kautta, ja kiekollinen itsevarmuus on ihailtavaa. Yksi joukkueen parhaista laukojista. Slovakia-ottelun ulosajo oli vaarassa muuttua valtavaksi tahraksi, mutta selvisi välierän kynnyksellä ilman pelikieltoa. Finaalin maali Yhdysvaltojen verkkoon yksi turnauksen hienoimpia. Ei edustuskelpoinen ensi vuonna.
7½ Sebastian Soini
2 ottelua, 0+0=0, +1
Anti erittäin positiivista, mutta kummallinen popcorn-komennus lopputurnauksen ajaksi laskee arvosanaa. Pelasi erittäin itsevarmasti kumpaankin suuntaan saadessaan näytön paikan, jättäen muun muassa Tuhkalaa positiivisemman kokonaisvaikutelman. Olisi ansainnut huomattavasti enemmän vastuuta, jota tulee onneksi saamaan ensi vuonna.
5+ Arttu Tuhkala
6 ottelua, 0+0=0, 3
Vaikea turnaus. Usein vaikeuksissa omalla alueella, tuskaili vastustajien lukemisen vastustajien pidempien hyökkäysalueen pyöritysten kanssa selvästi. Kaksinkamppailuissa usein häviävä osapuoli, josta esimerkkinä Cole Hutsonin näyttävä 3–3-tasoitus finaalissa. Pelasi niin kärki- kuin pohjaparissakin, mutta kokonaiskuva oli pettymys. Soinille olisi suonut lisää Tuhkalan peliaikaa ajottain. Edustuskelpoisuus päättyi.
6½ Veeti Väisänen
7 ottelua, 0+1=1, -4
Odotuksia vaisumpi, etenkin kiekollisesti. Tuskaili avauspelaamisen kanssa usein, niin kuin muukin joukkue alkuvaiheissa. Ei vain saanut koneitaan käyntiin muun joukkueen kitkettyä ongelman perusteellisesti pois. Kaksinkamppailuissa ja omalla alueella parempi, ja kehitys Liiga-kaukaloista on huomattava. Joukkueen miinusparoni. Edustuskelpoinen ensi vuonnakin, jolloin on syytä odottaa kärkiparien minuutteja.
Hyökkääjät
9+ Arttu Alasiurua
7 ottelua, 3+1=4, +1
Yksi parhaista hyökkääjistä läpi turnauksen, eikä Liiga-kaukaloiden vaikeuksista ollut tietoakaan Ottawassa. Kiekollisesti uhkarohkea, ja ajoi usein näyttäville maalipaikoille pysäyttämättömästi. Näytti pehmeitä käsiään kaksinkamppailuissa, ja laadukkaaasta pelisilmästäkin nähtiin ripauksia. Paras aloittaja ja toiseksi paras maalintekijä, mutta peliaikaa kertyi alle 13 minuuttia ottelua kohden. Olisi ansainnut enemmänkin vastuuta, mutta tarjosi silti huippuotteita. Edustuskelpoisuus päättyi, harmillisesti.
8 Kasper Halttunen
7 ottelua, 1+3=4, +-0
Ennakkopapereissa ykkösmaalintekijän viittaa kantanut hyökkääjä pelasi jopa erikoisen turnauksen. Toki useampi poskettoman terävä laukaus päätyi maalikehikoihin, mutta peli oli kokonaisvaltaisempaa kuin koskaan aiemmin. Kantoi suurempaa roolia pelinteossa ja pelasi ajottain huomattavasti voimahyökkääjälle omaisempaa roolia. Laukoi vain 13 (!) kertaa, vasta kymmenenneksi eniten joukkueessa. Paransi yleistasoaan pudotuspeleissä. Luovuttaa ylivoiman laukojan tontin ensi vuodeksi.
9 Konsta Helenius
7 ottelua, 0+6=6, -1
Ykkössentteri. Vaikka tehtaili pisteitä hyvään tahtiin, jotain tuntui jäävän vielä piippuun. Viisikkopelissä kiekollisesti aktiivinen, ja kahden suunnan peli näytti ottaneen suuria harppauksia. Pelintekijänä edelleen huippuluokkaa, elävöitti useaan otteeseen vaisun ja paikallaan junnanneen ylivoiman. Kuskasi hyvällä prosentilla kiekkoja keskialueen yli samalla, kun muu joukkue tuskaili sen kanssa etenkin ensimmäisissä otteluissa. Edustuskelpoisuutta jäljellä vielä vuosi, mutta NHL voi viedä ensi vuodenkin ykkössentterin mennessään.
7 Emil Hemming
7 ottelua, 1+3=4, +-0
Ei päässyt ollenkaan odottamaansa rooliin. Laukomisuhka valui viemäriin ylivoimallakin etenkin Urosen ja Kiiskisen kuumien lapojen johdosta, eikä päässyt oikeastaan edes luomaan itselleen paikkoja. Tasaviisikoin ajoittain täysin varjoissa muutoin huikeassa nelosketjussa. Edustuskelpoinen ensi vuonna, mutta tason täytyy olla huomattavasti lähempänä ennakko-odotuksia.
7 Topias Hynninen
6 ottelua, 0+4=4, +3
Ykkösketjun kolmas lenkki jäi viime kauden tutkaparinsa varjoon useampaan otteeseen. Taso jäi valovuosien päähän siitä, mitä Mikkelissä on syksyn aikana nähty. On oikeutettua huomioida väliin jääneet harjoituskenraali ja turnausavaus, josta herää kysymys, oliko edes täydessä kunnossa? Siltikin taso jäi kauas ketjukavereistaan, ja panos ylivoimalla jäi odotettua vähäisemmäksi. Edustuskelpoisuus päättyy juuri ennen ensi vuoden turnausta.
9 Jesse Kiiskinen
7 ottelua, 6+1=7, -1
Syyskauden kuumin Liiga-lupaus pelasi erikoisen turnauksen. Lapa kohtuuttoman kuumana, ja hollolalainen viimeisteli näyttävillä laukauksilla itsensä turnauksen maalipörssin jaetulle kakkossijalle. Turnaus oli hieman yskivän alun jälkeen nousujohteinen, ja pudotuspeleissä parhaita hyökkääjiä. Sortui ajottain pakottamiseen ja yliaggressiivisuuteen karvaajana, joka tarjosi usein mahdollisuuden nopeaan vastahyökkäykseen. Ei edustuskelpoinen ensi vuonna.
6½ Rasmus Kumpulainen
6 ottelua, 2+1=3, +1
Vaisu turnaus odotuksiin nähden. Kamppailupelaamisen anti jäi hieman ponnettomaksi, ja tuntui ajottain olevan potkun jäljessä muita. Alkulohkossa ajottain väläyksiä, ja kahden maalin puolivälierä antoi jo toivoa mitalipeleistä. Pelasi toki laidalla tutumman pelipaikkansa sijaan, mutta kokonaisuus jäi hieman ontoksi. Ei edustuskelpoinen ensi vuonna.
7+ Julius Miettinen
7 ottelua, 1+1=2, -2
Lensi hieman tutkan alla koko turnauksen. Ajottain väläyksiä vahvuuksista, kuten kamppailupelaamisesta ja pelinrakentamisesta, eikä kahden suunnan pelaamista tule moittia. Kokonaisuus kuitenkin hieman tasapaksu. Teki usein tilaa laukaukselleen, mutta yksi nuotta 14 laukauksella jätti prosentin heikoksi. Myös ensi vuonna kärkisenttereitä, ja todennäköinen ykkösnimi, mikäli Helenius ei palaa.
7½ Jesse Nurmi
7 ottelua, 2+3=5, -1
Puolivälieräsankari. Onnekseen oli, sillä sitä ennen täysin pimennossa. Piristyi lohkovaiheen Yhdysvallat-otteluun tehdyn ketjumuutoksen seurauksena, kun pääsi pelaamaan Kiiskisen ja Ruohosen kanssa. Sen jälkeen joukkueen parhaita ketjuja, joskin Nurmen oma anti jäi kahden edellä mainitun varjoon. Tyrehdytti Slovakian loppukirin puolivälierän toisella maalillaan. Korkea maila Felix Unger Sörumin kasvoihin oli maksaa finaalipaikan, mutta Rimpinen pelasti kaiken muun ohella myös Nurmen turnausarvosanan.
9 Benjamin Rautiainen
7 ottelua, 2+2=4, -2
Liigan läpimurtokomeetta pelasi erinomaisen turnauksen. Heleniuksen kanssa joukkueen parhaita tutkapareja tasaviisikoin, ja yksi vaarallisimmista pelaajista kiekon kanssa. Ajoi useasti röyhkeästi kaksinkamppailuihin, eikä pelännyt näyttää käsiään kovempiakaan puolustajia vastaan. Ruotsi-välierän ratkaisuosuma tuskin unohtuu koskaan muistettavimpia kisamaaleja pohtiessa. Osoitus jo mainitusta röyhkeydestä, kuten myös finaalin loppuhetkillä nähdyt, uhkarohkeasti luodut maalipaikat. Huipputurnaus tukee kotimaan läpimurtoa, ja osake Pohjois-Amerikassa nousee jatkuvasti. Ei edustuskelpoinen ensi vuonna.
8½ Heikki Ruohonen
7 ottelua, 0+4=4, +1
Etenkin lopputurnauksesta loistaneen kakkosketjun taustalla vaikuttanut hyökkääjä jatkoi siitä, mihin U18-kotikisoissa jäi. Tasainen, luotettava, vahva kamppailija. Loi tilaa kiekolliseen peliin etenkin Nurmelle, ja piti hyvän kokonaisuuden kasassa. Kuplapää väläytteli jopa ajottain pelisilmäänsä. Olisi voinut saada enemmänkin vastuuta alkulohkovaiheessa, mutta ansaitsi sen loppua kohden. Hyvä turnaus mahdollistaa paluun ensi vuonnakin.
5+ Joona Saarelainen
7 ottelua, 0+1=1, -1
Luvalla sanoen karmea Kanada-avaus pesi roolin lopputurnauksen ajaksi, eikä noussut enää 13. hyökkääjän roolista pelaaviin ketjuihin. Avausottelussa 12 minuuttia peliaikaa, minkä jälkeen jäällä vain alivoimalla, jos silloinkaan. Kamelin selkä katkesi nappisyötöstä Easton Cowanin lapaan avausottelussa. Positiivisen kautta, edustuskelpoinen myös ensi vuonna, ja kehitys Liigan puolella puoltaa sitä, että voi nousta tärkeäänkin rooliin.
9+ Tuomas Uronen
7 ottelua, 2+1=3, +3
Maalit (etenkään alkulohkon jatkoaikamaali) Yhdysvaltoja vastaan ei unohdu. Yksi joukkueen tasaisimmista ja parhaista joka ilta, ja yhteen pelaaminen Alasiuruan kanssa nosti nelosketjun usein esille. Laukomisen ohella pelasi myös hyvin rikkovaa roolia pohjaketjussa, mutta kiekollinenkin peli jätti positiivisen vaikutuksen. Kaikin puolin loistoturnaus, vaikka tehoja jäi vielä pöydälle. Ei edustuskelpoinen ensi vuonna.
5 Roope Vesterinen
2 ottelua, 0+0=0, +-0
Saarelaisen tavoin heikko Kanada-ottelu asetti pelipaikan heikolle jäälle, eikä Saksa-ottelu puoltanut kokoonpanossa pysymistä. Vietti lopputurnauksen katsomossa, mutta uuden mahdollisuuden antaminen esimerkiksi Latviaa vastaan tuskin olisi kaatanut maailmaa. Liiga-läpimurto nostanee osakkeita ensi vuodelle Saarelaisen tavoin.