Tapparassa 61 ottelua tehoin 10+8, Sportissa 15 tehopistettä yhtä monessa ottelussa − Olavi Vauhkonen koki renessanssin palattuaan Vaasaan, jossa konkarihyökkääjä on pelannut tehokkaimmat kautensa. Sportin penkin takana on lisäksi Lukko-vuosilta tuttu valmentaja Risto Dufva, jonka alaisuudessa Vauhkosen keskimääräinen peliaika kasvoi yli viidellä minuutilla.
Jukka Rautakorven ja Jussi Tapolan aikakaudella ei ole mitenkään poikkeuksellista, että huippuhankinnaksi ennakoitu hyökkääjä ei ylläkään Tapparassa odotuksiin.
Vauhkonen oli kesällä 2019 Tapparaan siirtyessään 30-vuotias, ja alla oli uran tehokkain kausi. Tapparan edellinen kausi oli päättynyt pronssiin kuuden vuoden finaaliputken jälkeen. Kivikovassa kokoonpanossa oli ennestään Kristian Kuusela, Jere Karjalainen ja Niko Ojamäki − Vauhkosen lisäksi hyökkäystä vahvistettiin Charles Bertrandilla ja Tyler Morleylla.
puolustuspelin erikoismiehenä tunnettu Dufva on sytyttänyt Vauhkosen ilmiliekkeihin − Siinä miettimistä Tapolalle ja Rautakorvelle
Kun vielä Anton Levtchi teki läpimurtonsa, jäi Vauhkosen rooli potentiaaliin suhteutettuna pieneksi. Paluu Sportiin ja kärkipelaajan minuuteille todisti, mihin isokokoinen taituri pystyy. Bertrand sen sijaan sai jatkosopimuksen kauden 2022−23 loppuun asti ja tällä kaudella ranskalainen on taantunut lähes ässäkautensa tasottomuuteen ja surffailee pisteettömässä putkessa.
Vauhkosen tehoillessa Sportissa Tappara on tuskaillut maalinteon vaikeuden kanssa − ironia on niin sakeaa, että sitä voisi leikata veitsellä.
Aiemmin tällä kaudella tšekkihyökkääjä Michael Špačekin sopimus purettiin, vaikka AHL:stä hankittu sentteri sai 18 pelissä kasaan tehot 5+8 ja oli laukaisuhallinnalla mitattuna joukkueen paras pelaaja. Tapparassa epätasaisesti peluutettu Špaček siirtyi kotimaansa Extraliigaan, jossa on pelannut yli piste per peli -tahdilla.
Kun Rautakorpi palasi Tapparan valmentajaksi tuplamestaruuden jälkeen kaudelle 2017−18, hankinnat olivat huippuluokkaa: puolustukseen Mikko Lehtonen, Niko Mikkola ja Veli-Matti Vittasmäki, hyökkäykseen Ojamäki, Tomáš Záborský, Jarno Kärki ja kesken kauden Markus Nenonen.
Kaikkia puolustajia on helppo pitää onnistuneina hankintoina, mutta hyökkääjistä ei voi sanoa samaa. Ojamäestä tuli myöhemmin huippuluokan maalintekijä ja maailmanmestari, mutta debyyttikausi Tapparassa oli tuskainen. Sama kohtalo oli niin ikään Ässistä hankitulla Kärjellä, joka palasi vanhaan seuraansa − kuten Vauhkonenkin − ja on sittemmin pelannut ulkomailla.
Tapparan kohdalla epäonnistumisia yhdistää se, että kuumia hyökkääjiä on hankittu ennestään kivikovaan kokoonpanoon ja annettu vähemmän vastuuta
Záborský oli toisella Tappara-kaudellaan joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä, mutta slovakkihyökkääjältä on nähty Liigassa paljon parempiakin suorituksia. Maalitykkinä tunnettu Nenonen puolestaan jäi Tapparassa mitättömään osaan eikä pystynyt auttamaan kirvesrintoja kolmanteen mestaruuteen.
Vuotta myöhemmin Nenonen voitti mestaruuden HPK:ssa, on nykyään joukkueensa kapteeni ja on pelannut kaksi peräkkäistä 16 maalin kautta.
Tappara on 2010-luvun kiistaton menestystarina, mutta hyökkääjähankintoihin liittyvä lunastamaton potentiaali jättää kilpeen tahran. Onnistuneita puolustajavärväyksiä voisi luetella enemmänkin − samoin hyökkääjiä, jotka ovat menestyneet paremmin muualla.
Kaikkiin pelaajahankintoihin liittyy riski, etteivät odotukset täytykään. Tapparan kohdalla epäonnistumisia yhdistää kuitenkin se, että kuumia hyökkääjiä on hankittu ennestään kivikovaan kokoonpanoon ja annettu vastuuta vähemmän kuin aiemmassa joukkueessa.
Tapola ja Rautakorpi ovat toki myös tunnettuja erinomaisesti organisoidusta viisikkopuolustuksesta, joten hyökkäystaitojen kehittäminen ei välttämättä ole samanlainen vahvuus. Dufvakin tunnetaan puolustuspelin erikoismiehenä, mutta hän on kuitenkin sytyttänyt Vauhkosen ilmiliekkeihin.
Siinä miettimistä Tapolalle ja Rautakorvelle!
