Tapparaa on lähes kyllästymiseen asti vuosien saatossa verrattu dieselveturiin, joka toimii luotettavasti ja puksuttaa eteenpäin läpi tuiskujen. Eräänlaista symboliikkaa Tapparaan voikin löytää vuodesta 1963 asti suomalaisia palvelleesta Dv12-veturista.
Virtausvaihteiston lisäksi vaihteistoon kuuluu suunnanvaihtolaite, joka mahdollistaa veturin yhtä nopean ajon molempiin ajosuuntiin. Vaihteistossa on myös kaksivaihteinen aluevaihde, jonka välityssuhdetta voidaan vaihtaa mekaanisella käyttövivulla veturin seistessä. Hitaammalla vaihteella veturin huippunopeus on 85 km/h, mutta vetovoima korkeampi kuin nopeammalla vaihteella, jolla veturin huippunopeus on 125 km/h.
Näin kertoo Wikipedia "Deeverin" teknisistä ominaisuuksista. Sisältöä voisi pitää edelleen yhtä relevanttina, jos veturi-sanan tilalle vaihtaisi Tapparan.
Kun Dv12 alkoi liikkua suomalaisilla kiskoilla, Tapparan seurakulttuurin kantaisänä pidetty Kalevi Numminen pelasi kirvesrintojen luottopuolustajana. Nummisesta lähtenyt jatkumo on kantanut vakuuttavalla tavalla tähän päivään saakka – ja se on Tapparan kestomenestyksen avain.
Menestys on ollut niin vankalla pohjalla, että edellisten neljän kauden suoritukset koettiin Tapparassa pettymyksiksi.
Kahden perättäisen mestaruuden jälkeen kaudella 2017–18 Tappara ei voittanutkaan kultaa ehkäpä seurahistoriansa parhaasta pelaajamateriaalista huolimatta. Seuraavalla kaudella se ei päässyt enää finaaleihin, ja viime kaudesta muistetaan lähinnä skandaalimainen koronatapaus.
Silti Tappara oli aina näiden neljän kauden aikana kirkkaasti Liigan neljän parhaan joukossa, mitä voi ehdottomasti pitää raudanlujana suorituksena. Se ei kuitenkaan riittänyt.
Tälle kaudelle Tappara teki erinomaisia liikkeitä pelaajahankinnoissaan, ja vaatimustaso asetettiin entistä korkeammalle. Tämän huomasi etenkin CHL:stä, jossa Tappara oli kerrankin totisen päättäväisesti liikkeellä.
CHL:ssä Tappara eteni aina finaaliin, jossa se pelasi erittäin korkeatasoista jääkiekkoa vain hävitäkseen kirvelevästi Röglelle. Tuosta ottelusta kuitenkin jo huomasi, että Tappara on ehdottomasti tämän kevään suurin suosikki voittamaan Liigan mestaruuden.
Tappara on jatkumon ylivoimainen hallitsija suomalaisessa jääkiekossa. Uudelleenrakennuksia ei tarvitse tehdä, eikä vauhtia tarvitse hakea pohjalta.
Tämän kauden mestarijoukkueesta jatkumoa kuvastavat monet uudet nuoret mestarit, kuten Petteri Puhakka, Waltteri Merelä, Santtu Kinnunen ja Kristian Tanus. Tapparalainen tapa pelata jääkiekkoa kulkee vakuuttavasti sukupolvelta toiselle, eikä tämän katkeamista ole syytä epäillä.
Tapparalainen jääkiekko on ennen kaikkea työntekoa suurella sydämellä, mutta se on myös sääntöjen harmaalla alueella loistamista, yhteen hiileen puhaltamista ja johtoaseman varjelua kaikin keinoin.
Asioita, joilla jo Numminen ja Rauno Korpi loihtivat Tapparasta yhden Euroopan parhaista seurajoukkueista 1970- ja 1980-luvuilla.
Nyt Tapparasta on jälleen täysin perusteltua puhua yhtenä Euroopan parhaista seurajoukkueista – varsinkin kun itänaapurin KHL-korttitalo murenee paraikaa. Tappara on siellä, missä ovat muun muassa Frölunda ja Moskovan TsSKA.
Viime kaudella Lukko jyräsi vakuuttavasti kauden alusta Kanada-maljan nostoon asti – tällä kaudella Tappara toisti tempun, joskin vähemmän näyttävällä pelitavalla. Tyylipisteitä ei kuitenkaan jääkiekossa jaeta.
Tappara oli kiistatta kauden 2021–22 paras Liiga-joukkue, ja mestaruus on rautaisen organisaation voimanäyte.
Kuten Junnu Vainio legendaarisessa rallattelussaan jo sen kertoi.
Tappara kun taklaa, niin sen huomaa,
Tarvita ei siihen taikajuomaa.
Kovuus on vain harjoituksen tuomaa,
Kuin graniittia nääs on pakarat!
