Kesä 1979
Keväällä 1979 Montreal Canadiens hallitsi NHL-kiekkoa. Se voitti
runkosarjan 115 pisteellä ja kukisti finaalissa NY Rangersin
otteluvoitoin 4-1 ottaen neljännen peräkkäisen Stanley Cup-mestaruutensa.
Seuraavat dynastiajoukkueet, NY Islanders ja Edmonton Oilers,
rakensivat tulevat menestyksensä käyttämällä osaksi
Canadiensin pelisysteemejä.
Kaikkien aikojen draftiin tultaessa, kesällä 1979, NHL oli vihdoinkin
päässyt eroon seitsemän kauden ajan vaivanneesta kilpailijaliigasta,
WHA:sta, joka oli koko toimintansa ajan nuorallatanssinut konkurssien
ja toiminnan jatkamisen välillä.
Neljä joukkuetta, jotka olivat onnistuneet toimimaan läpi koko WHA-ajan - Edmonton Oilers, Quebec Nordiques, Winnipeg Jets ja
New England (myöhemmin Hartford) Whalers - liittyivät 1979-1980
kaudeksi NHL:ään, mutta saivat kukin suojella vain neljä parasta pelaajaansa. Nämä neljä seuraa pääsivät ottamaan murut pohjalta varsinaisten NHL-seurojen varattua kullakin kierroksella ensin.
Kesän 1979 draftissä 17 alkuperäistä NHL-seuraa sekä yllämainitut neljä WHA:sta tullutta varasivat pelaajia kuuden kierroksen verran - hteensä 126 pelaajaa. Näistä uskomattomat 102 pelasi myöhemmin ainakin yhden ottelun maailman parhaassa liigassa.
Suurten muutosten kesänä myös varaustilaisuuden nimi muutettiin
"Amateur Draft":istä " "Entry Draft":iksi. Nimenmuutos johtui siitä, että myös toimintansa lopettaneessa WHA-liigassa pelanneita alaikäisiä pelaajia voitiin nyt varata - Wayne Gretzkyä lukuunottamatta. Oilers sai pitää Väinön oikeudet erityisluvalla, eikä tätä näin päästetty
takaisin draftiin.
Kesällä 1979 käytiin neuvotteluja draftin ikärajoituksista ja draft pidettiin tämän vuoksi tavallista myöhempänä ajankohtana, vasta elokuun 9:nä Montrealissa.
Lopullinen päätös oli se, että 19-vuotiaita pelaajia sai nyt varata
ensimmäistä kertaa sitten 1974 draftin. Seuraavan vuoden 1980 draftissä mentiin takaisin 18-vuotiaitten varaamiseen - jälkeenpäin ajatellen paha virhe - Bobby Orr ja Bobby Hull ehkä pelasivat kumpikin jo 18-vuotiaina kuuden joukkueen timantinkovassa NHL:ssä,
mutta heidän kaltaisiaan lahjakkuuksia ei nähdä kovin usein.
Montrealissa Queen Elizabeth Hotellin tiloissa suljettujen ovien takana pidetyssä varaustilaisudessa NHL-seuroilla oli valittavanaan enemmän ja parempia lahjakkuuksia kuin koskaan aikaisemmin.
Tai myöhemmin.
Kun draft-tilaisuus seuraavana kesänä Montrealin Forumissa oli muutettu julkiseksi, paikalla oli heti 2500 katsojaa.
1979 draftiä voidaan hyvällä syyllä pitää kaikkien aikojen draftinä. Tuona kesänä olisi ollut helppoa olla NHL-joukkueen scoutti tai GM. Nimilistaa katsoessa näkee tuhansia maaleja, tulevia Hall of Famen jäseniä, viidensadan maalin kerhon miehiä, All Stareja,
Stanley Cup-mestareita - useita pelaajia, joitten saavutukset muistetaan NHL-fanien keskuudessa pitkään.
Ensimmäinen kierros
1. Rob Ramage COL
2. Perry Turnbull ST.L
3. Mike Foligno DET
4. Mike Gartner WSH
5. Rick Vaive VAN
6. Craig Hartsburg MIN
7. Keith Brown CHI
8. Ray Bourque BOS
9. Laurie Boschman TOR
10. Tom McCarthy MIN
11. Mike Ramsey BUF
12. Paul Reinhart ATL
13. Doug Sulliman NYR
14. Brian Propp PHI
15. Brad McCrimmon BOS
16. Jay Wells LA
17. Duane Sutter NYI
18. Ray Allison HFD
19. Jimmy Mann WPG
20. Michel Goulet QUE
21. Kevin Lowe EDM
Kaikki 21 ensimmäisen kierroksen varausta pelasivat myöhemmin NHL:ssä; 11 miehen ura kesti vielä yli maagisen tuhannen ottelun rajan.
Gartner, Bourque, Propp ja Goulet tulivat urallaan ylittämään tuhannen tehopisteen rajan.
Marraskuun 15. päivänä Jari Kurrin kanssa Hockey Hall of Fameen pääsevä Gartner oli yksi NHL:n historian kovimmista maalipyssyistä, kaikkien aikojen viides pelaaja, joka ylti 700 maaliin ja kuudes, joka teki 600 maalia + 600 syöttöä. Gartner on ainoana tehnyt 30 maalia
15 kaudella peräkkäin ja voitti luistelukisan All Star-ottelussa vielä 35-vuotiaana.
Gartner sanoi kerran olleensa parhaimmillaan niin hyvin harjoitellut, että pystyi täydessä vauhdissa laidalla luistellessaan ampumaan kovan lämärinsä aina jäätä pitkin tolppaa hipoen maaliin. Joka kerta.
Maalivahtien omaksuttua butterfly-tyylin ja patjojen ilmestyttyä eteen, Gartner nosti laukaustaan noin 12 tuuman korkeudelle, täydestä vauhdista, tolppaa hipoen..
Helppo homma.
Michel Goulet tunnetaan yhtenä NHL:n historian parhaista vasemmista laitureista Bobby Hullin ja Johnny Bucykin ohella.
Goulet teki urallaan 548 maalia ja 1152 pistettä. Hän teki yli 50 maalia neljällä kaudella peräkkäin.
Miehen maalisaldo olisi saattanut olla paljon suurempikin,
mutta vakava loukkaantuminen keväällä 1994 Chicagossa katkaisi uran. Goulet menetti tasapainonsa omia aikojaan ja lensi voimalla päin laitaa kärsien vakavan päävamman, josta paraneminen kesti kauan. Päästyään lopulta sairaalasta kotihoitoon, Goulet ei ensimmäisen kuukauden aikana muistanut edes naapureitaan.
Michel Goulet pääsi nauttimaan Wayne Gretzkyn laiturina pelaamisen ihanuudesta Canada Cup-kiekossa ja sanoi itse pystyvänsä rikkomaan sadan maalin rajan runkosarjassa jos saisi pelata Väinön kanssa
täysipäiväisesti.
Myös vasenta laitaa pelannut Brian Propp pelasi kovassa Philadelphia Flyersin joukkueessa läpi koko 80-luvun. Hirmurannaristaan kuulu Propp teki NHL:ssä 425 maalia.
Mielenkiintoista kyllä, kukaan näistä kolmesta maalipyssystä, Gartner, Goulet, Propp - ei koskaan Stanley Cupia urallaan päässyt vastaanottamaan tai voittanut yhtään NHL:n suuristä palkinnoista NHL Awards Gaalassa.
Tämänkin vuoksi kutsu Hall of Fameen on täytynyt olla Mike Gartnerille erityisen hieno asia.
Ykkösvaraus Rob Ramage
Ensimmäisenä varattu puolustaja Rob Ramage oli pelannut edellisen kauden WHA:ssa tullen valituksi liigan All Star-viisikkoon heti rookie-kaudellaan.
Ramage on NHL:n historian vanhin ensimmäisenä varattu pelaaja, hän oli 1979 elokuussa 20 vuotta ja viisi kuukautta vanha.
Ramage pelasi erittäin menestyksekkään 15 kauden NHL-uran
edustaen peräti kahdeksaa seuraa. Hän oli yksi Calgary Flamesin GM:n Cliff Fletcherin päähankintoja tämän rakentaessa 1989
Stanley Cup-mestarijoukkuettaan.
Toisen Stanley Cup-sormuksensa Ramage voitti Montrealissa 1993.
Rob Ramage oli kova puolustaja, joka teki uransa aikana monta Gordie Howe Hat Trickiä.
Toinen kierros
22. Blake Wesley PHI
23. Mike Perovich ATL
24. Errol Rausse WSH
25. Tomas Jonsson NYI
26. Brent Ashton VAN
27. Gaston Gingras MTL
28. Tim Trimper CHI
29. Dean Hopkins LA
30. Mark Hardy LA
31. Paul Marshall PIT
32. Lindy Ruff BUF
33. Pat Riggin ATL
34. Ed Hospodar NYR
35. Pelle Lindbergh PHI
36. Doug Morrison BOS
37. Mats Näslund MTL
38. Billy Carroll NYI
39. Stu Smith HFD
40. Dave Christian WPG
41. Dale Hunter QUE
42. Neal Broten MIN
Toisen kierroksen varatuista kaikki paitsi Atlantan varaus, Brandon Wheat Kings A-junnujoukkueen puolustaja Mike Perovich, pelasivat
myöhemmin NHL:ssä.
Kierros päättyi kolmen kovan, Christianin, Hunterin ja Neal Brotenin varauksiin. Kaikki pelasivat NHL-urallaan yli tuhat ottelua.
Hyvien puolustajien Draft
Kesän 1979 NHL Entry Draftiä voidaan pitää harvinaisen tasokkaana kovien puolustajien draftinä: kahdella ensimmäisellä kierroksella varatut Ramage, Hartsburg, Brown, Bourque, Ramsey, Reinhart, McCrimmon, Wells, Lowe, Wesley, Jonsson, Gingras,
Hardy, Ruff sekä Hospodar - ovat kaikki tunnettuja nimiä.
Tämän draftin jälkeen 22 vuotta NHL-kiekkoa pelannut Ray Bourque
on tämän puolustajaryhmän helmi - yksi liigan historian kaikkein parhaista puolustajista.
Rayn kanssa seuraavana syksynä Boston Bruinsin puolustuksessa NHL-uransa aloittanut Brad McCrimmon tunnettiin yhtenä liigan taitavimmista pitkän avaussyötön antajista. Viime viikolla Norris Trophyn voittaessaan
Nicklas Lidström kiitti palkintopuheessaan ensimmäistä NHL-pakkipariaan McCrimmonia.
Kolmas kierros
43. Craig Levie MTL
44. Guy Carbonneau MTL
45. Jody Cage DET
46. Boris Fistric DET
47. Ken Ellacott VAN
48. Mark Messier EDM
49. Bill Gardner CHI
50. John Paul Kelly LA
51. Norm Aubin TOR
52. Bennett Wolf PIT
53. Mark Robinson BUF
54. Tim Hunter ATL
55. Jacques Cloutier BUF
56. Lindsay Carson PHI
57. Keith Crowder BOS
58. Rick Wamsley MTL
59. Rollie Melanson NYI
60. Don Nachbaur HFD
61. Bill Whelton WPG
62. Lee Norwood QUE
63. Kevin Maxwell MIN
Kolmannella kierroksella varatuista pelaajista vain kaksi ei myöhemmin pelannut NHL:ssä, Detroitin varaus Boris Fistric sekä Buffalon valitsema Mark Robinson.
Nykyisin hitsarina toimiva Edmontonissa asuva Fistric oli yksi juniorikiekon kuuluisimpia gooneja, jonka poikaa pidetään yhtenä Kanadan lupaavimmista B-junioreista.
Montrealin kolmannella kierroksella Chicoutimin junnujoukkueesta varaamasta sentteristä Guy Carbonneausta tuli hänestäkin yksi kaikkien aikojen Draftin suurista voittajista. Carbo voitti urallaan kolmesti Stanley
Cupin kolmen Frank J. Selke Trophyn lisäksi.
Loput
Myöhemmin varattujen joukosta on helppo poimia ainakin seuraavat nimet, jotka pelasivat menestyksekkäät urat NHL:ssä - kaikilla heillä on yli 500 pelattua ottelua NHL:ssä:
66.John Ogrodnick DET
69.Glenn Anderson EDM
74.Gilles Hamel BUF
75.Jim Peplinski ATL
76.Pat Conacher NYR
81.Ray Neufeld HFD
83.Anton Stastny QUE
89.Dirk Graham VAN
96.Alan Haworth BUF
103.Thomas Steen WPG
112.Doug Crossman CHI
120.Mike Krushelnyski BOS
124.Tim Watters WPG
Atlanta Flames teki tässä Draftissä kaksi varausta, jotka kymmenen vuotta myöhemmin pääsivät Calgary Flamesiksi muuttuneen seuran varakapteeneina kohottamaan Stanley Cupin; Tim Hunterin ja Jim
Peplinskin.
Molemmat näistä Calgary Flamesin historian suosituimpiin kuuluvista pelaajista ovat edelleen jääkiekon kanssa tekemisissä, Hunter on toiminut valmentajana Vancouverissa ja Washingtonissa - Peplinski toimii sivutyönään selostajana; hän selosti mm. jääkiekon MM-kisat
kanadalaiselle urheilukanavalle The Scorelle kuukausi sitten.
Sinnikkäänä puolustusspesialistina ja jäähyntappajana uran
luonut Pat Conacher nähtiin Suomessa syksyllä 1994 Wayne Gretzkyn
99 All Stars-ryhmän mukana. Nyt Conacher toimii Väinön hommissa
Phoenixin valmennuksessa.
Toinen tässä Draftissä varattu puolustava hyökkääjä, Vancouverin alunperin varaama Dirk Graham, pelasi neljä ja puoli vuotta farmijoukkueissa ennen tuloaan NHL-jäille Minnesota North Starsin paidassa kaudella 1984-85.
Pitkän linjan kiekkoilija Graham voitti Frank J.Selke Trophyn NHL:n parhaana puolustavana hyökkääjänä keväällä 1991, kantoi Chicago Black Hawksin kapteenin C:tä ja oli mukana voittamassa Canada Cupiakin ennen lopettamistaan.
Baby Bulls ja muut WHA:n alaikäiset
Kilpaileva ammattilaisliiga WHA varasi teini-ikäisiä pelaajia ja tämän vuoksi 1979 NHL Entry Draftiin tuli jo yhden kauden miesten ammattilaiskiekossa pelanneita nuoria.
Näistä Michel Goulet, Gaston Gingras, Craig Hartsburg, Rob Ramage, Pat Riggin ja Rick Vaive tunnettiin yhteisnimellä "Baby Bulls" - kaikki olivat aloittaneet ammattilaisuransa alaikäisinä WHA:ssa Alabaman
osavaltiossa toimineessa Birmingham Bulls-seurassa.
Muita jo WHA:ssa ammattilaiskiekkoa pelanneita tässä Draftissä olivat Cincinnati Stingersissä 27 maalia tehnyt Mike Gartner sekä Indianapolis Racersissä ja myös Cincinnatissä yhden maalin ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan tehnyt Mark Messier.
Wheaties
Keväällä 1979 Kanadan A-junioreiden mestaruusfinaalissa kohtasivat OHL:n Peterborough Petes ja WHL:n Brandon Wheat Kings.
Petesin Memorial Cup-mestaruuteen johtaneesta valmentaja Gary Greenistä tuli seuraavalla kaudella 23-vuotiaana NHL:n historian nuorin päävalmentaja Washingtonissa. Petesin mestaruusjoukkueessa pelasivat myös Jokerijunnut
Anssi Melametsä ja Vellu Kinnunen.
Greenin siirryttyä NHL-valmentajaksi muuan Mike Keenan sai mahdollisuutensa Petesin päävalmentajana.
Memorial Cup-finaalin hävinneestä Brandon Wheat Kingsin joukkueesta peräti kymmenen pelaajaa varattiin 1979 Draftissä - näistä Laurie Boschman,
Brian Propp, Brad McCrimmon, Ray Allison, Don Gillen ja maalivahti Rick Knickle tulivat myöhemmin pelaamaan NHL:ssä - uskomaton määrä yhden pienen kaupungin A-junnujoukkueesta yhtenä vuonna.
Eurooppalaiset
Kaikkien aikojen Draftissä varattiin muutama merkittävä Euroopassa oppinsa saanut kiekkoilija:
"Ruotsin Reksa" Tomas Jonsson voitti 80-luvun alussa pari Stanley Cupia NY Islandersin paidassa. (25. varaus, toinen kierros)
Legendaarinen maalivahti Pelle Lindbergh ehti voittaa Vezina Trophyn ennen traagista kuolemaansa syksyllä 1985.
(35. varaus, toinen kierros)
Mats Näslund pelasi kahdeksan hienoa kautta Montrealissa voittaen Stanley Cupin 1986 ja Lady Byngin 1988.
"Le Petit Viking" oli Habsin toisen kierroksen varaus numerolla 37.
Anton Stastnystä tuli Quebec Nordiquesin varaamana (83. vuoro) Draftin historian ensimmäinen kahdesti varattu pelaaja, koska Philadelphia Flyers oli varannut tämän jo 1978 Draftissä 198:ntena, mutta ei pitänyt itsellään Stastnyn oikeuksia.
Vuotta myöhemmin ollessaan Itävallassa pelimatkalla, Anton ja Peter Stastny loikkasivat Kanadaan ja aloittivat NHL-uransa Quebecin paidassa syksyllä 1980.
Öljy rakensi dynastian…päivässä
Edmonton Oilers teki uskomattomat varaukset kaikkien aikojen Draftissä varaamalla samana päivänä Kevin Lowen, Mark Messierin ja Glenn Andersonin.
Kaikki kolme pelaajaa tulivat esiintymään ratkaisevissa rooleissa kaikissa Öljyn viidessä Stanley Cup-mestaruudessa sekä vielä New York Rangersin mestaruudessa 1993.
Edmontonista kotoisin ollut Messier oli Öljyn scouteille tuttu jo junnupeleista St.Albert Saintsin paidassa.
"He’s smart and he’ll learn what you teach him", sanoi Lowestajunnuvalmentaja Rene Drolet vuonna 1979.
18 NHL-kauden pelaajauran, kuuden Stanley Cupin ja yhden King Clancy Trophyn jälkeen Lowesta tuli NHL-valmentaja ja sitten Öljyn GM.
Vancouverilaisen kalastajan poika Glenn Anderson pelasi Kanadan Olympiajoukkueessa Lake Placidissä 1980, missasi NHL:ssä 500 maalin kerhon kahdella maalilla ja tuli tunnetuksi yhtenä kaikkien aikojen parhaista tärkeitten ottelujen ratkaisijana playoffseissa.
Lisää Suttereita ja Huntereita
Jääkiekkomaailman kuuluisin veljessarja - Sutterit - oli edustettuna 1979 Entry Draftissä New York Islandersin varattua Duane Sutterin WHL:n Lethbridge Broncos-seurasta ensimmäisellä kierroksella.
Vuosi 1979 oli näin oleva jo kolmas kerta, kun Suttereita varattiin NHL:ään: 1977 St.Louis varasi Brian Sutterin toisella kierroksella 20:ntenä; 1978 Chicago varasi Darrylin 11.kierroksella 179:ntenä.
Brent Sutterin vuoro tulisi 1980, sekä kaksosten Ronin ja Richin 1982 - kaikki kolme ensimmäisellä kierroksella.
Vuonna 1978 Montreal Canadiens varasi Dave Hunterin, josta tuli tehokas puolustava hyökkääjä Edmonton Oilersin 80-luvun huippujoukkueeseen myöhemmin.
1979 Quebecin varaama Dale Hunter taas on - nyt kun Ray Bourque viimeinkin voitti Stanley Cupin - eniten NHL-pelejä ilman Kannua pelannut pelaaja
1594 ottelulla (runkosarja + playoffs).
Hunter ei voittanut pitkällä urallaan kertaakaan liigan jäähykuninkuutta ,
mutta meni silti historiaan ensimmäisenä pelaajana, joka kokosi urallaan 1000 pistettä ja 3000 jäähyminuuttia.
Hunter on myös NHL:n historian ainoa pelaaja, jolla on yli 300 maalia ja 3000 jäähyminuuttia. Hunter pelasii yli 20 maalin kauden yhdeksän kertaa.
Kaikkien aikojen jäähytilastossa Hunter on toisena edellään vain Tiger Williams.
Hunterin veljessarjan kolmas, Mark Hunter, tuli liigaan kaksi vuotta myöhemmin Montreal Canadiensin ykkösvarauksena.
Esikuvia amerikkalaisille
70-80 -lukujen vaihde oli merkittävää aikaa myös siinä mielessä, että tuolloin alkoi amerikkalaisten pelaajien esiinmarssi jääkiekon huipulle. Amerikkalaisten nousu saavutti huippupisteensä World Cup -voiton myötä vuonna 1996 ja semon näkynyt amerikkalaisten NHL-pelaajien kasvavana määränä.
Minkään muun maan kiekkoilu ei tulisi seuraavien 20 kauden aikana kehittymään yhtä nopeasti kuin USA:n.
(Tsekkoslovakian ja Neuvostoliiton jääkiekkoilu oli jo maailman huipulla 70-luvun loppuun tultaessa, USA:n ei)
Minnesota North Starsin 42:a pelaajana varaamasta Minnesotan Yliopistoa edustaneesta pienikokoisesta sentteristä Neal Brotenista tuli kaudella 1985-86 ensimmäinen Yhdysvalloissa syntynyt sata pistettä NHL:ssä yhdellä kaudella tehnyt pelaaja.
Neal Broten piti pelatessaan pitkän aikaa hallussaan amerikkalaisten NHL-pelaajien kaikkien aikojen piste-ennätyksiä, kunnes Joe Mullen myöhemmin meni ohi.
Muita merkittäviä amerikkalaispelaajia 1979 Draftissä olivat Buffalon ensimmäisellä kierroksella valitsema puolustaja Mike Ramsey sekä Winnipegin kolmannen kierroksen varaus Dave Christian.
Kaikki nämä kolme amerikkalaista yliopistokiekosta varattua pelaajaa tulivat pelaamaan yli tuhat NHL-ottelua. Kaikki kolme pelasivat ennen NHL-uraansa myös 1980 Olympialaisissa kultaa voittaneessa USA:n joukkueessa.
Valmentajia
Kaikkien aikojen Draftistä on jo kulunut 22 vuotta ja viimeisin näistä pelaajista ilmoittanee peliuransa lopettamisesta lähiviikkoina.
Moni näistä miehistä on peliuransa jälkeen jatkanut jääkiekon parissa valmentajana. Muualla tässä kolumnissa mainittujen lisäksi ainakin seuraavat 1979 draftatyistä ovat tehneet nimeä itselleen valmennustehtävissä.
Mike Foligno, joka oikella laidalla hyökätessään tuli NHL:ssä tunnetuksi Stan Mikita-kypärästään ja tavastaan hypätä molemmin jaloin korkealle ilmaan aina maalin tehtyään. Foligno haaveili lapsena Italiassa jalkapalloilijan urasta, mutta muutto takaisin Kanadaan vei takaisin jäälle. Foligno valmensi AHL:ssä mm. Stanley Cup -mestari Ville Niemistä opettaen tälle maalinteon salaisuuksia ammattilaistasolla.
Muita yhteyksiä tämän vuoden Stanley Cup-mestari Colorado Avalancheen löytyy 1979 Draftistä myös Michel Goulet:n ja maalivahtivalmentaja Jacques Cloutierin (Buffalon 55 varaus) muodossa.
Rick Vaive sai vähän aikaa sitten faksilla tietää saaneensa kenkää OHL:n Missisauga Ice Dogsin päävalmentajan hommasta - omistaja Don Cherryn luvattua ottaa valmennuksen hoitoonsa.
Vaive teki yli 400 maalia NHL:ssä; Vancouverin varaus kesällä 1979 treidattiin Bill Derlagon kanssa Torontoon jo seuraavana keväänä treidissä, jolla Canucks hankki legendaarisen Tiger Williamsin.
Rick Vaivesta tuli Leafsin kapteeni, Vaive teki kolmella kaudella peräkkäin yli 50 maalia erittäin surkean Leafsin paidassa 80-luvulla.
Craig Hartsburg jatkaa valmennusuraansa OHL:ssä saatuaan kenkää Anaheimista viime kaudella.
Duane Sutterista tuli viime kaudella Florida Panthersin päävalmentaja.
Toisella kierroksella Buffalo Sabres varasi puolustaja Lindy Ruffin WHL:n Lethbridgestä - nykyisin Ruff on Sabresin päävalmentaja.
Jääkiekon Crash Davis
Viimeisellä kierroksella vasta 116 varausvuorollaan Buffalo Sabres valitsi Brandon Wheat Kingsin maalivahdin Rick Knicklen, jonka tie NHL-peleihin tuli kestämään peräti 14 pitkää vuotta.
Rick Knickle tuli olemaan viimeinen kaikkien aikojen parhaasta Draftistä NHL-jäälle päässyt pelaaja.
Knickle vartioi maalia 12 eri seuran paidassa kolmessa eri farmiliigassa ennen kuin talvella 1993 jo 32-vuotiaana sai kutsun liittyä Los Angeles Kingsiin, pelaten ensimmäisen NHL-ottelunsa 18. helmikuuta Chicago Black Hawksia vastaan.
Knickle pysyi Kingsin mukana kevään 1993 Stanley Cup-finaaliin saakka pelaten Kelly Hrudeyn kakkosvahtina esiintyen neljässä runkosarjan ottelussa.
Seuraavan kauden alussa Knickle sai lähteä takaisin farmiin.
Rick Knicklen sisukkuus toi hänelle lempinimen "jääkiekon Crash Davis" Kevin Costnerin baseball-elokuvassa "Bull Durham" esittämän roolihahmon mukaan.