John LeClair

Ura:

LeClair aloitti junioriuransa Bellows Academyssa highschoolissa. Kaudella 1987-88 hän siirtyi pelaamaan yliopistokiekkoa Vermontiin, jossa hän teki jo tulokaskaudella 34 pistettä. Hän kärsi seuraavina kahtena kautena selkävammasta, mutta viimeisenä yliopistokautenaan hänet valittiin jo UCAC:n kakkostähdistöön. LeClair edusti myös Yhdysvaltoja nuorten MM-kisoissa vuosina 1988 ja 1989.

Montreal Canadiens varasi LeClairin kesän 1987 draftissa toisella kierroksella, mutta NHL-debyyttia saatiin odotella aina kaudella 1990-91 saakka. LeClair siirtyi yliopistokauden päätyttyä Montrealin riveihin, ja kauden lopussa hän pääsi maistelemaan myös pudotuspelitunnelmaa. Seuraavalla kaudella hän pelasi lupaavasti 59 peliä Canadiensissa, mutta vasta seuraavalla kaudella hän murtautui vakiokokoonpanoon. Kausi päättyi Montrealin osalta Stanley Cup -voittoon, ja LeClair muistetaan kahdesta peräkkäisestä voittomaalista finaaleissa Los Angelesia vastaan. LeClair teki runkosarjan aikana 44 pistettä ja alkoi lunastamaan häneen asetettuja odotuksia maalintekoon pystyvänä voimalaiturina.

Seuraavalla kaudella hän teki 43 pistettä ja voitti Montrealin sisäisen tehotilaston lukemilla +17. Montreal ei ollut kuitenkaan täysin tyytyväinen hänen kehitykseensä, ja seuraavalla tynkäkauden alussa hänet kaupattiin Philadelphiaan yhdessä Gilbert Dionnen ja Eric Desjardinsin kanssa vaihdossa Mark Recchiin. Tämä kauppa osoittautui myöhemmin loistavaksi niin LeClairin kuin Philadelphian kannalta. LeClair pistettiin heti ykkösketjuun Eric Lindrosin ja Mikael Renbergin rinnalle, ja kolmikko ("Legion of Doom"> aiheutti kauhua vastustajien keskuudessa. LeClair teki ainoastaan 46 pelissä 54 pistettä, joka oli samalla hänen uusi piste-ennätyksensä. Hänet valittiin kauden aikana kerran viikon pelaajaksi NHL:ssä, ja kauden lopussa hänet valittiin Philadelphian eniten kehittyneeksi pelaajaksi.

LeClair oli kova maalintekijä highschoolissa ja yliopistossa, mutta Montrealin aikana hänet tunnettiin lähinnä hyvänä puolustavana kolmosketjun sentterinä. LeClair siirrettiin Philadelphiassa laitahyökkääjäksi, ja hän sai enemmän hyökkäyspään vapauksia. LeClairin kohdalla kaikki oli hyvin pienestä kiinni, ja Philadelphian ja hänen itsensä onneksi kaikki kääntyi lopussa parhain päin.

Kaudella 1995-96 hän teki peräti 51 maalia ja hänet valittiin myös NHL:n kakkostähdistöön. Kauden aikana hän osallistui myös ensimmäistä kertaa NHL:n allstar-peliin. Seuraava kausi oli edellisen kopio, sillä hän teki jälleen yli 50 maalia ja valittiin sekä kakkostähdistöön että allstar-peliin. Hänet sai myös Bobby Clarke -nimeä kantavan palkinnon joukkueen arvokkaimpana pelaajana. LeClair voitti myös koko liigan tehotilaston lukemalla +44. Kausi päättyi Flyersin osalta vasta Stanley Cup -finaaleissa, jossa Detroit Red Wings oli kuitenkin parempi.

Kaudella 1997-98 hän teki kolmatta kertaa peräkkäin 50 maalia, ja hänet valittiin ykköstähdistöön kauden päättyessä. Hän osallistui myös kolmatta kertaa allstar-peliin ja voitti toista kertaa peräkkäin palkinnon joukkueen arvokkaimpana pelaajana. Kaudella 1998-99 hän pelasi jälleen allstar-pelissä, ja voitti toista kertaa NHL:n tehotilaston. Kauden päätyttyä hänet valittiin kakkostähdistöön. Kaudella 1999-00 hän pelasi viidennen peräkkäisen allstar-pelin, ja voitti Flyersin maalitilaston. Kauden 2000-01 hän loukkasi pahasti selkänsä, ja palasi vasta runkosarjan lopussa joukkueen kokoonpanoon pelaten ainoastaan 16 peliä.

Loukkaantumisen jälkeen LeClairin pistesaldot ovat tippuneet 50 tehopisteen tuntumaan. Kaudella 2002-03 pelejä kertyi ainoastaan 35 ja niissä 28 pistettä. Työsulun päätyttyä Philadelphia osti LeClairin sopimuksen ulos, sillä joukkueella ei ollut varaa pitää kallista pelaajaa, jonka terveydestä ei ole takeita. Lopulta LeClair päätyi Penguinsiin roimalla palkanalennuksella.

LeClair on pelannut menestyksekkästi myös kansainvälisellä tasolla, ja hän oli eräs Yhdysvaltojen parhaista pelaajista vuoden 1996 World Cupissa, joka päättyi Yhdysvaltojen voittoon. Hänet valittiin myös turnauksen ykköstähdistöön. Hän edusti myös maataan olympialaisissa vuosina 1998 ja 2002.

Vahvuudet:

On parhaimmillaan kuulunut NHL:n ehdottomaan voimahyökkääjäeliittiin. Pystyy tekemään paljon maaleja.

Heikkoudet:

Kunto loukkaantumisten jäljiltä on täysi arvoitus. Onko levätty vuosi auttanut saamaan paikat kuntoon? Kausi 2005-06 kertoo paljon siitä, mikä on John LeClairin tulevaisuus kiekkoilijana.

Rooli:

Kaikki on kiinni siitä, onko kunnossa. Jos on, kuuluu Penguinsin kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjiin.