Tämän kauden pudotuspelit aloitettiin Turun osalta tutun vastustajan Bluesin luistellessa haastajana Turkuhallin jäälle. Yleisöä ei hallille ollut saatu kovin sankoin joukoin, mutta sentään yli viisi ja puoli tuhatta. Verrattuna useampaan aiemmin runkosarjassa nähtyyn kohtaamiseen, tällä kertaa peli tarjosi ajoittain hyvinkin viihdyttäviä käänteitä. Värittömäksi ei ottelua todellakaan voi sanoa. Suurin dramatiikka jäi kuitenkin lopulta uupumaan, kun takaa-ajoasemasta hyvin pelin mukaan noussut Blues ei kyennyt nousemaan rinnalle asti.
Ottelun alku kauden parasta Tepsiä
TPS oli keskittynyt otteluun todella hyvin. Luistin liikkui, intensiteetti oli kohdallaan kaksinkamppailuissa ja tilanteita syntyi Mika Oksan vartioimalle maalille tasaisin väliajoin. Jo heti ensimmäisessä vaihdossa Niko Mikkola oli todella lähellä viedä kotijoukkueen johtoon. Bluesin onneksi Sebastian Sulku sai juuri riittävästi mailaansa väliin, jolloin Mikkolan ohjaus meni niukasti tolpan ohi. Sama tahti jatkui seuraavissa vaihdoissa. Mikkola ehti epäonnistua useammassakin maalipaikassa ja myös Eloranta ja unelmasyötön maalin takaa Joni Liukselta saanut Mika Suoraniemi joutui toteamaan Oksan paremmakseen.
| Haastattelu Ville Vahalahti: "TPS:n tarjous oli niin hyvä, ettei siitä voinut kieltäytyä" [ lue lisää ]
|
Kauaa ei toisaalta tarvinnut myöskään odotella ensimmäistä täysosumaa. Mikko Koivu voitti kaksi hyökkäyspään aloitusta peräkkäin, ja jälkimmäisestä tärppäsi. Koivu siirsi kiekon taaksepäin Mika Alatalolle, ja kokenut kettu kiitti ampumalla kiekon todella tarkasti maalin yläkulmaan, ohi hikisen iltapuhteen saaneen Oksan. Ansaitun avausmaalin syntyaika oli 6.50.
Heti maalin jälkeisessä vaihdossa Blues-pakki Tero Määttä otti turhan rangaistuksen keskialueella ja TPS:lle tarjottiin mahdollisuutta maalintekoon ylivoimalla. TPS-ylivoima oli pirteää, vaikka konkreettinen tulos jäikin uupumaan. Oksa kesti osin taidolla, osin tuurilla. Heti jäähyn loputtua myös Marco Tuokolle siunaantui erinomainen tilaisuus lisätä Bluesin tuskaa, mutta Oksa piti numerot 1-0:ssa, jäänpinnassakin torjuen.
Hieman erän puolivälin jälkeen Palloseura pääsi uudelleen ylivoimalle, mutta samoin tuloksin kuin edellisillä yrittämillä. Erän loppua kohti TPS:n rumputuli hieman laantui Bluesin selvittyä pahimman yli vain yhdellä takaiskulla. Hyökkäyskuvioita espoolaiset eivät silti erän aikana saaneet juuri lainkaan aikaan, vaikka pääsivät kertaalleen ylivoimalle. Vieraiden urakkaa ei sinänsä helpottanut lainkaan se, että TPS:n hermokontrolli oli tänään todella korkeaa luokkaa. Kiviharjun jäähy oli kotijoukkueen ainoa kaksiminuuttinen, joskin Kai Nurmisen kolmannessa erässä saama pelirangaistus saa tilastot näyttämään rumemmilta.
TPS:n peli oli ensimmäisessä erässä sellaisella tasolla, jolla mennään pitkälle. Blues oli lähes koko erän ns. ottavana osapuolena, kun TPS loi tilanteita toistensa jälkeen. Torjuntatilasto TPS 5 Blues 15 kertoo omaa kieltään erän painopisteestä. Ei siis ihme, että kehuja tuli myös valmentaja Jukka Koivulta:
- Tuohon pelin alkuun, ensimmäiseen kymppiin ja ekaan erään, mä olen sillä tavalla tyytyväinen, että päästiin hyvin tuohon peliin mukaan. Me ollaan kuitenkin viikko tavallaan oltu poissa pelistä. Ainakaan aikaisempien kokemusten valossa nämä tauot ei ole aina olleet parhaita mahdollisia juttuja meille pelien alkuja ajatellen.
Tahti tasoittuu toiseen erään
TPS ei enää toiseen erään tullut täydellä höyryllä, vaikka peruspelaaminen kunnossa olikin. Tulostaululle syntyi kuitenkin toinen maali hieman varkain. Kimmo Peltosen laukaus kimposi lihamuurista David Schneiderille, joka heitti kiekon maalia kohti. Kiekko osui matkalla Mika Alataloon ja limppu löysi tiensä verkon perukoille ohi voimattoman Oksan, kotijoukkueen siirtyessä kahden maalin johtoon tasan 24 minuutin kohdalla.
Avausmaalin kanssa yhteistä oli viimeistelijän lisäksi se, mistä tilanne lähti: Mikko Koivun hyökkäyspään aloitusvoitosta. Koivu merkkautti tänään ”vain” tehot 0+1, mutta pelasi yhden kauden parhaista otteluistaan. Nuoren miehen itseluottamus vaikuttaa olevan korkealla, ja homma toimii. Kun viereltä löytyy osaamista Alatalon ja Elorannan muodossa, on kasassa todella hyvä kokonaisuus.
Blues alkoi hieman avata peliään kahden maalin tappioasemassa, ja joukkue oli yleisesti ottaen selvästi paremmin pelissä mukana kuin ensimmäisessä erässä. Yhteistä useimmille Bluesin parhaista paikoista oli herra nimeltä Ladislav Kohn, joka erottui kiekollisella osaamisellaan jatkuvasti. Hyvä osoitus pelimiehen elkeistä tuli hieman pelin puolivälin jälkeen, jolloin Hulkkonen taklasi Kohnin laitaan melkoisen kovaa. Tämä ei tsekkiä haitannut, vaan hän ampui kiekon lähes heti tämän jälkeen tolppaan. Liikaa ei tosin voi miestä hehkuttaa, sillä tosiasia on, että Kohn oli kentällä joka ainoan TPS-maalin aikana.
Hulkkosen taklaus ei ollut toisen erän ainoa, sillä intensiteetti oli välillä melkoisen kova. Blues pelasi fyysisesti ja varsinkin Rami Alanko ajeli miehiä surutta, ei kuitenkaan kertaakaan jäähyn arvoisesti. Alivoimalle joukkue joka tapauksessa joutui Miika Elomon koukittua itsensä jäähylle. 3-0 ei ollut kaukana, Nurmisen tarjoiltua nappisyötön neliön keskelle nousseelle Vykoukalille. Laukaus kuitenkin kilpistyi Oksan suojiin.
Blues sai erän lopulla pari tasokasta pyöritystä aikaan, mutta ei arvokkainta, eli maalia. TPS sitä vastoin onnistui vielä kertaalleen, Hulkkosen vapautettua Nurmisen puhtaaseen läpiajoon aivan erän lopussa. Nurmisella oli aikaa katsoa mitä kiekon kanssa tehdä, ja niinpä Oksa sai nöyrtyä kolmannen kerran, Nurmisen ujuttaessa kiekon Oksan haaroista maaliin.
Pelailun makua ennen lopun dramatiikkaa
Mika Alatalo oli kruunata erinomaisen iltansa heti kolmannen erän alussa. Kolmas maali jäi kuitenkin senttien päähän Alatalon ohjauksen mennessä Oksan suojien kautta täpärästi maalin ohi. Tämän jälkeen ei pelissä sitten vähään aikaan nähtykään muuta kuin kellon kulumista. Luistelutempo oli sinänsä hyvällä tasolla, mutta TPS:n asemasota toimi, ja molemmat joukkueet menivät päästä päähän saamatta suurempaa aikaiseksi. Erän vauhdista kertoo paljon se, että ajassa 49.35 tuomittu Marko Tuomaisen jäähy oli vasta koko erän kolmas pelikatko.
Tuomaisen jäähyä ei TPS onnistunut hyödyntämään, mutta jäähyn loputtua toisessa päässä alkoi tapahtua. TPS-pakkeja haastanutta Kohnia jouduttiin rikkomaan jäähyn arvoisesti, mutta istunnolle ei ketään ehditty lähettämään, Kohnin pystyessä vielä kaatuessaan pelaamaan kiekon Olli Ahoselle. Pirteästi esiintynyt Ahonen sai palkinnon työstään sutimalla kiekon verkkoon ja tuomalla Bluesin peliin mukaan.
Bluesin varsinainen etsikkoaika koitti hieman reilut kuusi minuuttia ennen pelin loppua. Nurminen yritti hyökkäyspäässä harhauttaa Ahosta ja päästä tästä ohi, nostaen tilanteessa mailansa ylös huonoin seurauksin. Nurmisen peliväline nimittäin napsahti suoraan Ahosta nenänvarteen, johon syntyi ikävän näköinen haava. Mailanisku näytti täysin tahattomalta, mutta luonnollisesti pelaajan pitää vastata mailastaan. Niinpä Ringbomin tuomiona oli aivan oikein pelirangaistus Nurmiselle ja sen myötä viiden minuutin ylivoima Bluesille ajassa 53.47.
Kai Nurminen oli vahvasti sitä mieltä, että hänelle olisi kuulunut tilanteesta korkeintaan 2+2 minuuttia.
- Päättivät sitten antaa minulle kympin. Kyllä mä sen ymmärrän, että jokainen vastaa mailastaan. Kun se osui, niin luulin että se kopsahti kypärään. Olin ihan saletti siitä, Nurminen sanoi.
Blues sai pitkän katkon aikana punoa juoniaan kuntoon kun Ahosen veritahroja raavittiin jäästä irti. Jarkko Immonen siirrettiin Ahosen paikalle Teemu Elomon ja Kohnin väliin ja joukkue lähti hakemaan kavennusta. Ahonen tuli myöhemmin uudestaan peliin mukaan, tosin oma pelipaita oli saanut veritahrojen myötä jäädä pukukoppiin. Ylivoima oli kuitenkin suorastaan hämmästyttävän huonoa ja näytti siltä, että Blues haaskaa jäähyn kokonaan.
Voi sanoa, että näin myös kävi. Aikalisä ja Oksan ottaminen vaihtoon eivät tuoneet tulosta heti, mutta Nurmisen jäähyn jo loputtua kavennus oli tosiasia. Asialla oli kukapa muu kuin Kohn, jota kuormitettiin ratkaisuhetkillä surutta. Maali syntyi ajassa 58.59, ja jäi ottelun viimeiseksi. Yrityksen puutteesta ei Bluesia voi syyttää, mutta tällä kertaa eväät eivät parempaan riittäneet ja TPS korjasi voiton.
Vähäsanainen Sator, melko tyytyväinen Koivu
- Kaikella kunnioituksella viime kauden mestareita Tapparaa kohtaan, mutta nyt vastus oli jo selvästi viime kierrosta vaikeampi, kovin tähänastisista. Meillä oli useampi juniori kokoonpanossa ja he pelasivat hyvällä tasolla. Alku oli huono, mutta kolmannessa erässä päästiin uudestaan peliin mukaan ylivoimien kautta. Yritimme parhaamme, mutta maalin verran oltiin huonompia, totesi vieraita lehdistötilaisuudessa edustanut Ted Sator.
| taustaa David Schneider: "Play-off hockey is always tight"
[lue lisää] |
Juuri muuta sanottavaa ei Satorilla ollutkaan, vaan mies lähti tavoilleen uskollisena nopeasti pois lehdistön tentistä. Eipä toisaalta Jukka Koivultakaan mitään valtaisaa monologia kuultu. Oleellisimmat toki:
- Kuten sanoin pojille kahden erän jälkeen, että oli tilanne mikä tahansa, niin nämä ottelut saattaa kääntyä pienistäkin asioista suuntaan tai toiseen. Sitten tuli tämä tahaton Nurmisen mailannousu, joka osui kasvoihin. Sille ulosajolle ei voi mitään, säännöt sanoo näin. Taistelusta kiitos alivoimapelaajille. Se hoidettiin hyvin loppuun asti. Mutta kuten sanottu, marginaalit ovat äärettömän pienet. Ei ole sattuma, että Blues voitti Tapparan tuossa muutama päivä sitten ja että joukkue on kahdeksan parhaan joukossa. Viimeiseen puoleentoista kuukauteen niillä ei montaa tappiota tässä sarjassa ole. Tyytyväinen olen tietenkin tästä voitosta.