Pelicansin esitys oli lahtelaiskatsojille liiankin tuttu: hitaasti käyntiin, sitten maali tai kaksi ja kohtalainen ote peliin, mutta lopulta vastustaja menee menojaan. Toisen erän alussa tasatilanteessa moni olisi varmasti sijoittanut rahansa kotijoukkueen voitolle.
- Se on monesti niin, että kun toinen joukkue on lähellä saada maalin, niin se aukaisee vastaiskumahdollisuuksia. Me ollaan itse törmätty siihen viime aikoina, ja tänään onnistuttiin hyödyntämään se itse, Tappara-luotsi Mika Saarinen iloitsi.
Saarisen näkemykseen on helppo yhtyä, ja niin teki myös Pelicansin valmentaja Petteri Sihvonen.
- Me oltiin liikaa tekemässä sitä peliä eikä oltu kurinalaisia. Tappara oli sitoutuneempi heidän omaan pelitapaansa ja siihen pelitapaan, mitä Mika Saarinen haluaa.
Maalipaikkoja kriittisillä hetkillä oli muuan muassa Tommi Hannuksella, joka voitti Tappara-vahti Sasu Hovin kilpaluistelussa kiekosta mutta tuhri paikkansa maalin eteen parkkeeranneen puolustajan suojiin. Hetkeä myöhemmin kotijoukkueen Daniel Widingin syöttö kimposi Mike Stapletonin luistimesta Tappara-maalin tolppaan.
Pelicansin hukattua paikkansa Tappara iski vaarattomalta vaikuttaneesta hyökkäyksestä. Toni Koivusen epäonnistunut purku omalla alueella johti ratkaisevaksi osoittautuneeseen 1-2-maaliin, jonka Marko Mäkinen iski paluukiekosta maalin edestä. Ihmetellä sopii myös, kuinka Jermu Pisto oli unohtanut Mäkisen vartioinnin täysin.
Tasainen avauserä
Ottelun ensimmäisestä kunnon mylläkästä vastasi Pelicansin nelosketju, ja Juha Gustafsson joutui turvautumaan sääntöjenvastaisiin keinoihin. Pelicansin kehnon ylivoiman päätyttyä Tappara iski nopeasti. Puolustuksen palikat olivat vastahyökkäyksen tullessa sekaisin, ja kiekko päätyi lopulta Janne Ojaselle. Tämän lähettämä lepakko liiteli yläkulmaan ohi tyhjää haroneen Mikko Rämön.
Heti perään Tappara painoi pelin tiukasti Pelicansin päätyyn. Arto Kukille siunaantui loistopaikka, mutta laukaus paluukiekosta nousi korkeuksiin. Muutamaa minuuttia myöhemmin pussileukojen Radek Philipp ja Jani Keinänen pelasivat itsensä ulos tilanteesta hyökkäyspäässä, mikä johti Tapparan 3-1-hyökkäykseen. Pelicans-puolustaja onnistui kuitenkin sen verran häiritsemään, että kirvesrintojen ratkaisuyritys jäi huonoksi.
Punavalo saatiin Lahden hallissa vielä syttymään. Valitettavasti tätä herkkua tarjottiin vain TV-lähetyksen mainoskatkon merkiksi. SM-liigassa kun ei enää maalien kunniaksi punavaloa vilkuteta.
Ajassa 13.30 olisi vanhassa käytännössä ollut lampulle käyttöä, kun Santeri Heiskanen täräytti siniviivalta 1-1-tasoituksen ylivoimalla. Toni Koivunen teki hienon esityön maaliin valelaukauksellaan.
Kuten kävi Tapparalle avausmaalin jälkeen, myös Pelicans sai lisävirtaa onnistumisesta. Ossi Grönholm nousi hyökkäyksen kärkenä liiankin innokkaasti, sillä hän päätyi kovalla vauhdilla päin laitaa. Grönholm selvisi tilanteesta säikähdyksellä.
Tappara menee menojaan
Pelicansin syöttöpeli kulki toisen erän alussa erittäin hyvin, mikä oli suurin syy tilanteiden runsaaseen määrään. Silmiä hivelevä, koulumainen kuvio nähtiin, kun viivalla ollut Jari Kauppila jatkoi suoraan Toni Koivusen aloitusvoiton maalille nousseelle Santeri Heiskaselle. Tämä kuitenkin ajautui hieman liian lähelle Hovia eikä siten saanut parasta mahdollista laukausta aikaan.
Syöttöpelin kulkiessa kotijoukkueella oli rohkeutta kokeilla paljon pitkiä avaussyöttöjä. Niissä onnistuttiinkin hyvin, mutta tärkein jäi puuttumaan.
- Nyt kun on vähän saatu peli aukeamaan, ollaan voitu harjoitella myös kiekollista pelaamista. Valitettavasti se ei nyt realisoitunut maalina siihen toisen erän alkuun. Kyllä me ollaan enemmän haettu kiekollista peliä, ja yksi asia on juuri nämä pitkät syötöt, Petteri Sihvonen valotti.
Pian Tapparan taisteleman johtomaalin jälkeen nähtiin illan komein osuma. Janne Ojanen löysi hyökkäyksessä toiselta laidalta Mike Stapletonin, jonka vuorenvarma laukaus suoraan syötöstä ei jättänyt Mikko Rämölle mahdollisuuksia.
Pelicans pyristeli vielä hetken. Paremmalla onnella Kauppila olisi voinut päästä yksin läpi, mutta kaukaa tullut syöttö ei kopsahtanut hänen lapaansa. Tovin kuluttua Petri Varis oli päästä karkuteille kohti Pelicans-maalia, mutta Radek Philipp onnistui häiritsemään häntä riittävästi.
Tappara pääsi iskemään neljännen osuman jälleen kuin varkain, sillä nopean hyökkäyksen päätteeksi kiekko päätyi hieman tuurillakin maalintekijä Sami Venäläiselle. Osuma painoi päitä alaspäin Pelicans-leirissä, ja peli passivoitui. Loppuerässä ei enää ollut kunnolla sähköä.
Harvoista laadukkaista tilanteista kaksi osui Arto Kukille, joka kuitenkin molemmilla kerroilla ajautui liian lähelle Rämöä. Lähimpänä maalintekoa oli kuitenkin Kauppila - hänen syötönkatko kilahti oman maalin tolppaan.
Ketjumuutokset eivät auta
Sihvonen yritti saada omiinsa liikettä muuttamalla ketjukoostumuksia. Kauppilan ja Keinäsen rinnalle laitettu Jesse Saarinen oli vielä liian suurissa ympyröissä, eikä Toni Koivunen tällä kertaa löytänyt yhteistä säveltä Tommi Hannuksen ja Lasse Jämsenin kanssa.
Erän alussa Ossi Grönholmin jäähyn aikana Tapparalla oli tukku loistopaikkoja, mutta Johannes Alasen tolppalaukausta paremmaksi ei pantu. Hetki jäähyn loppumisen jälkeen Hannuksella ja Jämsenillä oli omat paikkansa toisessa päässä. Tapparan puolustus kuitenkin onnistui tylsyttämään terän yrityksistä.
Seuraavakaan ylivoima ei aivan tuottanut tulosta kirvesrinnoille, mutta sen loputtua Miska Kangasniemi löysi maalille ilman estelyjä nousseen Kukin, joka viimein osui tolppien väliin. Pelailuksi mennyt kolmas erä alkoi haukotuttaa katsojaa vieläkin enemmän lopullisen niitin jälkeen.
Mike Lephartin paluukiekosta iskemällä 2-5-maalilla ei enää ollut suurta merkitystä. Pelicans yritti kovasti vielä painaa pelin Tapparan päätyyn, mutta viimeistään Koivusen jäähy pysäytti takaa-ajon.
- Peli meni aika tiukasti keskittyen siihen, että halutaan pitää Pelicans pois maalintekopaikoista. Tiedettiin, että Pelicans on ollut hyvässä iskussa. Pyrittiin keskittymään puolustuspelaamiseen, ja mun mielestä kohtuullisen hyvin onnistuttiin, Mika Saarinen totesi.
- Totta kai aina jää parantamisen varaa. Mutta neljäs peli tähän viikkoon, niin kyllä me aika hyvin onnistuttiin oman maalin suojelussa, ja se avasi meille hyviä vastaiskupaikkoja, hän jatkoi tyytyväisenä.
Pelicans-puolustus kohti lopullista muotoaan
Kahdessa edellisessä tappion välttäneet pelikaanit eivät enää tänään kyenneet nousemaan ahtaasta tilanteesta.
- Meillä oli jostain syystä vatsat vähän täynnä. Mä en voi muuten ymmärtää sitä, että me esimerkiksi hyökättiin kolmella syvälle, vaikka yksi hyökkääjistä pitäisi pitää pelin alla.
- Jollain tapaa tämä onnistunut alkuviikko sotki meitä. Meillä oli yllättävän hyvä luisteluvirta, mutta se suuntautui tänään väärin, Sihvonen murehti.
Pelicansissa ennen joulua koeajalla pelannut puolustaja Joni Tuominen on jälleen liittynyt joukkueeseen.
- Varmasti on tämän tammikuun, mutta neuvotellaan, että olisi koko loppukauden meillä. Meillä on sen verran vähän puolustajia, että mä näkisin ihan mielelläni Jonin loppukauden ajan meillä.
Hämeenlinnasta tullut puolustaja Aki Heino tekee Sihvosen mukaan Pelicans-debyyttinsä Lahdessa 27.1., jolloin vastassa on HPK.