Peli alkoi mukavan vauhdikkaasti ja kotijoukkuekin tuntui pitkästä aikaa pelaavan kiekkoa. Muutaman mojovan taklauksen lisäksi myös viimeistely antoi yleisölle aihetta taputuksiin. Kun peliä oli pelattu vain karvan alle 7 minuuttia, iski Bruce Gardiner sinipaitaiset 1-0-johtoon Arto Laatikaisen syötöstä. Maali oli Gardinerille tyypillinen maalinedushässäkän jälkeisen irtokiekon maalin perukoille sörkkiminen.
Edellisestä ei ehtinyt minuuttiakaan kulua, kun Olli Ahonen vei Bluesin jo kahden maalin johtoon. Ahonen nousi itse maalinkulmalta ja sai yritti muutamaankin otteeseen läpäistä TPS:n maalia vartioinutta Tuomo Karjalaista kiekolla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Jussi Timosen onnistui kaataa Ahonen, mutta tämä sai käännettyä maassa maatessaan kiekon vielä ohi Karjalaisen.
Tämä riitti Jukka Koivulle ja TPS otti aikalisän.
- Me haluttiin varmistaa, että saadaan toi homma käsiin. Se oli nimittäin tosissaan karkaamassa käsistä, Koivu kertoi ottelun jälkeen.
- Meiän keskialueen peli oli alkuun aika vaatimatonta ja siihen haettiin muutosta.
Blues tosiaan hallitsi poikkeuksellisen selkeästi keskikenttää erän ensimmäisen puoliskon. Hyökkäykset lähtivät nopeasti liikkeelle, keskialue ylitettiin heittämällä ja suunnanmuutokset tuntuivat olevan myrkkyä turkulaisille. TPS kuitenkin sai aikalisällä pelinsä rauhoitettua ja järkeistettyä, eikä Blues päässyt erän toisella puolikkaalla enää määräämään pelin tahtia.
Vaikka molemmilla oli paikkansa erän lopussa, mentiin erätauolle Espoossa tällä kaudella harvinaisissa 2-0-lukemissa.
TPS tulee rinnalle
Toiseen erään TPS tuli täysin eri sykkeellä, tai sitten Blues jätti omansa pukukoppiin. Antti Aallon kärsiessä ryntäyksestä saamaansa jäähyä, otti Bluesin epämääräiseksi jäänyt ylivoima vauvanaskeleitaan pelinrakentelussa. Ylivoimakuvioita vaivasi täsmälleen sama vika kuin torstaina – kiekkoa pelataan jatkuvasti taaksepäin kulmissa, eikä maalille uskalleta tai haluta mennä. Ja koska kulmista on muinaisen kansanviisauden mukaan vaikeaa, ellei peräti mahdotonta, tehdä maaleja, ei Blues tätä perinteikästä lausahdusta tohtinut vääräksikään todistaa.
Ajassa 27.02 tapahtui sitten se, joka roikkui ilmassa koko toisen erän alunkin, TPS kavensi. Maalintekijänä #51, Jiri Vykoukal. Bluesin maalilaulun mukaan joku päästi koirat ulos; tällä kertaa se joku taisi vahingossa avata portin omalle hurtallekkin.
Ensimmäisen erän malliin nytkään ei toista maalia tarvinnut kauaa odottaa. Noin 1,5 minuuttia edellisestä Mikko Eloranta ohjasi nätisti koulumaalin maalivahdin alueelta sisään. Syöttäjinä Ville Vahalahti ja Antti Aalto.
- Mä yritin hakee ensimmäisen erän jälkeen vähän laajuutta siihen. Syvyyttä ja jalkoja Aallon viereen. Lisäks tykitystä kolmanteen kenttään Nurmisen muodossa ja Timonen välillä lepäilemään, kertasi Koivu toiseen erään tekemiään muutoksia.
Bluesin valmennuksessa muutos harmitti.
- Kyllä mekin tultiin alkuun hyvällä jalalla, mutta kaveri tuli kovempaa toiseen erään. Yksinkertaistivat pelaamistaan, tulivat punaiselle ja löivät kiekkoa päätyyn, totesi Hannu Virta.
TPS:n hienon tasoituksen jälkeen Bluesilla alkoi jälleen se perinteinen puristus. Mistään ei saatu sisään, eikä edes syöttöjä saatu kohdalleen. Tähän otteluun kasattu ykköskenttä ei toiminut alkuunsakaan, erittäin huonon ottelun pelannut Jan Caloun ja yhä varjojen mailla vaeltava Ladislav Kohn eivät tahtoneet löytää toisiaan millään.
Kolmanteen erään Bluesin valmennus siirsikin Teemu Elomon tutulle paikalleen ykköseen ja Kohnin kakkoseen. Tämä piristi Calounia, mutta vain hiukan. Kolmannessa erässä peli jälleen tasoittuikin hiukan, ja vaikkei tilastomerkintöjä tehtykään, oli kummallakin joukkueella useampiakin paikkoja ratkaista peli.
Kaksi bojoa Turkuun ja yksi sääli-sellainen Espooseen
Peli päättyi siis varsinaisen peliajan jälkeen lukemiin 2-2 ja lähdettiin jatkoajalle. Kovin ihmeellistä ei jatkoaika tarjonnut, vaikka Caloun muutamaan otteeseen hyvin koko kentän kieputtelikin. Lohtu oli kuitenkin pieni, kun mies itse kaatuili milloin mistäkin, eivätkä tiimikaverit olleet ollenkaan samalla aaltopituudella. Bluesin muutkin ketjut toki loivat tilanteita jatkoajalla, mutta TPS:llä ei varsinaisesti mitään vaikeuksia niiden torjumisessa ollut.
Eikä olisi pitänyt olla espoolaisilla TPS:n loppuhetkien ratkaisun torjumisessakaan. Tasainen jatkoaika päättyi kolme sekuntia ennen ajan loppumista turkulaisten voittomaaliin, jota edelsi jälleen muutama muikea espoolaiskämmi omalla alueella. Jiri Vykoukal sai kiekon, odotteli hetken lapa koholla siniviivan tuntumassa ja laukaisi. Reboundiin ehti David Schneiderin lisäksi Antti Aalto, joka lirautti ratkaisevan senttimäärän mustaa espoolaismaaliin.
Näin TPS sai siis kaksi pistettä ja Blueskin nykysääntöjen tarjoaman yhden säälipisteen. Tässä tilanteessa jokainen piste tosin tulee espoolaisille tarpeeseen, vaikkei pistettä oikein voitetuksi kehtaa pahinkaan optimisti sanoa. Kahden maalin johtoasemasta maalin tappioon. Jälleen. Valmentaja Hannu Virta oli kuitenkin pisteeseen tyytyväinen.
- Kyllä se oli hyvä piste meiltä. Olihan meillä omat paikkamme jatkoajallakin. Kahta lähdettiin hakemaan, mutta nyt näin, Virta sanoi.
- Meiän pitää pystyä oppia voittamaan näitä otteluita, se on hyvän joukkueen merkki. Mutta ajatukset on jo huomisessa, pyritään parempaan silloin.
On sanomattakin selvää, ettei materiaalissa periaatteessa muutamaa puutetta lukuunottamatta ole mitään vikaa, joukkueen henkinen tahtotila vain on sellainen, ettei kentällä näytetä saavan mitään aikaiseksi muutamia välähdyksiä lukuunottamatta. Tänään suurimman pettymyksen espoolaisittain tarjosi Jan Caloun. Jos miehen esitys torstaina oli huono, oli se tänään niin totaalisurkea, että ei voi kuin ihmetellä mistä kiikastaa. Vaikuttaako loukkaantuminen todellakin vielä, vai onko kyse jostain joukkueen kannalta pahemmasta?
- Kyllä me enemmän odotetaan meiän isoilta pelaajilta, Virta totesi.
Calounilta ja Kohnilta?
- Kyllä, nimenomaan näiltä isoilta pelaajilta halutaan enemmän. Nää on meidän profiilipelaajia ja näissä peleissä niiden pitää nousta tasolleen. Sen takia ne on näissä joukkueissa.
- Töykkälä, Tukonen ja kumppanit... Näähän on loistavia poikia, pistää ittensä peliin. Ei me voida näiltä enempää vaatia, mutta nää profiilipelaajat, Blues-valmentaja kertasi.
TPS:n onnistujia olivat hyvän pelin pelannut Jiri Vykoukal ja mainiosti SM-liigassa pärjäävä Mikko Eloranta. Tuomo Karjalaisella kiekot sen sijaan hiukan tuntuivat pomppivan. Mikä on maalivahtitilanne Teemu Lassilan palatessa?
- Lassila pääsee harjoittelemaan tammikuussa, että mitä se nyt sitten maalivahdille tarkoittaa. Karjalainen pelaa meillä maalissa, kuittasi Koivu epäilyt Karjalaisen tulevaisuudesta.
Myös kanadalaisen Harlan Prattin kohtalo kiinnosti.
- Hänen tilanteensa on aika 50-50. Haluttiin nyt kattoo hänen tilanne ja pitää istuu alas vielä seurajohdon kanssa. Jos hän jatkaa joukkueessa, niin se maksaa kuitenkin enemmän kuin jauhelihakastikkeen, jonka se maksaa nyt, spekuloi Koivu ruokapalkalla pelaavan Prattin kohtaloa.
Espoo Bluesin tiukka ohjelma jatkuu jo huomenna Hämeenlinnassa, tuossa pienessä ja ah, niin sympaattisessa moottoritienpiennarkaupungissa. HPK on kova vastus jengille kuin jengille, ja Bluesin kaltaiselle aallonpohjaa eestaas huopaavalle poppoolle vastus lienee ennakkoon ajatellen lähes ylivoimainen. Espoolaisten toivo on kuitenkin näiden Hannu Virrankin peräänkuuluttamien profiilipelaajien heräämisessä. Nähdäänkö sitä huomenna, tai edes koko kaudella, on tällä erää täysi mysteeri.
TPS saa puolestaan huilata kokonaisen viikon. Joukkue kohtaa Ilveksen ensi lauantaina Tampereella.