Näiden kahden vanhan kiistakumppanin kohtaamisessa on yleensä totuttu näkemään kiihkeitä tunteita, vauhtia, vastustajan ärsyttämistä, ylilyöntejä tai ainakin katsomisen arvoista kiekkoa. Tuota kaikkea sopi odottaa tänäänkin.
Peli ei kuitenkaan kiihkeydessään noussut suurten joukkoon, mutta jännittävän siitä teki lähinnä kotijoukkueen otteen katoaminen toisella erätauolla.
HIFK käytti paikkansa hyvin hyväkseen
Ajassa 1.51 TPS:lla oli liikaa miehiä kentällä ja Tomi Sykkö lähti istunnolle. HIFK pyöritti hyvin ylivoimaa Brett Harkinsin toimiessa kapellimestarina. Kiekko liikkui hyvin ja ajautui siniviivalle Jere Karalahdelle, jonka laukaus muutti suuntaa Marco Tuokosta. Teemu Lassila lähti maalillaan väärään nurkkaan ja näin olivat kissapedot menneet johtoon.
Erän puolivälissä oli Mikko Elorannalla ja Antti Aallolla perätysten hyvät paikat tasoittaa, mutta kiekko pomppi kuin biljardipallo löytämättä tietään verkkoon. Tepsi alkoi kuitenkin päästä peliin mukaan.
Pari minuuttia myöhemmin Kimmo Peltonen syötti siniviivalta, mutta Kai Nurminenkin onnistui ohjaamaan maalin ohi. Dave Stathos oli tilanteessa jo pahasti myöhässä.
Ennen taukoa oli Palloseuralla kaksikin hyvää tekopaikkaa. Ensin Eloranta karvasi kiekon itselleen, nousi laidasta hyökkäysalueelle ja syötti Aallolle, mutta hänkin sai kiekon ohi maalin. Heti perään Mikko Rautee vapautti Ville Vahalahden, mutta tekopaikkojen tuhlaus jatkui.
Jukka Koivu harmitteli ensimmäisen erän tuhlaajapoikia.
- Niiden paikkojen, joita meillä oli, olisi pitänyt riittää yhteen tai kahteen maaliin. Lisäksi meidän alivoimapelaaminen IFK:n ensimmäisessä maalissa oli passiivista. Ei saatu painetta kiekolliseen pelaajaan, eikä ollut sitä tappelua, jota alivoimalla tarvitaan.
Palloseura vei ansaitusti toisen erän
Tauolta TPS palasi luistelevampana joukkueena ja tulostakin alkoi työnteosta seurata. Alkuerän yritteliäästi pelannut Jussi Timonen oli vähällä tasoittaa, mutta Stathos sai patjansa eteen läheltä tulleeseen ohjaukseen. Samaa pyöritystä jatkoi Rauteen ketju, mutta vielä ilman tulosta.
TPS:n tehokaksikko Eloranta – Aalto onnistui tasoituksessaan ennen erän puoliväliä. Aallon kova veto suuntautui aivan yläpesään. Stathosta ei ainakaan siitä maalista voinut syyttää, sillä veto oli todella kova. Tämäkin maali tuli ylivoimalla Pasi Saarisen istuessa jäähyboksissa.
Ajassa 36.35 lähti kotijoukkueen Marko Kauppinen kahden minuutin jäähylle. Toni Häppölä oli heti erittäin lähellä viedä vieraat jo kahden maalin johtoon. Etukulmalta lähtenyt nosto leijaili kuitenkin Teemu Lassilan takaa ohi takatolpan löytämättä tietään perille. TPS sai tilanteen purettua ja Eloranta luisteli karvaamaan, sai kiekon ja karkasi Aallon kanssa kahdella yhtä vastaan –tilanteeseen. Eloranta oli syöttävinään, mutta vetikin itse alanurkkaan ohi Stathosin. Ammattimiehen työtä.
IFK:n valmentaja Hannu Aravirta ihmetteli omiensa liikettä ensimmäisessä ja toisessa erässä.
- En tiedä mitä jarrunestettä me olimme juoneet, mutta luistin ei liikkunut pätkääkään. Toki siinä on aina toinen osapuoli eli TPS. He olivat kuin olisi katsonut jotain muurahaiskekoa. Jalat kävi ja siinä oli hirveä sähinä koko viisikolla.
IFK kävi kolmannessa erässä päälle kuin yleinen syyttäjä
Heti päätöserän ensimmäisestä vaihdosta näki, että IFK halusi tulla peliin mukaan. Peli painettiin kaikilla viisikoilla väkisin Palloseuran päätyyn. Karvaus oli aggressiivista ja nyt puolestaan TPS ei pysynyt vauhdissa mukana.
Erän puolivälissä Kimmo Kuhta pääsi nokikkain Lassilan kanssa, mutta tasoitus jäi vielä tekemättä. Tilanteessa David Schneider rikkoi kuitenkin sen verran, että Tepsi joutui jälleen alivoimalle. Syöttökone Harkins tarjoili kiekon kultalautasella takakulmalle edenneelle Kuhdalle, jolla oli helppo työ paikata äskeinen epäonnistumisensa. Komea maali.
Ratkaisua ei varsinaisella peliajalla enää saatu, vaan lähdettiin jatkoajalle. Palloseurallakin oli alussa omat tilanteensa, mutta toiveet voitosta valuivat Turkuhallin jäälle Aallon lähdettyä istunnolle korkeasta mailasta. Aivan loppuun asti jäähyä ei TPS saanut tapettua, vaan Timo Pärssisen laukauksen kauhoi Lassila maalinsa perukoille. Näin kaksi pistettä matkasivat Helsinkiin yhden jäädessä Turkuun.
Valmentajat eivät olleet kumpikaan järin tyytyväisiä
Hannu Aravirtaa pisteet tyydyttivät, mutta hän myönsi niiden tulleen hieman onnellakin.
- Onnekkaasti ja Stathosin hyvillä torjunnoilla päästiin viimeiseen erään maalin tappioasemasta. Viimeisessä erässä me saatiin hyvä nousu kun lisättiin liikettä ja kontaktipeliä. Ihmeellinen pelihän tämä oli. Viisi erikoistilannemaalia. 5-5 tasakentällisin meidän pitää saada peliä parannettua. Tepsi oli selkeästi kaksi erää parempi.
Jukka Koivun mukaan tekemistä riittää, ennen kuin tulosta alkaa kunnolla tulla.
- Maalipaikkoja me saadaan ihan kivasti aikaiseksi. Kuten tuossa pojillekin sanoin, me joudutaan tekemään hirveästi töitä yhden maalin eteen. Me tiesimme vastustajan ylivoiman hyvyyden ja miten paljon siellä on taitoa. Jere Karalahden tulo vielä lisää sen vaarallisuutta.
- Kaiken kaikkiaan meidän ensimmäisessä erässä oli edelleen jännitettä. Liikkuminen ei ollut luonnollista, mutta toisessa erässä saimme jo putken hiukan liikkumaan. Kolmannessa erässä jostain syystä passivoiduttiin pahasti. Se on yksi asia, johon meidän täytyy kiinnittää huomiota.