Finaaleista, kauden huipentumasta, putoaminen on joukkueelle kuin joukkueelle kova paikka. Sekä Jokerien, että HPK:n kunniakas taival finaaleihin katkesi katkeriin tappioihin välierissä. Nyt siis olikin puntaroinnin paikka, sillä toipuminen henkisesti hirvittävän latauksen vaatineista välieristä - ja putoamisen tuottamasta pettymyksestä - ei varmastikaan kummallakaan joukkueella ollut vielä ohi.
12 minuutin show
Kuten väliotsikko sanoo, tänä vuonna pronssimitalien kohtalo ratkaistiin pitkälti kahdessatoista minuutissa. HPK vei, Jokerit ihmettelivät. Kummankin joukkueen peli tosin oli hieman tunnottoman oloista - se viimeinen terä oli kummaltakin joukkueelta jäänyt välieräkaukaloihin. Kovaa pudotuspelikiekkoa ei tänään nähty.
Ensimmäisen maalin juoni HPK:n uuteen uskoon järjestetty ykköskenttä Louhi - Santala - Somervuori. Santalalta kiekon saanut Louhi löysi loistavasti maalille yksin unohtuneen Eero Somervuoren, joka oppikirjan mukaisesti ampui kiekon verkkoon "läheltä ylös" -periaatteella.
Jokerien lamaannus jatkui, kun Erkki Rajamäki riisti keskialueella kiekon Tomek Valtoselta ja karkasi 2vs1 hyökkäykseen. Kovasta raatamisestaan tutuksi tullut Rajamäki ratkaisi tilanteen ampumalla kiekon itse komeasti ohi Lehtosen.
- Tuli ehkä kymmenen peliä liian myöhään se maali. En ole kovin tyytyväinen omaan panokseeni play-offseissa. Kiva että pystyi auttamaan joukkuetta maalinkin muodossa, lähinnä ollut tuolla tsemppipuolella pleijarijupinat tällä vuodella, kertoi Rajamäki osumastaan.
Tässä vaiheessa oli jo selvää, ettei Ilmalassa pronsseja juhlittaisi, ellei joukkue suorittaisi suurta ryhtiliikettä.
Jokereiden kirin sijasta nähtiinkin vielä yksi HPK:n maali: puolivaloillakin loistavan ottelun pelannut Antti Miettinen löysi siniviivalta Martin Strbakin, joka taasen täräytti kiekon jäänuoliaisena maalille. Jokeripuolustuksen täysin käsittämättömästi yksin jättämällä Tommi Santalalla oli näin ilo ohjata Strbakin lämäri näppärästi maalin ylänurkkaan.
Komeita koppeja
Seuraavat kaksi erää Ritarihallin yleisö pääsikin todistamaan kahden hyvän ja yllättävän samanlaisen maalivahdin eleettömiä koppeja. Lehtonen, vaikka ei täysin ensimmäisessä erässä onnistunutkaan, piti seuraavien kahden erän aikana maalinsa puhtaana. Toisessa päässä HPK:n maalilla Joni Puurulalta torjuntavastuun itselleen ottanut nuori Hannu Toivonen taasen nollasi joka ikisen Jokereiden maalintekoyrityksen. Perustorjuntojen lisäksi repertuaarista löytyi useampikin komea "combo".
Kolmannen erän puolella Jokerit kuitenkin osoitti kirimäisiä otteita, jotka kuitenkin tyssäsivät HPK:n puolustukseen sekä Toivoseen.
Jälkimaininkeja
Kun 60 minuuttia täyttyi, oli Hämeenlinnassa muodollisuuksien ja juhlallisuuksien aika: HPK pokkasi mitalit, Jokereiden poistuessa pukusuojaan. Mitaleiden jaon jälkeen Kerhon koko remmi kiitti yleisöä kuluneesta kaudesta kumartamalla syvään Ritarihallin osoittaessa suosiotaan - balsamia haavoille, sano.
Ottelun jälkeen HPK:n toisen maalin tekijä Erkki Rajamäki summasi pronssiottelua, pudotuspelejä ja mennyttä kautta seuraavasti.
- Jokerit ei ollut parhaimmillaan emmekä mekään olleet. Kolmannessa erässä Jokerit tuli hyvin ja jouduttiin vähän takajaloille, mutta onneksi oltiin 3-0-johdossa, kertoi työn sankari Erkki Rajamäki.
- Aika vaiherikkaat pleijarit. Oltiin tosi vaikeuksissa Tepsiä vastaan, lähellä tippua niitä vastaan. Hyvin tultiin yhteen joukkueena, puhuttiin jätkien kanssa ja koottiin itsemme. Meillä oli mahdollisuudet voittaa Tappara, mutta he olivat vielä kokeneempia kuin me. Varmasti jää mieleen näistä play-offseista pelikielto Antti Miettisen osalta, filmaaminen ja myös kurinpitovaliokunnan jupinat, Rajamäelle jäi mieleen pudotuspeleistä.
- Runkosarja oli erittäin hyvä, ei olisi voinut mennä paljon parempi – kymppimiinus. Pleijarit sitten... pitää vielä kasvaa, pitää olla kokeneempi. Tapparalla oli kokeneempi kavereita, kolme kertaa peräkkäin finaalissa. Oltiin mukana fiiliksellä ja tahdolla, mutta se ei riittänyt. Pleijareista arvosanaksi 8, "Raju-Eki" jakoi arvosanoja.
- Lopussa lässähti, mutta erittäin hyvä kausi kaikilta osin. Pystyssä päin voidaan mennä. Tähän iltaan latinki oli mennyt ja se oli tietysti harmillista, mietti viimeistä kertaansa Jokeri-valmentajana kommentoinut Raimo Summanen.
- Totta kai helpotti tuskaa. Toisaalta oli aika vaikeata, vähän niin kuin tippa linssissä meni pelaamaan. Eihän tämä ollut se peli, mitä meidän olisi pitänyt pelata. Meillä oli hieno kausi, hieno joukkue – kyllähän tämä lämmittää. Meikäläisen toinen mitali kuitenkin, mutta kyllä tämä on pettymys.
Jokereissa viimeisen ottelunsa valmentanut Raimo Summanen taasen pohti maailmanmenoa valmentajan vinkkelistä näin:
- Kärpillä JYP:iä vastaan tökki ja valmentaja oli ihan paska silloin. Sama Tapparalla, siellä valmentaja meinattiin pistää ennen play-offseja pihalle. Tämä meidän homma on niin pienestä kiinni, kukaan valmentaja ei paukuta henkseleitä, koska voiton ja tappion ero on niin pieni. Sankarista matka konnaksi on hyvin lyhyt. Onnea tarvitaan ja paljon. Kun onni on oikeassa kohdassa, niin on jo pitkällä. Iso suunta on kuitenkin tärkein, ei se pääsetkö finaaliin vai et – se on niin monesta muustakin kiinni kuin valmentajasta.
Jokereiden pudotuspelit Summanen kiteytti lyhyesti seuraavasti:
- 4-0 IFK lauluun, hyvä, kova suoritus. Sitä kautta pääkaupungin ykkösjoukkue neljättä kertaa peräkkäin. Kärppä-sarjassa Lehtosella 109 torjuntaa, Bäckströmillä 144. Peli olisi ollut meidänkin hoidettavissa, hyvälle joukkueelle hävittiin. Lopussa lässähti, mutta erittäin hyvä kausi kaikilta osin. Pystyssä päin voidaan mennä. Tähän iltaan latinki oli mennyt ja se oli tietysti harmillista.