Déjà vu -ilmiö Hakametsässä

LIIGA / Raportti
Monella torstai-illan kärkikamppailua katsomaan saapuneella oli varmasti erikoinen olo heti ensimmäisestä kiekonpudotuksesta lähtien. Tuntui siltä, kuin nämä jääkiekkoilulliset hetket olisi koettu aiemminkin. Ja niin ne käytännössä olivatkin; sen lisäksi, että vastakkain pelasivat viime kevään finalistit, peli jatkui siitä, mihin viimeinen finaaliottelu jäi Helsingissä huhtikuussa.

Jokerit meni puolen minuutin pelin jälkeen johtoon, kun Tapparan puolustus vielä hieroi unihiekkaa silmistään. Tämän jälkeen Jokerit pysäytti pelin keskialueelle, eikä Tappara löytänyt rakoja tiiviistä Jokeri-puolustuksesta kuin hetkittäin kolmannessa erässä. Asetelma sopi Jokereille ja miksei olisi sopinut. Vastaavalla taktiikalla se riisui Tapparan keväälläkin.

Karkeaa mailankäyttöä

Jokereiden avausmaali syntyi, kun Tappara-puolustaja Mikko Luoma sutaisi lepsun purkukiekon oman maalin takaa, tavoitteenaan saattaa kiekko keskialueelle. Petri Pakaslahti oli kuitenkin kiekkoa vastassa siniviivalla ja syötti sen välittömästi maalin edessä yksinään seisoskelleelle Ville Peltoselle. Tämä harhautti ensin Tappara-vahti Mika Lehdon kellahtamaan kohti vasenta tolppaa ja laittoi sitten kiekon verkon perukoille oikean tolpan juuresta.

Tämän jälkeen kentällä nähtiin tiukkaa fyysistä peliä, jota tehostettiin tarpeen vaatiessa estämällä kaverin etenemistä mailan avulla. Tappara pääsi koettamaan tasoitusmaalin rakentelua parhaimmilllaan kahden miehen ylivoimalla, mutta ei saanut tuona aikana laukaustakaan kohti Jokeri-vahti Kari Lehtosen vartioimaa maalia. - Olen saanut tällä kaudella otteisiini tasaisuutta ja se näkyi tänäkin iltana. Koko joukkue puolusti kurinalaisesti ja kahden tasaisen joukkueen peli kääntyi lopulta pienin marginaalein meille, palkintopöydän putsannut nuorukainen kertoili ottelun jälkeen.

Erää pelailtiin hyvin tasaväkisissä merkeissä, eikä kumpikaan joukkue päässyt missään vaiheessa niskan päälle. Jokerit luotti taktiikkansa ja ohjasi Tapparan hyökkääjät kulmauksiin, eivätkä Tapparan hyökkäjät juuri vastaan pyristelleet.

Toinen erä oli miltei identtinen ensimmäisen kanssa, lukuunottamatta nopeaa maalia. Maali kyllä syntyi ja tälläkin kertaa Tapparan päätyyn ja Tapparan pelaajan avustuksella. Antti Aalto nosti laidasta kiekon kohti Tappara-maalin edustaa, samalla kun Tappara-hyökkääjä Aleksander Barkov oli tulossa puolustustehtäviin. Kiekko osui Barkovin avoimena ammottaneeseen hanskaan ja pomppasi siitä ohi hölmistyneen Lehdon.

Tuo maali riittikin sotkemaan Tapparan kavennusyritykset ja pelivireen erän lopun ajaksi. Tässäkin erässä päästiin kokeilemaan kolmimiehisen Jokeri-alivoiman kestävyyttä, mutta tulostaululle ei ylletty, Janne Ojasen tolppalaukaus tosin osui lähimmäksi.

Kavennusmaali ja retkahdus

Kolmanteen erään Tappara löysi lisävaihteen. Hyökkäykset vyöryivät läpi Jokeri-puolustuksen ja Lehtonen sai venyttää maalillaan nivusensa äärimmilleen. Kesken hurjimman Tappara-pyörityksen Jokereiden luotsi Raimo Summanen otti aikalisän ja sai joukkueen hetkeksi kasaan, kunnes pelaajien kurittomuuus johti jälleen jäähyihin ja lopulta Tapparan ylivoimalla tehtyyn kavennusmaaliin.

Maalia lähemmäs tamperelaiset eivät kuitenkaan päässeet, sillä kun peli pyöri uudelleen Jokereiden puolustusalueella, kaadettiin Tapparan alin pelaaja hyökkäyssiniviivalla ja Jokerit pääsi kahden miehen voimin etenemään kohti Tapparan maalia. Jukka Hentunen toi kiekon Tapparan puolustusalueelle, laukoi kohti maalia ja kävi törkkäämässä paluukiekon maaliin.

Hentusen maaliin päättyi myös Tapparan takaa-ajo ja kun helsinkiläisetkin olivat kaikesta päätellen saaneet mahansa täyteen, jäivät lukemat loppusummerin soidessa tulostaululle.

Miten edetään?

Tappara kehittelee kuvioitaan ensi tiistaihin asti, jolloin joukkue saa vieraita Porista. Jokerit puolestaan saa lauantaina Pelicansin vastustajaksi omalle areenalleen.

Kukas hän on?

Tapparan Toni Mäkiaho yrittää päästä maineestaan ja on nyt kolmen ottelun rangaistuksen kärsittyään keskittynyt kovaan työntekoon. Vauhti ja oiva pelisilmä lupailevat hyvää, mikäli mies aikoo keräitä pisteitä jäähyminuuttien sijaan. Pitkään jatkuneet vaivat näkyvät vielä ajoittain tilanteiden lipsahtamisina sivu suun, mutta suunta on oikea.

Sen sijaan peliä katsellessa ei voi olla ihmettelemättä, miksi sinänsä laadukkaaseen liigaan pitää raahata pelaajien irvikuvia tyyliin Terran Sandwith. Toistuvia lyöntejä vastustajan päähän mailalla ja ilman mailaa. Kiekosta miehellä ei ole hajuakaan, näköhavaintoja silloin tällöin muiden kuljettaessa pelivälinettä. Surullista.

» Lähetä palautetta toimitukselle