Kahdeksan kassia
Alku näytti aika lupaavalta mitä tulee Jääkotkien peliin. Viisitoista minuuttia pystyttiin pitämään oma pää puhtaana. Jukurit näytti heikommalta kuin viime kaudella ja Jääkotkien puolustuskin pelasi ilman mainittavampia pahoja virheitä. Tosin hyökkäykset mikkeliläisten päätyyn olivat lähinnä roiskimista ja kaukolaukauksia. Jukureitten kapteeni Tero Koponen sai pahan näköisesti
oman puolustajan laukoman kiekon päähänsä aivan erän alussa, mutta pystyi jatkamaan peliä.
Pasi Reunasen jäähyn aikana alkoi koppa kolista. Viisi sekuntia ennen jäähyn päättymistä Antti Laakso sivalsi kovan vedon maalin yläkulmaan. Kiekko osui maalin sisärautaan ja pomppasi samalla ulos kentälle. Päätuomari Aleksi Rantala oli hyvin sijoittunut ja osoitti maalin hyväksytyksi. Toisen
maalinsa Jukurit teki Jääkotkien alokasmaisen virheen seurauksesta. Jäähyltä päässyt Olli Sipiläinen sai vapauttavan syötön Tero Koposelta. Sipiläinen harhautti Aki Kempin ja nosti kiekon maaliin.
Lisää seurasi heti toisen erän alussa. Kiekko osui Jääkotkien alueella linjatuomariin ja syntyneen
kiekontavoitteluruuhkan takaa Esa Hämäläinen yllätti täysin maskissa olleen Kempin jäävedollaan.
Vieläkään paketti ei ollut aivan selvä, sillä Jääkotkat pystyi vielä sinnittelemään jotenkuten
vauhdissa mukana ja rikkomaan Jukureitten peliä.
Jukurit sai pelata kaksi ylivoimapeliä ilman tulosta, mutta 32. minuutin kohdalla vihelletty Hannu Pajusen viiden minuutin keihästämisjäähy oli kaiken ratkaisu. Tämä jäähy oli aika hämärä tuomio. Edes päätuomari Rantala ei nähnyt tilannetta,
eikä moni muukaan katsomossa. Linjatuomarit katkaisivat pelin ja opastivat Rantalaa sen verran, että Pajunen sai poistua pukuhuoneen puolelle.
Alivoima alkoi aika lupaavasti Jääkotkilta, kunnes kaikki puolustajat ryntäsivät samaan aikaan vaihtoon ja kaksi mikkeliläistä pääsi vapaasti Kemppiä hätyyttelemään. Samuli Piiroinen viimeisteli vieraitten neljännen osuman. Lari Virtanen otti vielä tämän viitosen aikana jäähyn ja loppuaika pelattiin kahden miehen ylivoimalla.
Kemppi torjui lähietäisyydeltä lauotun kiekon ja aikoi ilmeisesti laittaa sen omalle puolustajalle maalin edessä. Paikalle ehti kuitenkin kärkäs Petri Lehtonen, joka löi kiekon tyhjään maaliin. Sama mies oli asialla taas muutaman minuutin kuluttua, kun hän karkasi alivoimalla ohi Mikko Rantasen ja teki illan toisen maalinsa. Rantanen ei saanut Lehtosta irti kiekosta ja tarkka laukaus meni kieltämättä aika
helponnäköisesti Kempin taakse.
Kolmannen erän alku jatkui Jukureitten merkeissä. Jääkotkien maaliin vaihdettu Matias Valavuo sai antautua vajaan kahden minuutin pelin jälkeen, kun Rantanen ei pystynyt pitämään Tero
Koposta maalin edessä. Rantanen oli kyllä Koposessa kiinni, muuta voimat ja taito eivät riittäneet Koposen mailakäden pysäyttämiseen. Viimeisen ja kahdeksannen osuman teki Ville Kiiskinen
komealla rannevedolla maalin edestä ja Valavuo oli voimaton.
Näin tällä kertaa. Pelillisesti kotijoukkue oli valovuoden päässä Jukureista. Vaikka ensimmäisen
erän kaksi kolmannesta pystyttiinkin pelaamaan ilman takaiskuja, olivat omat hyökkäykset vähissä. Sama jatkui toisessa erässä ja kolmas erä oli jo täysin Jukureitten näytöstä. Sitä kertovat Valavuon hurjat torjuntalukematkin. 21 torjuntaa ja Tommi Nikkilällä toisessa päässä vain kaksi koppia. Tämän enempää kenttätapahtumista ei ole kerrottavaa, Jukurit vei ja Jääkotkat ei oikeastaan jaksanut aina edes vikistä.
Joukkueitten parhaina palkittiin Pasi Reunanen Jääkotkista ja Petri Lehtonen Jukureista. Kotijoukkueen avausmaalintekijän palkintopizza jäi syömättä, kun sitä maalia ei nähty. Päätuomari Aleksi Rantala oli palannut viimekautiselle heikolle tasolleen, mutta ei hän sentään peliä ratkaissut.
Kyllä Jukurit ne maalit teki, ei hän.
Onko jo luovutettu?
Pelaajia en syytä illan tappiosta. He tekevät niin kuin valmentaja heille ohjeet antaa - tai jättää
antamatta. Tänään ei varsinaisia onnistujia pahemmin ollut. Jaetaan sitten vaikkapa taistelijapisteitä. Topi Riutta, Joni Aurasuo, Maksim Ivanov ja Sami Häätylä olivat ne tutut pelaajat jotka jaksoivat painaa pelin loppuun asti.
Häätylä jaksoi etenkin vielä viimeisessäkin erässä taistella
alivoimissa mikkeliläisiä vastaan. Mikko Mäkiranta oli puolustuksen paras ja oikeastaan ainoa puolustajista joka uskalsi kunnolla taklata. Maalivahdit pelastivat sen minkä pystyivät ja heitäkään on vaikea syyttää kaikista osumista. Kyllä tämän pelin häviö meni valmennuspenkin piikkiin.
Maaottelutauon aikana ei ole tapahtunut mitään kehitystä joukkueen yhteispelissä. Ei ainakaan
ylivoimapeliä ole tauon aikana harjoiteltu. Jos jotain hyvää hakee, niin hyvin pelaajien pinna kesti
tämänkin häviön, eikä alettu sikailemaan - ja ehkä hieman särmää olisikin kaivannut pelaajilta
laitakahinoissa. Kyllä esim. Riuttaakin ronkittiin aina sen verran, että olisi joku voinut pistää kunnolla takaisinkin Topin puolesta. Kaikenlainen ”väkipartamaisuus” puuttuu joukkueelta.
Kuulemma kotijoukkueelle on ilmoitettu, että pelit jatkuvat näillä miehillä ja valmentajilla. Tänään peli oli täysin luokatonta. Ei pienintä merkkiäkään viisikkopelistä. Ylivoimat olivat totaalista kiekon hukkaamista. Alivoimalla sentään jaksettiin ajoittain jotenkuten, mutta siinäkin mentiin heti siistiin neliöön, eikä ollut aiettakaan taistella kiekkoa pois mikkeliläisiltä tai rikkoa peliä.
Ei näillä esityksillä pärjätä Suomi-sarjan joukkueille, jopa Vermuntilan Tempokin on paha vastus nyky-Jääkotkille. Oppiajat ovat menneet ohi, nyt pitää tulla jo tulostakin!