Kultapojan jalanjäljissä

LIIGA / Haastattelu
Steven Seigo astuu ammattilaisjäille.
Kuva © Timo Savela
Kahta toisistaan riippumatonta yksilöä eri olosuhteissa ei koskaan saisi verrata toisiinsa liian tiiviisti. Ikä, koko, menneisyys ja pelityyli saavat uusioturkulaisen Steven Seigon silti väkisinkin muistuttamaan erästä TPS:n aiempaa yliopistolöytöä.

Kuusi vuotta sitten Turussa seurattiin tulevan ilmiön ensiaskelia. Lee Sweatt muun muassa avasi maalitilinsä, rakensi toisen osuman tyylikkäällä syöttökuviolla ja tuli Toni Mäkiahon tyrmäämäksi. Ja kaikki tämä ehti tapahtua SM-liigauran ensimmäisellä viikolla.

"Hyökkääväksi puolustajaksi olen mielestäni vielä aika maltillinen"

Pienikokoinen ja hyvin luisteleva jenkkipakki oli sillä kaudella Turun Palloseuran toiseksi tehokkain pelaaja. Keväällä 2010 hän oli avainpalanen turkulaisten tiellä Suomen mestaruuteen. Sen jälkeen hän lähti NHL:ään.

Nyt amerikkalainen pohtii paluuta kaukaloon - Turussa. Siellä häntä kuitenkin odottaa jo valmiiksi potentiaalinen manttelinperijä.

Steven Seigo ei voi välttyä vertauksilta. 181-senttinen oikealta laukova puolustaja Yhdysvaltojen yliopistosarjasta ja nyt Aurajoen rannalla.

- Itse asiassa tulimme Eurooppaan saman agentin kautta.

Verrokkipelaajansa kanadalainen tietää muutenkin kuin nimeltä.

- Olen nähnyt hänen pelaavan muutamaan otteeseen, mutta tunnen hänen veljensä paremmin. Pelasimme monesti vastakkain NCAA:ssa.

Seigo on jo osoittanut, että menestymiseen vaadittavat ainekset ovat olemassa. Tässä tapauksessa ne ovat peruja Michiganin teknillisestä yliopistosta, jonka jääkiekkojoukkueessa Seigo pääsi hyödyntämään taitojaan isossa roolissa.

Huskies ei kuulu yliopistosarja NCAA:n WCHA-konferenssin kärkijoukkueisiin. Itse asiassa 20 viimeisen kauden aikana joukkue on voittanut enemmän kuin hävinnyt vain kahdesti. 2000-luvulla sijoitus on ollut kymmenen joukkueen konferenssissa parhaimmillaan kuudes, pari kertaa kahdeksas ja useimmiten viimeinen.

Myös Seigon vuodet olivat tilastollisesti karuja: niinä neljänä kautena Huskies voitti 33 ottelua ja hävisi 95. Voitoista 16 tuli kaudella 2011-2012.

- Varsinkin pari ensimmäistä vuotta olivat vaikeita. Sitten vaihdettiin valmennusryhmäkin. Se vei meitä ainakin vähän eteenpäin ja aloimme ylipäätään voittaa pelejä, muutaman aika tärkeänkin.

Seigo on tottunut uurastamaan molempiin suuntiin.
Seigo on tottunut uurastamaan molempiin suuntiin.
Kuva © Timo Savela

Huskiesin huonous oli Seigolle eduksi. Seigon liittyessä joukkueeseen vuonna 2009 se oli menettänyt kaksi avainpakkiaan ja monipuolinen puolustaja sai vaatimattomassa ryhmässä vähintäänkin kohtuullisen näyttöpaikan.

- Oman kehitykseni puolesta sitä voi katsoa jopa onnenpotkuna, koska pääsin heti fuksivuotenani isoille minuuteille. Techillä ei ollut silloin runsaudenpulaa pakeista.

- Se jatkuva häviäminen oli kuitenkin varsin raskasta. Ajan myötä se alkoi nakertaa myös itseluottamusta, Seigo myöntää.

Siksi Seigo muistuttaa toisesta näkökulmasta: surkeassa joukkueessa on vaikea loistaa. Seigo joutui kovaan rääkkiin, kun häneltä vaadittiin sekä suurta kiekollista panosta että puolustamista vastustajan kärkiketjuja vastaan.

- Ja muilla joukkueilla, varsinkin Wisconsinin kaltaisilla isoilla kouluilla oli kovia pelaajia. Osa oli ykköskierroksen varauksia ja moni pääsi kauden päätteeksi kokeilemaan NHL-joukkueiden mukana. Kyllä siinä kehittyy väkisinkin.

Seigo oli heikon joukkueen avainpelaaja läpi NCAA-uransa. Hän oli kaudella 2009-2010 WCHA:n toiseksi tehokkain tulokaspuolustaja ja kuudenneksi tehokkain puolustaja. Heti ensimmäisessä ottelussaan Seigo syötti kolme Huskiesin viidestä maalista.

Seuraavana vuotena hän oli joukkueen toiseksi tehokkain puolustaja ja teki eniten voittomaaleja. Kolmannella kaudella syntyi piste-ennätys - 22 pistettä 39 ottelussa - ja Seigo nousi joukkueen kapteenistoon.

Michigan Techin kokonaistasoon nähden tasan puolen pisteen ottelukeskiarvo on neljän vuoden ajalta positiivinen saldo.

- Michiganin käyrä osoittaa ylöspäin, mutta minun aikanani olimme vaikeuksissa. Emme voittaneet paljon, mutta ainakin voitontahto karttui, Seigo summaa.

Kiekollisuus on Seigon pelaamisen suola.
Kiekollisuus on Seigon pelaamisen suola.
Kuva © Timo Savela

Kanadalainen vertaa pelityyliään Dan Boyleen. Stanley Cup -voittaja ja olympiakultamitalisti miellyttää Seigoa luistelun, pelinluvun ja kiekollisuuden osalta.

- Tykkään itsekin pitää kiekkoa, olla tavallaan neljäs hyökkääjä, hän summaa.

- Hyökkääväksi puolustajaksi olen mielestäni vielä aika maltillinen, mutta haluan tehdä nousuja ja ratkaisuja hyökkäysalueella.

"Ylivoimaminuutit ovat etuoikeus, eivät luontainen oletus"

Turkulaisille nämäkin seikat muistuttavat illinoissyntyisestä amerikkalaisesta, jonka tulokaskaudella puolustusvelvoitteet jäivät ajoittain hyökkäysinnon varjoon.

Seigon kohdalla sama pulma on pysynyt aisoissa. Osasyy on tasapainoisemmassa pelaamisessa, oppihan Seigo tuskailevan Huskiesin mukana tekemään tuplatyön ja ikään kuin katsomaan itsensä perään. Merkittävä vaikuttaja on kuitenkin Shaone Morrisonn, jonka viereen Seigo siirtyi harjoitusotteluiden edetessä.

- Kyllä sen eron tuntee. Sen, että siinä on aika rutinoitunut huippuosaaja. Ei niin, että jonkun muun kanssa olisi epävarma olo, mutta hänen kaltaisensa ammattilaisen kanssa on omanlaisensa luottamuksen taso, Seigo tuumii.

Yhdistelmä on osoittautunut toimivaksi, yhdeksi parhaista TPS:n kokeilemista pakkipareista.

- Kai se on aika pitkälti henkistä. Uskallan itse pelata rohkeammin - hyökätä ja kuljettaa enemmän kuin ehkä tavallisesti.

Seigo ja Morrisonn ovat esiintyneet erityisen vahvasti ylivoimalla. Harjoitusotteluissa Seigo oli jäällä kuuden TPS:n tekemän ylivoimamaalin aikaan, enemmän kuin kukaan muu turkulaispelaaja. Ylivoimalla hän myös viimeisteli ensimmäisen maalinsa.

Erikoistilannepelaaminen toi voin leivän päälle yliopistossakin. Viime kaudella Seigo teki puolet maaleistaan ylivoimalla. Kaudella 2011-2012 hän teki 22 pistettä, joista 16 ylivoimalla.

- Ylivoiman tila ja aika helpottavat itsensä toteuttamista. Toki se tuo mukanaan lisävastuun muuta joukkuetta kohtaan, koska maaleja pitää tehdä. Ylivoimapelaamisen pitäisi olla käänteentekevä juttu, jolla voitetaan otteluita. Siksi ne minuutit ovat etuoikeus, eivät luontainen oletus, Seigo kiteyttää.

Ammattilaisuuden kynnyksellä

Matalan profiilin yliopiston kehnossa joukkueessa Seigo jäi ilman NHL-varausta kesällä 2010. Hänen nimeään kyllä pyöriteltiin NCAA-pelaajien listoilla, mutta Seigoa ei nähty erityisen lupaavana nuorukaisena.

Sittemmin Washington Capitalsin ja Calgary Flamesin organisaatioissa oltiin tarpeeksi kiinnostuneita ottamaan Seigo mukaan näyttämään kykynsä. Capitals kutsui hänet nuorten pelaajien leirilleen heinäkuussa 2012, Flames-farmi Abbotsfordissa puolestaan tarjosi try-outin viime keväänä yliopistokauden päätyttyä.

- Capitalsin leirillä painopiste oli heidän omissa lupauksissaan. Meitä muita kutsuttuja puolustajia taisi olla kymmenkunta. Pääsin ensi kerran seuraamaan ammattilaisia ja mittaamaan oman tasoni.

Seigo ja Morrisonn ovat miehittäneet TPS-ylivoimalla siniviivan tehokkaasti.
Seigo ja Morrisonn ovat miehittäneet TPS-ylivoimalla siniviivan tehokkaasti.
Kuva © Timo Savela

AHL:n Abbotsfordin mukaan Seigo liittyi marraskuun lopussa. Koejakso lähti käyntiin lennokkaasti Seigon päästessä pisteille kahdessa ensimmäisessä ottelussaan. Sen jälkeen pistevirta tyrehtyi ja yhdeksän ottelun try-out päättyi huhtikuun puolivälissä.

- Abbotsfordin jälkeen seuraavat pari kuukautta olivat vähän hakemista, en oikein tiennyt minne mennä. Sitten agenttini sai järjestettyä elokuun ajaksi try-outin Suomeen, Seigo sanoo ensimmäisen täyden ammattilaiskauden käynnistyessä.

Seigo lunasti 1+1-vuotisen TPS-sopimuksensa pirteän koeajan kautta. Hän oli TPS:n try-out -nelikon selkeä onnistuja. European Trophyn seitsemässä ottelussa Seigo teki yhden maalin ja syötti kolme lisää. Sillä irtosi joukkueen pistepörssin jaettu kolmospaikka.

- Suurin ero on vauhdissa ja taidossa - kaikki ovat nopeita ja hyviä laukojia, ja kiekko liikkuu nätisti, Seigo tuumii.

Lee Sweattin 33 pisteen tulokaskauteen on pitkä matka, mutta Seigon ominaisuuksista paistaa tehokkaan hyökkäävän puolustajan potentiaali. Jo Markus Seikolan poissaollessa Seigo nousi TPS:n johtavan kiekollisen pakin rooliin.

Kai Suikkasen kehittävässä kiekkokoulussa Seigossa kenties kiehtovinta on sopimuksen optiovuosi ja se, mitä noin 24 kuukaudessa voi lunastaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle