Molemmilla joukkueilla oli ottelussa omat hallintajaksonsa, mutta viimeistelyn suhteen jäi viimenen silaus uupumaan. Kummankaan maalivahdin pelaamisesta ei löydy valittamista, mutta molemmissa päissä veräjänvartijoiden tukena ja turvana oli hyvin pelannut puolustus.
− Tämä oli todella laadukas jääkiekkoilta. Olen todella tyytyväinen oman joukkueeni puolustuspeliin. Sen suhteen olemme olleet hieman hakoteillä, mutta tänään pysyimme hyvin omassa pelisuunnitelmassamme, HCK:n päävalmentaja Mikael Kotkaniemi summasi omiensa suoritusta kiitellen.
Ensimmäistä erää hallitsi TUTO. Etenkin ensimmäisen kymmenminuuttisen ajan paine pysyi tiukasti HCK:n alueella, mutta TUTO ei onnistunut hyödyntämään lukuisia maalintekopaikkojaan.
Merkille pantavaa oli se, että vaikka TUTO puolustikin hyvin, niin kahden alemman kentän peliesitys ei kotijoukkueen osalta vastannut lähellekään kahden kärkikentän panosta. Kun TUTOn alemmat kentät olivat jäällä, sai HCK painostusta aikaan.
TUTO kärsi päävalmentajansa Ismo Lehkosen mukaan samasta vaivasta läpi koko ottelun.
− Toinen puolisko joukkueesta oli aivan metsässä ja toinen puolisko pelasi. Kahdella sylinterillä kun puksutamme kärkipeliä, niin se ei riitä.
Hallinta kääntyy
Toinen erä oli kuin peilikuva ensimmäisestä. HCK tuli vetrein jaloin erään sisään ja vyörytti varsinkin erän alkupuoliskolla hyökkäyksen toisensa perään TUTOn alueelle. TUTO-vahti Tommi Virtanen sai olla avauserässä rauhassa, mutta kun toisessa alkoi töitä tulla, niin Virtanen oli aiheuttaa itselleen ja joukkueelleen vaikeuksia ylipelaamalla tilanteita jatkuvasti.
Toisessa erässä HCK onnistui paremmin keskialueen puolustuspelissään vaikeuttaen TUTOn pelinrakentelua. Aivan täydellinen suoritus ei kuitenkaan ollut, sillä erän paras paikka avautui TUTOlle, kun se pääsi HCK:n keskialueen kiekonmenetyksen myötä 3-1-hyökkäykseen. Kiekkoa kuljettanut Ville-Vesa Vainiola ei kuitenkaan malttanut syöttää, vaan laukoi itse. Lähellä toki kävi sekin, sillä kiekko kajahti keskelle tolppaa. Ottelu eteni siis maalittomana aina kolmanteen erään saakka.
Kolmannessa erässä molemmat joukkueet hakivat avausmaalia jopa puolustamisen kustannuksella. Kumpikaan ei enää onnistunut tukkimaan keskialuetta, vaan peli aaltoili päästä päähän vauhdin ollessa todella korkea.
TUTO näytti erän alkupuoliskolla menettäneen otettaan pelistä ratkaisevasti, sillä HCK oli paremman kiekollisen pelinsä ansiosta lievästi niskan päällä toisesta erästä lähtien, muttei kuitenkaan onnistunut sytyttämään punalamppua.
− Tällaista huippujoukkuetta vastaan pelatessa tarvitaan aina laadukasta kiekollista pelaamista. Kiekko pitää saada liikkumaan lavasta lapaan ja tänään onnistuimme siinä. Lisäksi tunnistimme hyvin tilanteita, eli milloin piti kääntää nopeasti ja milloin puolestaan piti pelata hitaammin, Kotkaniemi analysoi.
HCK:n hallinnasta huolimatta avausmaalista vastasi kotijoukkue. Maali oli äärettömän onnekas, sillä Aki Keinäsen laukaus otti kimmokkeen HCK:n pelaajasta, kiekko nousi korkeuksiin ja leijaili yli hölmistyneen HCK-veskari Aleksis Ahlqvistin ja putosi suoraan maalin taka-alakulmaan.
− Olisi ollut harmi, jos tämä peli olisi ratkennut siihen maaliin, joka pomppi Ahlqvistin yli. Mutta onneksi saimme vielä puristettua pelin tasoihin, Kotkaniemi totesi.
Tasoitusmaali syntyi muutamaa minuuttia myöhemmin TUTOn Anrei Hakulisen istuessa jäähyllä. Jäähy ehti vanheta viimeisille sekunneille asti, ennen kuin TUTOn alivoimanelikko antoi ratkaisevasti tilaa HCK:n Tomi Mustoselle. Hän sai peippailla rauhassa kenenkään häiritsemättä onnistuen lopulta imemään TUTOn pelaajia itseensä kiinni sen verran, että kotijoukkueen muodostelma hajosi. Tämän tilaisuuden haistoi hyvin takatolpalle suunnanut Tomi Tuomisto, jolla oli helppo työ siirtää Mustosen nappisyöttö verkon perukoille.
Hakulisen jäähyn syyksi merkittiin estäminen, mutta Lehkonen ei todellakaan ollut samaa mieltä tuomiosta ottelun päätyttyä.
− Huvittavinta, mitä olen missään palloilukulttuurissa nähnyt oli tämä, kun pelataan runkosarjan voitosta ja kyseessä on maalin peli, niin linjatuomari heittää meidän penkiltämme miehen jäähylle, kun kiekko osuu hanskaan. Siinä oli laidan vieressä kamppailutilanne ja kiekko pomppaa jääkiekkohanskaan vaihtoaitiossa, niin se simpanssi heittää meille kakkosen. Ei siinä voinut olla satavarma, että oliko se hanska edes kentän puolella ja tuollaisessa tilanteessa täytyy olla varma. Sen takia on nyt paha mieli, kun kolme pistettä oli tarjolla ja sitten ei enää ollutkaan, Lehkonen sadatteli.
− Nyt kun pudotuspelit lähestyvät, niin toivoisin, että meidän pelaajille tehtäisiin selväksi mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Minulla ainakin meni maku tuosta pelistä noiden raitapaitojen takia, hän jatkoi puheenvuoronsa päätteeksi.
Ahlqvistin muuri murtui lopulta
TUTO vei jatkoaikaa käytännössä miten tahtoi alusta lähtien, mutta HCK:n maalilla upean ottelun pelannut Ahlqvist nousi esiin. Ahlqvist piti joukkuettaan pystyssä myös jatkoajalla tulleen alivoiman aikana, vaikka TUTO tekikin huonolla maskipelaamisellaan ja heikoilla ratkaisuillaan homman hänelle turhankin helpoksi.
− Ahlqvist pelasi loistavan pelin muutenkin ja joukkue häntä hyvin auttoi, mutta kun jatkoajalla joudutaan alivoimalle, niin kyllä siinä kohtaa maalivahtia mitataan, se on aivan selvä asia. Vaikka ihan hyvin pelasimmekin sitä alivoimaa, niin kyllä hän oli se viimeinen lukko siellä, Kotkaniemi kehui.
− Olihan se jatkoajan jäähykin aivan naurettava paikkaus. Ajattelin, että pelaisimme sen tilanteen kolmella pelaajalla, koska hävetti niin saatanasti. Mutta me olisimme varmaan saaneet siitä jäähyn, niin sinä olisit saanut siitä ylivoiman kuitenkin pyörimään, Lehkonen virkkoi vastaukseksi kollegalleen.
Ahlqvistin torjutojen myötä pisteiden kohtalo ratkottiin voittolaukauskilpailussa, jonka TUTO vei nimiinsä Vainiolan ja Keinäsen onnistuessa maalinteossa. Kahden pisteen iltapuhde oli kuitenkin TUTO-luotsille lievä pettymys.
− Kolmea pistettä kaipasimme, joten Sport taitaa päästä karkaamaan runkosarjan voittoon, mutta on tuossa toki vielä muut sijat jaossa, Lehkonen mietti.