Donald Brashear

Ura

Brashear pelasi junioriuraansa QMJHL:ssä Lonqueuilissa ja Verdunissa. Hän oli jo juniorina todella kova tappelija ja keräsi kolmen QMJHL kauden aikana 197:ssä ottelussa 747 jäähyminuuttia. QMJHL aikojen jälkeen Donald teki sopimuksen Montrealin kanssa vapaana-agenttina vuonna 1992 ja pelasi kauden 1992-1993 Montrealin farmissa Frederictonissa AHL:ssä. Hän sai heti ensimmäisenä AHL kautenaan suurta kunnioitusta nyrkkipuolella ympäri AHL:ää ja nousi koko liigan kärkeen "omalla alueellaan". Myös pelillinen puoli oli melko hyvin hallussa, sillä Donald teki 76:ssa ottelussa 11 maalia.

Seuraavalla kaudella hän pääsi pelaamaan NHL:ssä jo 14 ottelua ja teki näissä kaksi maalia ja antoi kaksi syöttöä. Toinen ammattilaiskausi menikin pääasiassa Frederictonissa, jossa hän jatkoi vahvaa menoaan nyrkkipuolella, keräämällä 250 jäähyminuuttia 62:ssa ottelussa. Kuitenkin hänen suurin positiivisin esitys tuli pelillisellä puolella. Hän sijoittui jäähyllä istumisesta huolimatta Frederictonin sisäisessä pistepörssissä toiseksi pisteissä ( 66 ) ja Robert Guilletin kanssa ykköseksi maaleissa ( 38 ). Jotain Brashearin tehoista ( 66 pistettä ) kertoo se, että samalla kaudella AHL:ssä pelanneista suomalaisista Juha Riihijärvi keräsi 57:ssä ottelussa 25 ( 10+15 ) pistettä ja Vesa Viitakoski 67:ssä ottelussa 67 ( 28+39 ) pistettä. Brashear oli siis molempia Suomalaisia maajoukkuehyökkääjiä tehokkaampi maalintekijä...

Kolmas kausi ( 1995-1996 ) ammattilaissarjoissa meni Brashearin kohdalta farmissa ja 20:n pelin ajan NHL:ssä, mutta viimein neljäs kausi oli hänen läpimurtokautensa NHL:ssä. Hän pelasi 67 NHL ottelua, otti näissä 223 jäähyminuuttia ja keräsi Canadiensin toiseksi eniten ( Lyle Odelein keräsi 230 minuuttia ) jäähyjä 223 minuuttia . Pelillinen puoli jäi kuitenkin pieneen rooliin Canadiensin nelosketjussa, eikä hän saanut tilastoihin kauden päätyttyä kuin neljä syöttöä. Hän pelasi samalla kaudella myös uransa ensimmäisen kerran NHL:n playoffeissa, joissa Montreal hävisi New York Rangersille otteluvoitoin 2-4.

Kauden 1996-1997 alussa Donald pelasi kymmenen ottelua Montrealissa, mutta siirtyi sitten vaihtokaupassa Vancouveriin ( vaihdossa Jassen Cullimore ). Vancouverissa Brashear nousi heti toiseksi yleisön suosikiksi yhdessä Gino Odjickin kanssa ja keräsi kauden loputtua 13 ( 8+5 )pistettä, sekä 245 jäähyminuuttia. Hänen jäähymääränsä riitti kauden jälkeen kuitenkin vasta toiseksi Vancouverin sisäisessä jäähypörssissä, sillä Odjick keräsi 371 minuuttia, jolla voitti koko NHL:n jäähypörssin.
Kauden loputtua runkosarjaan, Brashear lähti Team USA:n matkaan kohti Helsingissä keväällä 1997 pelattuja MM-kisoja. Brashear sai pelata USA:n ykkösketjussa ja todella näytti taitonsa. Suomalaiset tv selostajat ja kommentaattorit ihastelivat kilpaa Donaldin peliä; "Kuinka tuollainen NHL-tason poliisiosaston mies voi menestyä noin hyvin eurooppalaisessa taitokiekossa"? Ihastelulle oli paikkansa, sillä Donald keräsi kisoissa peräti viisi pistettä ( 2+3 ) ja sijoittui USA:n pistepörssissä hienosti toiseksi. Ai niin, hänen ei tarvinnut todistaa kenellekään olevansa kisojen fyysisesti kovin pelaaja...

Kausi 1997-1998 oli Brashearin uran tähän mennessä työllistetyin. Hän vastasi Canucksin kovuudesta nelosketjun poliisina ahkerasti keräämällä 77:ssä ottelussa peräti 372 jäähyminuuttia ja rikkoi Canucksien kaikkien aikojen jäähyennätyksen 371 ( Gino Odjick, 1996-1997 )jäähyminuuttia. Fanien suursuosikki Odjick vaihdettiin Brashearin vahvojen esitysten tähden New York Islandersiin maaliskuun 23. päivä vaihdossa puolustaja Jason Strudwickiin ja tämä lisäsi entisestään Donaldin vastuuta nyrkkipuolella. Kauden tapahtumarikkain ottelu Brashearin osalta käytiin lokakuun 11. päivä New York Rangersia vastaan, jossa Donald keräsi pelkästään kolmannessa erässä 29 jäähyminuuttia. Myös pelillisellä puolella tapahtui. Hän teki Coloradoa vastaan käydyssä ottelussa lokakuun 19. päivä pelin tasoittavan maalin vain 10.6 sekuntia ennen ottelun loppua ja keräsi koko kaudella jäähyjen lisäksi 18 ( 9+9 ) pistettä. Hän pelasi jälleen kauden jälkeen myös USA:n maajoukkueessa Sveitsin MM-kisoissa.

Kaudella 1998-1999 Donald pelasi runkosarjan kaikki ottelut ( 82 ) ja kausi oli pisteellisesti muutenkin varsin hyvä, 8+10=18 pistettä. Kauden syöttömäärä ( 10 ) oli hänen henkilökohtainen ennätyksensä ja pistemäärä ( 18 ) sivusi hänen edelliskautena tekemää ennätystä. Hän keräsi samalla 209 jäähyminuuttia, joka oli NHL:n kahdeksanneksi eniten ja Vancouverin eniten. Hän pelasi viisi ottelua peräkkäin ( 7. - 15.2 ), joissa teki vähintään yhden pisteen ja pelasi vähän aikaa jopa Canucksin ykkösketjussa.

Kausi 1999-2000 alkoi melko rauhallisesti. Brashear keskittyi pitkälti pelaamiseen ja rikkoi jo tammikuun lopussa oman maaliennätyksensä, tehden kauden 11:sta maalin. Hän ei tapellutkaan niin paljon kuin aikaisemmin, mutta pääsi silti otsikoihin helmikuun 21. päivä. Miksi? Silloin käytiin nimittäin Vancouverissa ottelu Vancouver Canucks - Boston Bruins. Brashear oli ottelussa aktiivinen fyysisellä puolella ja tappeli jo ensimmäisessä erässä Bostonin Marty McSorleyn kanssa, voittaen selvästi. McSorley, legendaarinen NHL poliisi, ei pitänyt kärsimästään tappiosta ja halusi revanssia. Brashear kuitenkin kieltäytyi "kunniasta", sillä Canucks johti kolmannen erän lopulla jo maalein 5-2 ja peliaikaa ei ollut kuin muutama sekunti jäljellä ( poliisit eivät yleensäkään tappele lämpimikseen, aina sattuu kun lyödään... ). McSorlyn pinna meni kuitenkin ( Brashearin "lämmittäessä" häntä ) täysin ja hän pamautti Donaldia mailalla takaapäin kirvesiskulla päähän. Kypärä meni lyönnin seurauksena rikki, Brashear kaatui taaksepäin, löi päänsä jäähän ja sai kolmannen asteen aivotärähdyksen. Peliaikaa jäi 2.7 sekuntia jäljelle. McSorley sai ensin teostaan 20:n ottelun pelirangaistuksen ja myöhemmin tapaus meni oikeudenkäynti-istuntoon saakka, jonka seurauksena McSorley sai totaali pelikiellon NHL:ään.

Brashear ei pelannut tämän ikävän tapauksen vuoksi kuin 60 ottelua, mutta teki siis tästä huolimatta oman maaliennätyksen 11 maalia ja 13 pistettä. Hän oli melko rauhallinen kaukalossa ja keräsi hänelle vaatimattomat 136 jäähyminuuttia. Seuraavana kesänä Donald kiukutteli pitkään Canucksien kanssa sopimuksesta ja jäi pois Ruotsiin suuntautuneesta harjoitusturnauksesta. Hän teki kuitenkin kahden vuoden sopimuksen juuri kauden alla ja pelasi vahvan kauden, tehden oman piste-ennätyksensä 28 ( 9+19 ) pistettä. Jäähymäärä jäi kuitenkin jälleen pieneksi, eikä hän kerännyt kuin 145 jäähyminuuttia.

Kaudella 2001-02 Brashear kaupattiin Philadelphiaan vaihdossa Jan Hlavaciin. Brashearin koko kauden saldoksi tuli yhteensä 32 pistettä, joka on edelleen miehen ennätys. Hän on pelannut Philadelphiassa nyt kaksi kokonaista kautta. Menneellä työsulkukaudella hän pelasi hivenen eksoottisemmassa LNAH:n amatööriliigassa Quebec RadioX:n joukkueessa!

Vahvuudet

Brashear on isokokoinen, kovaa taklaava, ilkeä ja erittäin fyysinen pelaaja. Hän kuuluu ehdottomasti koko NHL:n fyysisimpiin pelaajiin ja todelliseen raskaaseen sarjaan. Brashear on tunnettu pääasiassa tappelijana, mikä on luonnollista, sillä hän on NHL:n yksi kovimmista "gooneista". Mutta Brashear ei ole pelkkä tappelija, vaan myös hyvä pelaamaan ja siksi joskus liian arvokas istumaan jäähypenkillä. Hänellä on taitavat kädet, kova laukaus ja hän on hyvä luistelemaan. Hän taklaa paljon ja pelaa kovalla intensiteetillä. Hän osaa laittaa kiekon maaliin saadessaan paikan ja hän on hyvä maskimies.

Heikkoudet

Brashearilla on hyvät perustaidot ja erinomainen fysiikka, mutta huono pelisilmä. Hän ei näe kenttää, eikä vapaita pelaajia hyvin, eikä osaa lukea peliä. Hän on myös huono syöttämään. Hänen pelityylinsä perustuu paljon kovaan vauhtiin ja rajuun yrittämiseen, mutta ei osaa käyttää taitojaan pelin sisällä peliä rakentavalla tavalla.

Rooli

Brashearille vastuulle jää Todd Fedorukin myymisen jälkeen hanskaaminen. Saa nähdä tarkoittaako tämä lisääntyneitä tappelumääriä kokeneelle veteraanille.