Ville Husso lähti ensimmäiseen NHL-kauteensa odotusarvoisena ykkösmaalivahtina Detroit Red Wingsissä. Ukko-Pekka Luukkonen on ottanut viime aikoina isoa vastuuta Buffalo Sabresin maalilla Eric Comrien oltua sivussa alavartalovamman vuoksi. Kaapo Kähkönen aloitti ensimmäisen kokonaisen kautensa San Jose Sharksissa tultuaan kaupatuksi kesken viime kauden.
Jatkoaika analysoi suomalaisen maalivahtikolmikon otteita uusissa rooleissa.
Ville Husso, Detroit Red Wings
27-vuotias torjuja haastoi jo viime kaudella St. Louis Bluesissa Stanley Cup -voittaja Jordan Binningtonin, mutta siirryttyään rajoittamattomana vapaana agenttina Red Wingsiin on Husso ottanut paikkansa kiistattomana ykköstorjujana.
Edistyneiden tilastojen valossa Husso on ollut yksi sarjan parhaita maalivahteja – yksinkertaistettuna suomalainen on venynyt huipputorjuntoihin läpi syksyn ja omalta osaltaan mahdollistanut pitkään sarjan tyvipäässä rämpineen joukkueen taistelun pudotuspelipaikasta.
Ennen kauden alkua Husso nimesi tavoitteekseen pelata ehjän kauden ykkösvahtina, ja iso pelimäärä on näkynyt positiivisesti Red Wings -torjujan suoritustasossa ja supertähtien pysäyttämisessä. Toisaalta juuri tason vaihtelu on ollut Husson pelaamisessa silmiin pistävää.
Esimerkiksi viikonloppuna Ottawa Senatorsia vastaan ensimmäinen maali lipsahti helposti selän taakse, eikä Husso päässyt myöhemminkään ottelussa parhaalle tasolleen.
Liikkuminen sivuttain ja maalialueelta ulos on ehdottomasti 191-senttisen torjujan vahvuus, ja vaarallisen sektorin laukausten torjumisessa Husso on ollut koko NHL:n paras. Ajoittain kuitenkin Hussolla on ollut vaikeuksia lukea peliä ja tunnistaa tilanteita, joissa oikea-aikaisella vastaantulolla maali olisi ollut ehkäistävissä.
Ykkösmaalivahdin asema on joka tapauksessa ansaittu ja vakaa, joten lisärutiinilla myös yksittäiset särmät ovat pelistä hiottavissa. Husson voi joka tapauksessa jo oikeutetusti mainita yhtenä NHL:n kärkitorjujista, ja potentiaalia on vielä parempaan.
Ukko-Pekka Luukkonen, Buffalo Sabres
23-vuotias Luukkonen aloitti kautensa AHL:ssä ja sai tilaisuutensa ylhäällä marraskuun lopulla. NHL-pelejä on kertynyt yhdeksän eli muutama enemmän kuin samalla ajanjaksolle 41-vuotiaalle Craig Andersonille, mikä on seuran tulevaisuudenkin kannalta järkevää.
Luukkonen harjoitteli kesän Marko Toreniuksen ja Jaakko Valkaman valmennuksessa ja puhui erityisesti torjunta-asennon ja liikkumisen kehittämisestä. Kauden ensimmäisissä NHL-otteluissaan 193-senttisen torjujan asento hajosi toistuvasti, mutta kuukauden pelirupeaman aikana torjunta-asennossa on ollut nähtävissä iso petraus.
Vaikka Sabres on edellisiin kausiin verrattuna pelannut paremmin, on maalivahdin näkökulmasta joukkueen viisikkopuolustaminen jättänyt toivomisen varaa, ja sekä Luukkonen että Anderson ovat joutuneet kohtaamaan huomattavan määrän huippusektorilta ammuttuja laukauksia.
Perinteisiä tilastoja tarkastellessa Luukkosen otteet eivät näytä kummoisilta: päästettyjen maalien keskiarvo 3,44 ja torjuntaprosentti 89,1 – tasaviisikoin tulokastorjuja on kuitenkin estänyt yli neljä maalia suhteessa maaliodottamaan. Lisäksi Luukkosen torjuntaprosentti vaarallisissa laukauksissa on NHL:n kärkeä.
Kahdessa viimeisimmässä ottelussaan Luukkonen on torjunut voitot Colorado Avalanchesta ja Vegas Golden Knightsista. Näissä hän torjui yhteensä 80 laukausta ja päästi kummassakin ottelussa vain kaksi maalia – Golden Knightsia vastaan Luukkonen torjui monta läpiajoa ja otti kolmannen erän kirin vastaan eleettömän itsevarmasti.
23-vuotias tulokas kaipaa ennen kaikkea lisää pelituntumaa. Pelaamisessa ei näy isoja puutteita tai heikkouksia, mutta NHL:n huippuyksilöiden suoritustasoon reagointi näyttää ajoittain haastavalta. Luukkosen pelaaminen on myös edelleen varovaisen oloista, vaikka aktivoitumista onkin tapahtunut.
Luukkosen asemaa lisäksi vaikeuttaa se fakta, että hänet voi lähettää farmiin ilman siirtolistalle laittamista, joten Comrien ollessa taas pelikunnossa on suomalaisnuorukaisen todennäköisesti haettava pelituntumaa AHL:stä. Tämän kauden näytöt kuitenkin ennakoivat ensi kaudelle vakituista NHL-paikkaa, kun Andersonin sopimus päättyy.
Kaapo Kähkönen, San Jose Sharks
Kähkönen kaupattiin viime keväänä kesken kauden Minnesota Wildista Sharksiin, ja toista kokonaista NHL-kauttaan pelannut maalivahti haastoi uudessa ympäristössä väkevästi kokeneemman James Reimerin. Kesällä tehty kahden vuoden jatkosopimus ja Reimerin tähän kauteen päättyvä sopimus enteilivät suomalaisen läpimurtoa.
26-vuotias torjuja ei kuitenkaan toistaiseksi ole pystynyt tilaisuuttaan hyödyntämään. Torjuntavastuu on jakautunut melko tasaisesti: Reimer on aloittanut 18 ottelua ja Kähkönen 13 ottelua – kanadalaisen perustilastot ovat jonkin verran paremmat, mutta kumpikaan ei ole Sharksin maalinsuulla varsinaisesti loistanut.
Kähkönen on maalivahdin suoritustasoa suhteessa maaliodottamaan analysoivassa GSAx-tilastossa koko NHL:n toiseksi huonoin ja Reimer heti seuraavana. Korkean todennäköisyyden laukauksia molemmat torjujat ovat kohdanneet keskiverrosti, mutta Kähkösen torjuntaprosentti on sarjan heikoimpia.
Suomalaista on vieläpä peluutettu enimmäkseen ennakkoon heikkoja vastustajia vastaan, jotka toki ovat Sharksin tärkeimpiä kilpakumppaneita. Divisioonavastustajista Kähkönen on hävinnyt kahdesti – molemmat tosin jatkoajalla – Vancouver Canucksille ja kerran Anaheim Ducksille sekä kertaalleen Keskisen divisioonan hännänhuipulle Chicago Blackhawksille.
Viimeisimmässä ottelussaan Calgary Flamesia vastaan Kähkönen romahti muun joukkueen tavoin kolmannen erän alussa. Suomalaistorjujan suurimmat haasteet ovat sijoittumisessa ja pelinluvussa: Kähkönen turhan herkästi sijoittuu kiekollista pelaajaa vastaan ja on mahdollisen poikittaissyötön sattuessa vääjäämättä myöhässä.
Liikkumisessa sinänsä Kähkönen on riittävän nopea NHL-tasolle, mutta toki aina voi olla nopeampikin. Torjunta-asento 187-senttisellä vahdilla pysyy erityisen pystynä ja luistimet ehkä liikaakin maalivahdin alueella. Pelituntumaa ja onnistumisia hakiessa konservatiivinen tyyli on toki turvallisempi.
Sharksin maalilla ei ole helppo torjua, koska monissa otteluissa tulee verrattain vähän laukauksia mutta vaarallisista tilanteista, kuten ylivoimahyökkäyksistä tai läpiajoista. Maalivahti ei kuitenkaan voi piiloutua viisikon selän taa, vaan peliaikaa halajavan torjujan on otettava kiekot kiinni.
Kähkönen on tehnyt pitkäjänteistä nousua NHL-tasolle ja todistanut pystyvänsä torjumaan tällä kaudella nähtyä varmemmin. Tasainen peluutus ei ole tuntunut sopivan sen paremmin Kähköselle kuin Reimerillekaan, mutta kiistatonta ykköstorjujan vastuuta ei kumpikaan ole kyennyt valtaamaan.
Jokainen aloitusvuoro on kuitenkin seuraava mahdollisuus, kummalle tahansa.