Suomalaiselle maalivahtikartalle on syttynyt uusi tähti. Oivan torjuntavireen löytänyt Ukko-Pekka Luukkonen on ollut vuoden 2024 alusta lukien NHL:n parhaita ellei jopa paras torjuja perustilastoilla mitattuna.
Luukkosen reitti NHL-joukkue Buffalo Sabresin maalinsuulle on kulkenut poikkeavaa polkua. Kun Liigasta ei irronnut pelipaikkaa, päätyi nuori maalivahti torjumaan kiekkoja Mestiksen kautta Kanadan juniorisarjaan. Samalla toteutui myös haave ulkomailla pelaamisesta, jota pelaaja oli nuoresta asti mielessään pyöritellyt.
– Minulla oli nuorena ajatus, että olisin halunnut lähteä ulkomaille pelaamaan. Yliopisto oli minulla vaihtoehtona. Kun tein ammattilaissopimuksen HPK:n kanssa, se reitti sulkeutui.
– Kun HPK:sta ei auennut paikkaa, pelasin kauden Mestistä. Se ei tuntunut yhtään omalle jutulle, en saanut siitä hirveästi irti. OHL ja Kanadan junioriiliigat aukesivat silloin maalivahdeille ja Sabres sanoi, että se olisi hyvä paikka. Sitä kautta siirryin Sudbury Wolvesiin pelaamaan OHL:ta. Se tuntui silloin minulle parhaalta vaihtoehdolta, Luukkonen kertaa urapolkuaan.
olin tilanteessa, jossa en halunnut olla
Tämänhetkinen asema Sabresin ykkösmaalivahtina ei ole tullut suomalaiselle annettuna. Luukkosen on täytynyt todistaa tasonsa taas kerran, mikä on pitkänhuiskealle vahdille jo ennestään tuttua aiemmilta sarjatasoilta.
– Ei ole ensimmäinen kerta. Kun tulin OHL:sta hyvän kauden jälkeen, minut laitettiin suoraan ECHL:een, mikä oli tietysti ymmärrettävää, koska minun piti pelata paljon otteluja. Silloin olin tilanteessa, jossa en halunnut olla, mutta minun piti pystyä pelaamaan hyviä otteluja. Sama oli AHL:ssa.
Kilpailuasetelmasta huolimatta Luukkonen on pyrkinyt suhtautumaan asiaan suurena mahdollisuutena. Lopulta vain hyvin harva pääsee taistelemaan roolista NHL-joukkueen pelaavana maalivahtina.
– Ehkä sitä katsoo siten, että on päässyt tiettyyn pisteeseen ja on mahdollisuus kamppailla pelaavan maalivahdin paikasta NHL:ssa, niin turha siitä on ottaa minkäänlaista stressiä. Sitten kun pääsee näyttämään, pitää näyttää. Haluaako sen ottaa niin, että jännittää hirveästi ja puristaa mailaa? Vai ottaako sen tietyllä tapaa etuoikeutena, että on päässyt siihen tilanteeseen ja haluaa käyttää sen?, Luukkonen filosofoi.
– Yritin olla stressaamatta asiaa liikaa. Ja sitten kun sain näytönpaikan, yritin käyttää sen mahdollisimman hyvin, maalivahti kiteyttää.
Kolmen maalivahdin tuolileikki
Toistaiseksi vakiintunutta ykkösmaalivahdin asemaa on edeltänyt monenlaisia vaiheita. Luukkosen on pitänyt peitota tieltään huippulupaava Devon Levi sekä NHL-ympyröissä jo pidempään pyörinyt Eric Comrie.
Etenkin kauden alussa torjuntavuorot olivat vähissä Luukkosen oltua vasta kolmas vaihtoehto joukkueen maalivahtihierarkiassa. Tämän jälkeen sairastelu laittoi kapuloita suomalaistorjujan rattaisiin.
– Aloitimme taas kolmella maalivahdilla, ja jäin aluksi siinä rotaatiossa jopa kolmanneksi kahden muun aloittaessa ottelut ennen minua. Sitten sain pelattua itselleni aloittavan maalivahdin paikan, mutta sitten tulin kipeäksi, ja palasimme taas kolmen maalivahdin rotaatioon.
Otteluistakaan ei saa hirveästi irti, kun on välillä katsomossa, välillä luukulla ja välillä pelaa.
Kauden aikana kohdatut haasteet ovat lopulta tehneet nyt saavutetusta asemasta palkitsevamman tuntuisen.
– Loppujen lopuksi minulla on kuitenkin hyvä fiilis nykytilanteesta; että olen ansainnut sen paikan ja ne minuutit, jotka olen päässyt pelaamaan. On kiva fiilis maalivahdille, kun joukkue ja valmentajat oikeasti luottavat, Luukkonen myhäili.
Sabresin maalivahtiosaston yllä leijui suuria kysymysmerkkejä kauden alla. Moni pohti, miten Sabres tulisi peluuttamaan maalivahtejaan ja kenestä seura mahdollisesti kaavaili joukkueensa ykkösvahtia tälle kaudelle.
Ulkopuolisen silmin tätä ei taidettu tietää juuri sen paremmin organisaation sisälläkään, mitä kuvasti Sabresin kauden alkupuoliskolla harjoittama ruletti kolmen maalivahtinsa kanssa.
Luukkonen myöntää kolmen maalivahdin kierrättämisen hankaloittavan harjoittelua sekä torjuntavireeseen pääsyä.
– NHL:ssa pelataan niin paljon, että meillä harvoin on kahta treenipäivää peräkkäin, mikä tarkoittaa, että se maalivahti, joka pelaa seuraavana päivänä, ottaa oman maalin. Hän ei silloin vaihda treenin aikana muiden kanssa, mikä tarkoittaa, että toisessa päässä on kaksi maalivahtia. Se johtaa siihen, että treenistä ei saa hirveästi irti.
– Treenit eivät ole yleensä kovin pitkiä, 45 minuuttia alkaa olla jo pitkä treeni. Siinä ajassa ei saa ihan hirveästi toistoja. Sitten jos ei pääse pelaamaan paljon, ei saa treeneissä pelillisistä jutuista paljoa irti.
Syntyy kierre, josta on hankala päästä pois. Jatkuva maalivahtien vaihtelu ei palvele sen paremmin veräjänvartijoita kuin muuta joukkuettakaan.
– On vaikea saada minkäänlaista flow'ta, kun treeneistä saa vähän irti. Eikä otteluistakaan saa hirveästi irti, kun on välillä katsomossa, välillä luukulla ja välillä pelaa. Se ei oikein toimi maalivahdeille. Myöskään joukkueen näkökulmasta se, että on koko ajan rotaatiota ja uusi maalivahti maalissa, ei ole hyvä asia.
Tähtäimessä nousta pysyvästi NHL:n huippuvahdiksi
Huipputasolle noustakseen pelaajan pitää olla tasainen. Suoritustaso ei saa heitellä ottelusta toiseen, vaan sen täytyy säilyä korkeana. Luukkoselle tasaisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että selän taakse ei mene helppoja maaleja.
– Pystyy pelaamaan omalla tasollaan ja pelaaminen on varmaa. Pystyy pitämään joukkueen otteluissa mukana. Ettei tule sellaisia, että menee kolme maalia erässä, koska ne yleensä tappavat ottelun. Että pystyy pelaamaan tasaisesti, eikä tule sellaisia pätkiä, että menee juuri 3-4 maalia.
Lukuisat erilaiset edistyneet tilastot ovat ottaneet viime vuosina entistä vahvempaa jalansijaa pelaajien suoritusten analysoinnissa. Maalivahtien otteita arvioitaessa ei tukeuduta enää pelkkään torjuntaprosenttiin tai päästettyjen maalien keskiarvoon, vaan keskiöön on noussut vahvasti torjuttuja maaleja suhteessa maaliodottamaan mittaava tilasto, GSAx.
Luukkonen ei tilastoista liiaksi perusta, vaikka myöntääkin niiden antavan osviittaa maalivahtipelin tasosta. Suomalaisen mukaan suurin ongelma edistyneiden tilastojen kohdalla on, että niiden mittaustapa ja tilastointi eivät ole yksiselitteisiä. Tästä kertovat muun muassa erot tilastojen välillä eri lähteissä.
– Maalivahtina en yleisestikään tykkää tilastoista. Totta kai ne kertovat perusasiat, ei niitä voi sillä tavalla väistellä. Mutta maalivahtipeliin kuuluu paljon enemmänkin kuin ne.
– En ihan tarkalleen tiedä, miten kaikki syvän datan tilastot toimivat, mutta mitä meidän maalivahtivalmentajamme on selittänyt, niin ne heittelevät ensinnäkin aika paljon riippuen siitä, kuka niistä pitää kirjaa. Jos siniseltä tulee veto ja se osuu omaan puolustajaan, niin se osuma omaan puolustajaan ei vaikuta mitenkään maaliodottamaan, Luukkonen huomauttaa.
Luukkosen inhoamat tilastot näyttävät kaikesta huolimatta kelvoilta. Vuoden 2024 alusta ne ovat suomalaisen kohdalla suorastaan erinomaiset. Luukkonen on napannut 13 voittoa 22 ottelusta ja hänen torjuntaprosenttinsa, 93,2, sekä päästettyjen maalien keskiarvonsa, 1,90, ovat sarjan parhaat yli kymmenen ottelua vuonna 2024 pelanneista maalivahdeista.
Vaikein asia on pystyä pitämään taso
Suomalaisvahdin NHL-uran voi katsoa olevan vahvassa nousukiidossa. Viime aikojen hyvät otteet ovat antaneet vahvoja näyttöjä nuoren suomalaisen kyvystä toimia luotettavana ykkösmaalivahtina NHL:ssa.
Sabres-vahdin seuraava tavoite onkin säilyttää ja vakiinnuttaa nyt saavutettu taso.
– Tietyllä tapaa se, että pystyisin jatkamaan samalla tasolla. Se on ehkä vaikein asia: että pystyy pitämään sen tason. On helppo pelata muutama hyvä ottelu, mutta se, että pystyisi pitämään tasonsa, pelaamaan ykkösmaalivahtina ja saamaan paljon startteja, se on ehkä se seuraava tavoite. Että pystyisi sementoimaan sitä paikkaa, Luukkonen summaa.