Isolla riskillä voi saada isomman tuloksen, tämän verran jopa kaltaiseni kädestä suuhun elävä työläinen ymmärtää sijoittamisesta.
Korkealla riskillä pelaaminen – varsinkin selkä seinää vasten -tilanteessa – taipuu huonommin jääkiekkoon. Läpi viidennen ja mahdollisesti ratkaisevan finaalin Pelicansin pelissä kovalla riskillä on suorittanut Kasper Puutio.
Nuori puolustaja on haastanut kiekollisena lähes epätoivoiselta näyttävissä tilanteissa, turvallisemman ratkaisun sijaan. Vaikka alimpana miehenä pääseekin livahtamaan oman maalin ja vastustajan hyökkääjän välistä avoimeksi, ei avautuvasta hyökkäyksestä kuitenkaan saisi yhtä maalimerkintää enempää.
Erityisen konkreettisesti Pelicansin riskillä pelaaminen näkyi Tapparan kiekonkäsittelyvirheestä alkaneessa nopeassa hyökkäyksessä: Jonas Enlund sai kiekon hyvään maalipaikkaan ja olisi saattanut ranteet lukkoon lyömällä viedä joukkueensa johtoon.
Sen sijaan kokenut hyökkääjä yritti syöttää vielä parempaan paikkaan Luboš Horkýlle, mutta Tappara pääsi syöttöön väliin ja purki tilanteen. Yhtä hyviä paikkoja Pelicansille ei välttämättä tiukassa pelissä enää tule, joten nätimmän osuman hakeminen suorastaan huutaa turhaa riskiä.
Muutamaa minuuttia myöhemmin Tapparan Heikki Liedes pääsi laidalta puolittain läpi. Ei riskejä, vaan tyly laukaus takakulmaan ja Tapparalle pieni ja hento ote Kanada-maljaan.
Toisen erän lopulla Filip Král jatkoi Pelicansin riskialttiutta ja otti turhan rangaistuksen joukkueensa pelatessa ylivoimaa. Tämäkin riski kostautui kolmannen erän alkuun, kun Anton Levtchi lisäsi Tapparan johtoa ylivoimamaalillaan.
Kahden maalin tappioasema pakottaa Pelicansin ottamaan riskejä, mutta ennen Tapparan avausmaalia olisi kannattanut pelata järkevämmin.
