Jääkiekon vihaajat: Onko lätkäseuralla moraalinen velvollisuus ottaa Topi Rönni takaisin kiekon pariin?

LIIGA / Artikkeli
Topi Rönni sai vuoden ehdollisen tuomion.
Kuva © Samuli Huikuri - https://www.instagram.com/shuikuri/
Raiskauksesta ehdolliseen vankeuteen tuomitun Topi Rönnin mahdollisuuksista ja oikeuksista pelata ammatikseen jääkiekkoa ottivat kantaa puolesta ja vastaan Jatkoajan toimittajat Juha Oinonen ja Antti Wennström.

Topi Rönni sai raiskauksesta vuoden ehdollisen vankeustuomion, joka ei ole lainvoimainen. Tappara purki voimassa olleen sopimuksen ja Rönnin varannut Calgary Flames luopui pelaajaoikeuksista.

Miltä 19-vuotiaan keskushyökkääjän kiekkoura näyttää, kun lainvoimainen tuomio on aikanaan suoritettu? Jatkoajan Juha Oinonen ja Antti Wennström ottivat asiaan kantaa.

Wennström: Meidän roolimme on käsitellä kipeitäkin aiheita. Tabuja, hieman osoittaa niitä sormellakin. Tällaisen aiheen kohdalla − siitäkin huolimatta, ettei juuri jääkiekkoilijoiden kohdalla ole asiasta puhuttu − minua ärsyttää kuitenkin kovasti ruveta ensimmäisten joukossa käsittelemään tätä. Tällä tarkoitan siis sitä, että me nostamalla aiheen ikäänkuin rupeamme ensimmäisenä huolehtimaan siitä, että miten tällaisen kuvottavan rikoksen tehnyt pelaaja pärjää, mutta keskustellaan siitä huolimatta.

Minä en pidä lainkaan olennaisena ja tarpeellisena sitä, että kenenkään tarvitsisi tarjota kaljajäitä ylempää pelipaikkaa Rönnille edes lainmukaisen tuomion kärsimisen jälkeen, saatika että ehdollisen aikana. Rönni pääsee luonnollisesti jatkamaan yhteiskuntamme jäsenenä, kuten ihmisarvoon kuuluu, mutta julkiseen ammattiin hänelle ei tarvitse paikkaa pedata. Jääkiekon tulee keskittyä uhreihin sekä kaikenlaisen tätä kulttuuria mahdollisesti ruokkivan käytöksen karsimiseen.

Oinonen: Toivottavasti Rönni on tuomionsa suoritettuaan samalla viivalla muiden kiekkoilijoiden kanssa ja saa mahdollisuuden harjoittaa ammattiaan. Heti kärkeen haluan täsmentää, etten millään tavalla sympatiseeraa seksuaalirikoksia. Samaan hengenvetoon on sanottava, etten myöskään arvosta ihmisiä tai instansseja, jotka yrittävät asettua lain yläpuolelle.

Yle Urheilun asiantuntija Topi Nättinen arvioi, että "kynnys palkata tuomittu seksuaalirikollinen on Suomessa korkea". Jääkiekon SM-liiga Oy:n toimitusjohtaja Mikko Pulkkinen puolestaan muistuttaa, että jääkiekon piirissä tapahtuvat asiat ovat osa yhteiskuntaa. Tätä mantraa on muun muassa rikostapausten yhteydessä hoettu kliseytymiseen asti, mutta kyseinen fakta toimii myös toiseen suuntaan. Liigaseurojen on yksiselitteisesti kunnioitettava tuomioistuimen päätöstä eikä ryhtyä omavaltaiseksi tuomariksi.

Nättinen ja Pulkkinen mainitsevat molemmat seksuaalirikostuomion moraalisen näkökulman, mutta mitenkään ainutkertaista ei olisi, jos Rönni saisi uuden liigasopimuksen. Hankkihan esimerkiksi HPK 2000-luvulla Billy Tibbettsin, joka oli aiemmin tuomittu muun muassa seksuaalirikoksesta ja poliisin pahoinpitelystä.

Rikostuomioihin kuuluu kiinteästi se, että tuomittu sovittaa tekonsa rangaistuksen myötä ja saa uuden mahdollisuuden. Rikosseuraamuslaitoksen sivuilla esimerkiksi mainitaan ehdollisen vankeuden yhteydessä seuraavaa:

"Valvontaasi hoidetaan säännöllisillä tapaamisilla yhdyskuntaseuraamustoimistossa, josta sinulle nimetään valvonnan alussa oma työntekijä, jota kutsutaan valvojaksi. Tapaamisissa laadit valvojan kanssa yhdessä rangaistusajan suunnitelman, jossa määritellään valvontasi sisältö, tavoitteet ja keinot. Valvontasi voi sisältää erilaisia tehtäviä, ohjelmia sekä keskustelua eri teemoista. Tapaamisten tavoitteena on tukea sinua rikoksettomassa elämässä sekä parantaa valmiuksiasi elää yhteiskunnassa ja katkaista mahdollinen syrjäytymiskierteesi ohjaamalla sinut esimerkiksi päihdehoitoon tai sosiaalityöhön."

Kun rikosseuraamuslaitos arvioi tuomitun suorittaneen rangaistuksensa, millä pelimerkeillä urheiluseura tai sen taustayhtiö voi asettua viranomaisen yläpuolelle?

Wennström: Omilla pelimerkeillään, mutta kyse ei ole mistään viranomaisen yläpuolelle asettumisesta. Kysymyksenasettelusi on outo. Puhut uusista mahdollisuuksista rinta rinnan viranomaisen yläpuolelle asettumisen kanssa. Ymmärrän uuden mahdollisuuden sellaisenaan ja olen oikeastaan asiasta jopa samaa mieltä, mutta urheiluseurat ovat vastuussa myös muille tahoille. Tässä palataan kunnioitukseen.

Rikollisenkin ihmisarvoa tulee kunnioittaa. Mutta niin pitää myös kunnioittaa uhrien ihmisarvioa; toisten ihmisten ihmisarvoa ja elämää. Kuinka näet sen toteutuvan, jos urheiluseurat kiitävät kilvan lyömään nimeä paperiin jonkun uhrinsa ihmisarvoa talloneen kanssa? Millä pelimerkeillä mitenkään tuomitun rikollisen palkkaaminen on ensimmäisten sadan prioriteetin kärjessä juuri urheiluseuroille, joiden alla on huolehdittavana lukematon määrä muita ihmisiä?

Billy Tibbettsin kohdalla on toden totta erikoista ajatella, kuinka paljon jääkiekko on onneksi muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. Olen itsekin tuolloin jutellut Tibbettsin kanssa vapaa-ajalla. Vaikka hänen taustansa oli jossain määrin tiedossa, oli omakin ajatusmaailmani sellainen, että "wau, tuo tulee NHL-organisaatiosta ja on tarvittaessa tappelija".

Oinonen: Vastuullisuudesta samaa mieltä, ja näen hyvinkin mahdollisena kunnioittaa uhrin ihmisarvoa sekä antaa samalla Rönnille uusi alku kiekkoilijana. Sopimuksen ehtona voisi esimerkiksi olla, että Rönni käy luennoimassa rikoksestaan ja rangaistuksestaan nuorille – ja totta kai myös nuorille jääkiekkoilijoille.

Jos oli kysymyksenasetteluni outo, en itse puolestani ymmärrä jatkuvia mainintoja tuomitusta rikollisesta. Itselleni on päivänselvää, että tuomion ollessa voimassa Rönnin kuuluukin olla sysättynä paariaksi ulkokehälle. Tuomion suoritettuaan häntä kuitenkin pitää kohdella kuten sinua, minua tai ketä tahansa niin sanottua puhdasta pulmusta.

Ja kyllä urheiluseurojen vastuullisuuteen kuuluu myös syrjäytymisen ehkäisy, joka taas on rikosseuraamuksen ydintä. Tikulla silmään ja niin pois päin, mutta kun puhumme Rönnin entisestä seurasta Tapparasta, puhumme seurasta, jossa koronatartunnan saaneita nuoria pelaajia määrättiin harjoittelemaan.

Eli se siitä moraalisesta ylevyydestä ja kunnioituksesta.

Wennström: Puhun tuomitusta rikollisesta asettaakseni hänet tässä rikoksentekijän, uhrin, yhteisön ja sivullisten skaalassa oikeaan mittakaavaan. Haluan alleviivata sitä, minne energia tulee ensisijaisesti suunnata; ketä pitää miettiä eniten.

"Pitää kohdella" -tilanteesta on pitkä matka siihen, mitä on velvoitettu tekemään tai mitä valintoja lopulta tehdään. Seuralla ei ole mitään niin sanottua aktiivisuusvelvollisuutta edes nuorten aikuisten rikollisten tai ex-rikollisten suhteen. Se aktiivisuusvelvollisuus on yhteiskunnalla ja vankeinhoitojärjestelmällä. Mainitsemasi esimerkit koronasta ovat toden totta heikkoja esimerkkejä seurojen harjoittamasta etiikasta, mutta siinähän juuri unohdettiin yhteisö ja yksilöt. Ei oltu vastuullisia, ei suojeltu.

Maila käteen. Luistimet jalkaan. Kypärä päähän. Vaan logollista paitaa se ei vaadi, varsinkaan tässä vaiheessa. Katsotaan pitkä siivu ehkäisevää työtä myöhemmin. Kukaan ei kyseenalaista Marko Jantusen pyörimistä kiekkoyhteisössä, kun on kiistämätöntä minkä urakan hän on tehnyt ehkäisevälle päihdetyölle.

Oinonen: Totta kai kilpaurheilussa joukkueilla on oikeus sivuuttaa kuka tahansa pelaaja perustelluista syistä: liian kallis, pelillinen taso ei riitä, tyyppinä hankala eikä sopeutuisi pukukoppiin ja niin edelleen.

Jos kuitenkin perustellaan – edes itselle – pelaajan ohittaminen sillä, että tämä on joskus syyllistynyt rikokseen, ollaan mielestäni hakoteillä. Tuomion suorittaminen on se todellinen vapaudu vankilasta -kortti.

Ja mitä tulee seksuaalirikosten tai vaikkapa lähisuhdeväkivallan uhreihin, olisi hienoa nähdä jääkiekon kokoista megafonia käytettävän auttamiseen silloinkin, kun joku kiekkoyhteisön jäsenistä ei ole tuomittuna.

Se saattaa kuitenkin mennä jo liikaa ei sotketa urheilua ja politiikkaa -keskusteluun, ja kiekkoväki on vielä tukevasti jääkiekko ei ole yhteiskunnasta irrallinen saareke -keskustelussa.

"Jääkiekon vihaajat" on rakkaan lajin kipukohtia tarkasteleva juttusarja, jossa Jatkoajan pitkäaikaiset toimittajat Juha Oinonen ja Antti Wennström pohtivat ajankohtaisia ja iättömiä teemoja − koodeja kumartelematta.

» Lähetä palautetta toimitukselle