Topi Rönnin tapaus tuli julkiseksi torstaina, kun Tappara tiedotti pelaajan olevan pois joukkueen toiminnasta oikeuskäsittelyn ajan.
JYPin Severi Lahtinen sai Päijät-Hämeen käräjäoikeudelta kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion raiskauksesta vain reilu viikko sitten. Kiekkouransa jo lopettanut Hannu Pikkarainen sai puolestaan 2022 myös ehdottoman vankeustuomion raiskauksesta.
Kumpikaan tuomioista ei ole vielä lainvoimainen, sillä niin Lahtinen kuin Pikkarainen ovat valittaneen tuomioistaan hovioikeuteen. Rönnin syyte tulee taas oikeuden käsittelyyn vasta lähiaikoina, emmekä toistaiseksi tiedä tapauksesta julkista syytettä enempää.
Rikollista uraa ovat valitettavasti luoneet myös useat perusluonteisista ja törkeistä rattijuopumuksista tuomitut pelaajat. Luonnollisesti myöskään jokainen rikostuomio ei ole tullut missään vaiheessa julkisuuteen tietoon.
Kiekkoilijoiden ongelmat ovat silti vielä monisyisempiä. Alkoholiongelmia, huumeiden käyttöä, lääkkeiden väärinkäyttöä. Usein nämä liittyvät kiinteästi pelaamiseen, kun loukkaantuneet ja kivusta kärsivät pelaajat päätyvät koukkuun, mistä on vaikea päästä irti ennen seinään törmäämistä.
Alkoholin kanssa ylenmääräinen läträäminen taas aiheuttaa myös usein oikeuslaitoksen kanssa asioimista, ja pahimmassa tapauksessa myötävaikuttaa nähtyjen raiskaustapausten kaltaisiin tekoihin.
Ammattijääkiekkoilija on täysin poikkeuksellinen ammatti. Nuoret, joskus vasta teini-ikäiset pelaajat, saavat yhtäkkiä keskimääräistä suomalaista huomattavasti kovempia palkkoja, jotkut jopa toimitusjohtajatason liksaa.
Samalla toisaalta käsissä on valtavasti vapaa-aikaa, usein ilman mitään esimerkiksi perhe-elämän rajoituksia. Kiekkoilijaa kohdellaan omalla paikkakunnalla kuin kuningasta. Ovet aukeavat ja yleisö hurraa.
Ja toisaalta taas otteluiden jälkeen jotkut pelaajat käyvät kierroksilla pitkälle aamuyöhön ja tukeutuvat lääkkeisiin, toiset alkoholiin. Pikkuvammoja ei auta puolestaan valittaa, joten ei muuta kuin lisää lääkkeitä.
Onko ihmekään, että tässä ei kaikilla pysy elämä millään tapaa kontrollissa? Törkeisiin raiskausten kaltaisiin rikoksiin ei ole syyllinen kukaan muu kuin siihen syyllistynyt henkilö, mutta tämä koko yhtälö vaikuttaa tuhoisalta.
Vastuu omasta elämästään on meillä itsellämme. Mutta miten koko kiekkoyhteisö ja seurat valmistavat pelaajiaan kohtaamaan sen kaiken, mitä uralla eteen tulee? Ei tässä kaivata 2020-luvulla päävalmentajaa soittelemaan joka ilta pelaajilleen, että olettehan kiltisti nukkumaan menossa.
Mutta näiden monien tapausten valossa vaikuttaa siltä, että on helpompi vain sulkea silmänsä ja olla miettimättä pelaajien kaukalon ulkopuolista elämää – kunnes päädytään ongelmiin.
Tekojen ja ongelmien vakavuuden vähättely ei myöskään palvele ketään. Rönnin tapauksessa Tappara toimi ainakin erinomaisesti, kun pelaaja siirrettiin välittömästi pois seuran toiminnasta oikeuskäsittelyn ajaksi.
Moni vain itselleen vaikeuksia aiheuttanut pelaaja taas tarvitsisi tukea. Ja ennen kaikkea kaivataan niin Jääkiekkoliitolta, Liigalta, seuroilta kuin Pelaajayhdistykseltä ennaltaehkäisevää ja valmentavaa toimintaa, jotta jatkossa suomalaiskiekkoilijoiden elämä pysyisi paremmin raiteillaan.
