KooKoo lähti kauteen joukkueella, jota tituleerattiin sen nykyisen Liiga-historian parhaaksi. Suurseurojen kärkipelaajilla ja kapteeniston jäsenillä vahvistuneen, sekä oman edeltävällä kaudella pudotuspeleihin saakka kantaneen runkonsa lukinneen seuran kausi päättyi kuitenkin noloon mahalaskuun, kun pudotuspelipaikasta viimeisille kierroksille saakka kilpaillut joukkue jäi nuolemaan näppejään kevään pelien ulkopuolelle.
Vuoden kohokohta: Havumetsien herra toi kuria ja järjestystä
"Kohokohta"-termi on KooKoon kauden suhteen hieman voimakas, sillä joukkue vietti suurimman osan kaudestaan pudotuspeliviivan alapuolella. Seth Bartonin hankinta marraskuussa käänsi kuitenkin joukkueen puolustuspelaamisen karmeasta keskinkertaiseksi ja antoi sille mahdollisuuden kilpailla viimeisistä pudotuspelipaikoista.
Kiekollisesti varma, hyvin kamppailuvoimakas, älykkäästi sijoittuva ja kokoisekseen hyvin liikkuva Barton tilkitsi useita vuotoja joukkueen takalinjoilta, kunnes loukkaantui ja istui runkosarjan viimeisen kuukauden sivussa.
Vuoden käännekohta: Se oli ohi jo ennen kuin se alkoikaan
Jos Liigassa haluaa jäädä ulos pudotuspeleistä, onnistuu se vain vetämällä kautensa vihkoon alusta saakka. KooKoon ongelmat lähtivät juuri sieltä, eli runkosarjan ensimmäisiltä kierroksilta. Joukkueella oli ongelmia saada puolustusparinsa toimimaan, eikä se saanut hiottua yhteisiä rytmejään kuntoon.
Tämän seurauksena joukkue päästi otteluissa valtavasti ylivoimahyökkäyksiä, menetti kiekkoja kriittisissä paikoissa, joutui ottamaan paljon jäähyjä ja pelasi kirsikkana kakun päälle surkeaa alivoimaa. Molempien maalivahtien ollen paikalla vain fyysisesti, joukkueen maaliverkko heilui alkukaudesta kuin Charle-Édouard D'Astous'n takatukka lempeässä kevättuulessa.
Joukkueen valmistautuminen kauteen herätti jälkikäteen paljon kysymysmerkkejä, sillä seuran piti hioa kauden aikana kuntoon niin monta pelin osa-aluetta. Tasaviisikoin puolustaminen, yli- ja alivoimat ja maalivahtipeli saivat koneensa orastaen käyntiin vasta vuodenvaihteen tienoilla ja päävalmentaja Olli Salo moitti joukkueen latautumistilaa vielä vain muutamia viikkoja ennen runkosarjan päätöstä.
Ilman erinomaisella tasolla koko kauden suorittanutta viisikkohyökkäyspeliään KooKoon pudotuspelihaaveet olisivat kaatuneet viimeistään tammikuussa.
Mitä seuraavaksi?
KooKoo tulee kokemaan kesällä täyden uudelleenrakennuksen, sillä päävalmentaja valmennustiimeineen vaihtavat maisemaa ja useiden joukkueen rungossa pidempään olleiden pelaajien on jo uutisoitu siirtyvän muualle.
KooKoon tilanne on myös siitä viheliäinen, että vaikka sen suoritus joukkueena jäi piippuun, useammalla sen kärkipelaajalla oli yksilötasolla erinomainen kausi. Toisin sanoen mustaoranssien tähdet kiinnostavat varmasti niin suuremman budjetin Liiga-seuroissa kuin ulkomaillakin.
KooKoon toimitusjohtaja Sakari Välimaa totesi seuran nettisivuilla kauden olleen pettymys niin tuloksellisesti kuin taloudellisestikin, joten seuran odotetaan palaavan takaisin edeltäviltä Liiga-kausiltaan tutuksi tulleeseen tarkan markan jääkiekkoon. Valmennustiimin ja pelaajarungon uusiuduttua tullaan näkemään puhtaalta pöydältä aloittava KooKoo.
Kauden hahmo: Charle-Édouard D'Astous
Kuten aikaisemmin tuli jo mainittua, usealla KooKoon pelaajalla oli erinomainen kausi yksilötasolla, varsinkin hyökkäyssuuntaan. Ben Tardif rikkoi 50 tehopisteen rajan, Arttu Ilomäki teki pelaamassaan 49 ottelussa 44 tehopistettä ja jatkosopimuksen joukkueeseen ensi kaudeksi solminut Radek Koblížek iski 19 maalia.
Edellä mainituista huolimatta KooKoon kauden kiistaton kuningas oli puolustaja D'Astous. Kanadalaisen 17 maalia ja 46 tehopistettä riittivät Liigan puolustajien maalipörssin voittoon, puolustajien pistepörssin kolmanteen sijaan ja uuteen yhden kauden seuraennätykseen puolustajan tehopisteissä. D'Astous iski myös useamman tärkeän maalin KooKoolle ja oli Liigan peliaikakuningas kellottaen 24 minuuttia ja 43 sekuntia ottelua kohden.
