RoKin ja K-Vantaan pudotuspelipaikat saivat sinettinsä jo tovi sitten, mutta sarjasijoituksia ja vastustajia jouduttiin jännittämään aina runkosarjan päätöskierrokselle asti. Lopulta RoKi kipusi vantaalaisten edelle ainoastaan pisteellä, ja lunasti keskinäiseen ottelupariin tuikitärkeän kotiedun.
Ottelusarja alkaa poikkeuksellisesti lauantaina Vantaalla ja toinen sekä tarvittaessa pelattava kolmas kohtaaminen mitellään puolestaan Rovaniemellä.
Kahden edelliskauden pronssimitalisti RoKi vajosi tällä kaudella hieman totuttua matalammille runkosarjasijoituksille, ja joutuu taistelemaan puolivälieräpaikastaan villi kortti -kierroksella. K-Vantaa pelaa vastaavia pelejä jo neljättä kevättä putkeen: kahdella edelliskaudella kausi on päättynyt juuri villi kortti -peleihin.
RoKilla riittää meriittejä hyökkäyspäässä, mutta pitääkö oma pää?
RoKin joukkue on Mestis-tasolle kokenut, ja onnistumisetkin jakautuivat runkosarjassa melko tasaisesti nimien kuten Jere-Matias Alanen, Antti Erkinjuntti, Eero Niemi ja Joonas Alanne kesken. Puolustuksessa Paavo Tyni on pelannut nappikauden, ja myös siirtorajalla napapiirille naarattu Lauri Huhdanpää on päässyt nopeasti sinuiksi uuden joukkueensa kanssa tehtailtuaan hurjat tehot 4+4 neljässä ottelussa.
Rovaniemeläisten materiaali on siis laaja, taitava ja kokenut, vaikka joukkue menetti parhaan pistemiehensä Jarkko Harjulan Oulun Kärppiin. RoKi vahvistui ennen pudotuspelien alkua vielä Joohas Lohisalolla, Miro Järvenpäällä ja Luka Tiihosella.
Hyökkäystehoista RoKin tekeminen ei jää kiinni, mutta runkosarjassa oman pään puhtaana pitäminen tuotti haasteita. Erityisen tuulinen oli RoKin maalivahdin paikka: lappilaisten maalilla nähtiin runkosarjassa kuusi eri veräjänvartijaa.
Runkosarjassa eniten pelasi Romi Huunonen. Siirtorajalla RoKi vahvisti maalivahtiosastoaan Tapparasta loppukauden lainasopimuksella Rovaniemelle palanneella Vilho Heikkisellä, joka onkin rauhoittanut maalivahtitilannetta.
RoKi oli hieman yllättäen runkosarjassa vasta sarjan yhdeksänneksi paras kotijoukkue, ja keräsi vieraissa kolme pistettä enemmän kuin kotikaukalossaan. Ei liene kuitenkaan epäilystäkään, etteikö RoKi saisi intohimoisesta lappilaisyleisöstä tukea ratkaiseviin otteluihin.
K-Vantaan aseena terävä kärki ja heikkoutena erikoistilanteet
Villi kortti -pelien vakiojoukkueeksi muodostunut K-Vantaa oli runkosarjassa oikeastaan kaikilla tilastoilla mitattuna sarjan keskikastia. Joukkueen ainoaksi isommaksi puutteeksi muodostuivat erikoistilanteet, sillä lohipaitojen ylivoima oli sarjan neljänneksi ja alivoima toiseksi heikointa.
Vantaalaisten terävin syömähammas oli hyökkääjänelikko Okko Kangasniemi – Santeri Hartikainen – Niklas Nordgren – Olli Maansaari. Kangasniemi oli koko sarjan pistepörssin kakkonen, Hartikainen pääsi debytoimaan myös Liigassa HIFK:n paidassa, Nordgren pelasi heikomman sesongin jälkeen uransa tehokkaimman kauden ja joukkueen kapteeni Maansaari teki lopullisen läpimurtonsa Mestis-tason kärkihyökkääjäksi.
Vantaalaisten puolustuskalusto oli tasapainoinen, ja viimeisenä lukkona hääri toimiva maalivahtipeli. Paavo Hölsän lähtö ei K-vantaata romahduttanut, kun hiljattain jatkosopimuksen Vantaalle solminut Juuso Helomaa esiintyi edukseen.
K-Vantaa onnistui voittamaan joukkueiden neljästä keskinäisestä kohtaamisesta kolme. Erikoistilanteet, materiaalin laajuus ja kotietu kallistavat kuitenkin vaakakuppia hienokseltaan RoKin suuntaan, mutta sarjasta on joka tapauksessa odotettavissa erittäin tasainen.
Ei olisi mikään yllätys, jos puolivälieräjoukkueen ratkaiseminen vaatisi täydet kolme ottelua ja jatkoeriä.