Kolmas kerta toden sanoo, kuuluu jo ikivanha fraasi monestakin eri yhteydestä. Kun huutokaupan meklari lyö nuijansa kolmannen kerran pöytään, kauppa on saanut siunauksensa, eikä sitä voi muuttaa enää kukaan.
Risto Dufva aloittaa nyt kolmannen kautensa Raumalla päävalmentajan vakanssilla, ja mies on lyönyt nyrkkiä pöytään, että nyt mennään pitkälle. Mutta jääkiekko ei ole mitään huutokauppaa, vaan teot kaukalossa ratkaisevat joukkueiden järjestyksen kevään pudotuspelien päätyttyä.
Kaksi kertaa Dufva on vienyt joukkueensa välieriin, mutta Jukka Rautakorpi selätti Dufvan sekä keväällä 2013 että 2014. Pronssipeleistä Lukolla on saaliina yksi himmeä mitali. Nyt Rautakorpi puuttuu Tapparan vaihtopenkiltä, joten siihen ei Lukon finaalipaikka ainakaan pysähdy.
Dufvan aikakaudella Lukon peli on mennyt eteenpäin pienin mutta selkein askelin. Roolitus ja pelaajien liikkeet eivät ole sidottu kovinkaan tarkasti, vaan vapauksia annetaan. Määrätyt perusasiat ovat kuitenkin Dufvan valmennusfilosofialle tärkeitä asioita, ja niitä ovat tilan voittaminen sekä voimakas takakarvaus.
Lukko ei ole pysynyt muuttumattona Dufvan aikakaudella. Mukana on kuitenkin monta miestä, jotka aloittavat nyt kolmannen kauden Dufvan valmennuksessa. Näille miehille Lukon pelitapa on jo hyvin tiedossa. Heille asioiden toteutus on helpompaa verrattuna siihen, että materiaali olisi muuttunut paljon vuosittain.
Kotimaisuus kunniaan
Ei ole mitenkään sattumaa, että Lukko aloittaa liigakauden 2014-2015 vain kahdella ulkomaalaispelaajalla. Dufva arvostaa kotimaisia pelaajia, ja haluaa joukkueensa olevan kotimainen. Miehen ensimmäisellä kaudella Lukon pelipaidan puki päälleen kymmenen ulkomaalaispelaajaa, joista kolme oli NHL:n työsulun tuomia tanskalaisia. Toisella kaudella määrä oli kuusi ja nyt siis vain kaksi.
Tosin kausi 2014-2015 on vasta alkamassa, joten mahdolliset avainpelaajien loukkaantumiset voivat lisätä ulkomaalaisten määrää kauden aikana, mutta trendi on siis selkeä. Lisäksi nyt mukana oleva kaksikko vaikutti Lukossa jo viime kaudella, joten Dufvan suhtautumisen uusiin ulkomaalaisiin voi jokainen ymmärtää varsin helposti.
Ulkomaalaisten pelaajien käyttäminen ei sinällään ole mitenkään väärin. Mutta kieltämättä yksikielinen joukkue pysyy helpommin päävalmentajan näpeissä niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin, kuin suuri määrä eri kansalaisuuksia. Iso kotimaisuusaste kertoo myös siitä, että Lukko on haluttu työnantaja nykypäivänä.
Samaa äidinkieltä puhuvien on myös helpompi kommunikoida kaukalossa nopeilla ja lyhyillä huudoilla, jolloin joukkue pystyy reagoimaan nopeammin muuttuviin tilanteisiin.
Aiemmilta kausilta Lukolla on esittää kokoonpano, jossa mukana oli ulkomaalaispelaajia kahdeksasta eri maasta. Näistä kun kuutta käyttää samaan aikaan kaukalossa, saa kommunikointi olla hyvin suunniteltu, että jokainen ymmärtää kaiken ja vieläpä nopeasti, mitä tehdään seuraavaksi.
Pelitapa ja niiden toteuttajat
Lukon pelitavan ja erilaisten erikoistilanteiden hoitamiseen löytyy hyviä toteuttajia. Tilan voittamiseen pystyviä kiekollisia puolustajia on enemmän kuin moneen vuoteen. Samoin aktiivisen takakarvauksen tekemiseen löytyy hyviä vaihtoehtoja useampiakin.
Oikeastaan kaksi asiaa Lukon kokoonpanossa sisältää kysymysmerkkejä. Puolustuksen koko ja kakkossentteri.
Puolustajaosastolleen Lukko saalisti siirtomarkkinoilta kolme uutta pelaajaa. Kiekollista osaamista tuli sisään roppakaupalla, mutta kovaan ja fyysiseen peliin vastaaminen onkin sitten toinen juttu. Varsinkin alivoimapelissä oman maalin edustan siivoja loistaa poissaolollaan. Nykyinen pakkikalusto on hyvin liikkuva, joten häirintäpeli on sitä kautta hyvällä mallilla. Mutta kookkaiden maskimiesten siirtäminen pois maalivahti Ryan Zapolskin näkökentästä ei käy ihan keneltä tahansa.
Kakkosentteriksi Lukko hankki Henrik Koiviston. 24-vuotias Keravalla syntynyt keskushyökkääjä on Liigassa varsin katsomaton kortti. Kausi 2013-2014 oli Koivistolle vasta ensimmäinen Liigassa, ja siihenkin mahtuu mukaan hetkiä Mestiksen puolella.
Koivistolla on oiva esikuva ykkösketjun keskushyökkääjänä, mutta tehoja odotetaan myös nuorukaisen johtamalta ketjulta. Harjoitus- ja CHL-otteluissa Koivisto on enemmänkin esiintynyt maalintekijänä, mutta kausi on vielä varsin nuori.
Nyt voimaan tulleen sääntömuutoksen johdosta, jossa hyökkäysalue suurentui huomattavasti, erikoistilannepelaaminen on taas astetta tärkeämmässä roolissa. Se tarkoittaa sitä, että myös kakkosketjun pitää pystyä tekemään ylivoimamaaleja.
Isossa kuvassa Lukon joukkue kaudella 2014-2015 vaikuttaa tasapainoiselta ryhmältä, jolta on lupa odottaa finaalipaikkaa. Lukumääräisesti pelaajia ei ole kovinkaan paljon, joten kuorma kasautuu paljon samojen miesten harteille. Kausi on pitkä, ja ratkaisuotteluihin päästään vasta maaliskuussa 2015.
Sitä ennen pisteitä on kerättävä runkosarjassa vähintään 100, jotta paikka kuuden joukossa varmistuu. Se on myös joukkueen tavoite. Harva joukkue kestää loukkaantumisia avainpelaajien kohdalla ilman että se vaikuttaa joukkueen tekemisiin. Lukko kuuluu siihen sarjaan, joka ei niitä kestä.