Ei makeaa mahan täydeltä – Tappara 2006-2007

Tapparan kausi kokonaisuutena oli hyvin kaksijakoinen. Kun pidetään mielessä kuinka paljon epäilyjä, arvostelua ja jopa herjausta Rauli Uraman valinta päävalmentajaksi aiheutti, kautta voidaan pitää kokonaisuutena menestyksenä. Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiseikkaa, että kevään tärkeimpien pelien koittaessa myös ne kovimmat ratkaisijat, joiden olisi pitänyt vastata huutoon, hyytyivät.

Tämä fakta soti ennakko-odotuksia vastaan, sillä joukkue koostui hyvinkin kokeneista ja kannuksensa ansainneista pelaajista. On kuitenkin syytä muistaa, että pääasiallisesti samoista nimimiehistä koostunut joukkue hyytyi yhtä lailla vuosi sitten pudotuspelisarjassa Porin Ässiä vastaan. Oliko siis yllätys, ettei menestystä tullut tältäkään kaudelta?

Syksy

Kevään 2006 valmentajaruletista huolimatta Tapparan syyskausi oli menestys. Ensimmäisten pelien haparoinnin jälkeen valmennus ja joukkue löysivät yhteisen sävelen ja jälki oli sen mukaista. Maalintekijöitä löytyi laajalta rintamalta, eikä akuutista sniper-pulasta ollut tietoakaan. Kun vielä omissa kolisi tasaisen harvoin, ei ollut yllätys, että joukkue pelasi vapautuneesti. Tämä ilmeni varsinkin kotipeleissä. Juttu luisti, hymyä riitti ja kaikilla oli kivaa.

Erityisesti kunnostautuivat ikuiseksi kakkosveskariksi tuomittu Tommi Nikkilä ja vaisun kuvan itsestään aikaisemmalla visiitillä jättänyt kanukkipuolustaja Dale Clarke. Myös Jukka Rautakorven joukkueessa pieneen rooliin jäänyt Stefan Öhman oli hyvää vauhtia pelaamassa parasta Tappara-kauttaan.

Kevät

Vuoden vaihteen jälkeen Tapparan peli-ideologia alkoi kärsimään ja tekeminen muuttui aika ajoin tuskaiseksi. Joukkue toki pelasi jämäkästi edelleen valtaosan kotiotteluistaan, mutta motivaation säilyttäminen bussimatkan ajan vieraspelipaikkakunnalle tuntui olevan ylitsepääsemätön ongelma. Tästä oli saatu hieman osviittaa jo syyskaudella, mutta vasta keväällä tendenssi nosti rumaa päätään. Vain neljä voittoa yhdestätoista vieraspelistä ei ole mitenkään mairitteleva suoritus.

Myös pelaajien otteissa tapahtui muutoksia syyskauteen verrattuna. Ensin hyytyi Clarke ja pudotuspelien kynnyksellä tukkeutuivat Öhmanin maalihanat. Nikkilä sentään säilytti tasonsa aina pudotuspelien kolmanteen otteluun saakka.

Tästä kolmikosta suurimman inflaation koki Clarke. Syksyllä mies pelasi niin vahvasti, että Jatkoajan Tappara-toimitus oli pakotettu muuttamaan miehen profiilin kuvausta. Keväällä tästä kauniista kuvasta oli jäljellä pelkät raamit, kun kanadalainen teki suorastaan käsittämättömiä virheitä kentän jokaisella alueella. Viimeinen naula arkkuun oli Bluesin Jaakko Uhlbäckin päästäminen maaliin johtaneelle karkumatkalle pudotuspeleissä. Mukana sössimässä oli pudotuspelien toinen alisuorittaja Öhman, jolta odotettiin runkosarjassa nähtyjä otteita. Odotusta ei tällä kertaa kuitenkaan palkittu.

Pudotuspelit

Kevätkauden pelillisestä inflaatiosta huolimatta Tapparaa ennakoitiin villeimmissä arvioissa jopa mestariehdokkaaksi. Lopputulos oli kuitenkin lähes täydellinen pannukakku, sillä edellä mainittujen pelaajien lisäksi lähestulkoon koko joukkue alisuoritti puolivälieräsarjassa. Tappara pysyi espoolaisten tahdissa vielä kaksi ensimmäistä ottelua, mutta kolmannessa Blues otti tamperelaisista sellaisen niskalenkin, ettei joukkue enää toipunut siitä.

Sarjan ylivoimaisesti suurimmaksi ongelmaksi muodostui maalinteko. Osaltaan tähän vaikutti tehoton maalinedustapelaaminen, ennalta-arvattavat ratkaisuyritykset, vastuun siirtäminen ylivoimalla kuin myös Blues-vahti Bernd Brücklerin loisteliaat otteet. Tapparan peli-ilme parani selkäsaunan jälkeen aina ratkaisevaan osaotteluun saakka, mutta siinä joukkue onnistui lyömään kiekkoa ohi maalin jopa avopaikoista.

Toinen ratkaiseva tekijä oli kokeneen Blues-valmentaja Kari Heikkilän ottama henkinen yliote kokemattomasta virkaveljestään. Heikkilä sai Uraman epäbalanssiin joukkueiden viimeisen runkosarjakohtaamisen nujakoinnin myötä. Jälkiviisaasti ajateltuna Nikkilän nollapeli ja Tapparan kolme sarjapistettä kyseisestä kamppailusta olivat vain kosmeettisia etuja pudotuspelisarjan kannalta.

Jatkoajan Tappara-toimitus suositteleekin joukkueeseen jääville henkilöille excursiota Tampereen pääkirjastoon ja ehdottaa kesälukemiseksi viereisessä laatikossa olevaa kirjallisuutta. Pelaajat voivat jo alkaa valmistautumaan tosipeleihin tutustumalla maalinteon ihmeelliseen maailmaan, kun taas valmennus voi keskittyä henkisen yliotteen saamiseen vastustajasta riippumatta.