Kausiennakot ja yleiset spekulaatiot olivat Tampereen Ilveksen osalta tuttua kauraa. Pelaajamateriaali oli mitä oli, eikä Tuomas Tuokkolaa uskottu sateentekijäksi hyvistä Kuopion-vuosista huolimatta.
Harvat uskalsivat nostaa Ilveksen pois edes viimeiseltä sijalta. Yksi positiivisista oli Jatkoaika, joka rankkasi joukkueen kolmanneksitoista. Ennakkoanalyysissä väläyteltiin pudotuspelipaikkaakin.
Ilveksen syksy oli ensin ihana, sitten hanurista. Välissä oli kunnon annos saippuasarjadraamaa. Pyörremyrskyn jäljiltä joukkue on nyt sijalla kymmenen, joten ennustus elää. Trendikäyrä täytyisi kuitenkin kääntää ylöspäin ja pian.
Trollausmainokset, tiilimuuri Kolppanen ja tiedotekimara
Elokuuta ja syyskuuta värittivät Ilves-Hockey Oy:n omistusneuvottelut ja liikemies Marko Sjöblom. Ilves herätti pitkästä aikaa kunnon äläkkää suurella mainoskampanjalla, jossa keskityttiin naljailemaan KHL-Jokereille ja paikallisvastustaja Tapparalle.
Konservatiivisemmat suuttuivat, mutta humoristinen ote tarttui kaukaloon. Joukkue pelasi Tuokkolan johdolla nopeaa, älykästä ja luovaa hyökkäyspeliä ja puolustusalueella talloi vastustajat kulmiin. Kuopiossa asuva päävalmentaja sai kuunnella joka pelin jälkeen varauksetonta suitsutusta hävinneiden leiristä. Ilves oli Pelicansin kanssa alkusyksyn komeettoja.
Kaukalossa onnistujia riitti. Ville Kolppanen oli yksi syksyn parhaista koko Liigassa. Maalivahti teki läpimurron kansainväliselle tasolle. Päästettyjen maalien keskiarvo oli 1,86 per peli ja torjuntaprosentti 93,78. Kolppanen paransi huikeasti sijoittumisen ja liiallisen reagoinnin suhteen.
Kentällä dominoi Michael Keränen. Ensimmäiset 20 ottelua Ilveksen kultakypärä teki aivan mitä halusi. Kulmiin ajautuvasta neppailijasta oli kuoriutunut suoraviivainen, maalipaikkaa etsivä tehohyökkääjä, jonka veto oli niin ranteella kuin lämärillä joukkueen paras.
Mukanaan Keränen (31. 7+20=27) veti ylöspäin myös Sami Sandellia ja Turo Asplundia.
Jatkoaika peräänkuulutti ennakossaan positiivisen ilmapiirin vaikutusta. Se nähtiin. Lokakuussa fiilis oli huoltajien mukaan ennennäkemätön ja joukkue kävi sarjakärjessäkin, mutta sitten tippui taivas niskaan.
Ilveksen omistajat torppasivat Sjöblomin mäkeen. Tästä alkoi muutaman viikon kestänyt tiedotesota osapuolten välillä. Fanit olivat kummissaan, ja vaikka pelaajat eivät suoraan asioita kommentoineetkaan, julkisuuteen kyllä tihkui melko kovasanaisia some-mielipiteitä.
Ja siihen se riemumarssi sitten jäi.
"Meidän kannattaa muistaa, mistä lähdettiin tähän kauteen"
Samalla kun mediassa mittailtiin egoja ja kilpailtiin siitä, kuka autokauppias tai kiinteistönvälittäjä rakastaa Ilvestä eniten, joukkueen kurssi kääntyi vääjäämättä kohti kellaria.
Ensimmäinen neljän pelin tappioputki tuli lokakuun lopulla. Voitto väliin ja marraskuussa toinen. Joulukuun alkuun tupsukorvat hävisivät vielä kuudesti peräkkäin. Ongelmia ei pystynyt osoittamaan tiettyyn osa-alueeseen, vaan Ilves antoi etua kokonaisvaltaisesti. Vähän tehottomuutta, vähän hävittyjä kaksinkamppailuja, vähän turhautumista ja voilá – peli ohi.
Moni tappio tuli maalilla. Avausmaali meni vastustajille lähes järjestään. Syy on helppo löytää ylisuorittaneen joukkueen selkärangan katkeamisesta. Kun omat paineet kasvavat ja vastustajien taso kovenee, keskittymisen ja luottamuksen on oltava sataprosenttista. Siihen taustahössötykset eivät voineet olla vaikuttamatta.
Ilves selvisi tauolle kaikesta huolimatta kymmenentenä, mikä on ylipäätään positiivinen suoritus. Tuomas Tuokkola mietti joukkueen tilaa Talviklassikon jälkeen.
− Meidän kannattaa muistaa se, mistä lähdettiin tähän kauteen. Nyt on 44 pistettä kasassa tässä vaiheessa. Muistaakseni kun tammikuussa tulin, silloin oli 37 pistettä joukkueella.
− Syksy oli huikea, sen jälkeen on hävitty enemmän pelejä kuin voitettu. Iso kuva peleissä on ollut se, että opetellaan uutta ja ollaan matkalla kohti parempaa. Niistä hävityistä peleistä on aika vähän ollut sellaisia, ettei olla oltu pelissä mukana, valmentaja sanoi ja muistutti, että tyytyväinen ei voi olla.
1600-1700 -lukujen vaihteessa eli kaikkien tuntema englantilaisfyysikko Isaac Newton. Mies keksi joukon fysiikan lakeja, jotka vaikuttavat myös Tampereen Ilvekseen vuonna 2013: Jos kohde liikkuu johonkin suuntaan, se myös pyrkii jatkamaan kyseistä liikettä - ja se mikä menee ylös, tulee myös alas.
Kannattajilla on sarjasijoitusta huonompi maku suussa. Siinä on perää, sillä alamäki ei voi jatkua, tai pohja tömähtää vastaan.
Ilveksen on saatava kiekonhallinta ja laukausmäärät takaisin puolelleen. Kolmella jarruketjulla ei tehdä muuta kuin tyhjennetä katsomoita. Kolppanenkaan ei pysty voittamaan pelejä yksin, jos omiin tulee joka kerta 35 vetoa.
Toisin kuin parina viime jouluna, tällä kertaa joukkueella on kuitenkin toivoa. Alkusyksyn hallinta ja vaikkapa Kärppien voittoputken rikkominen voivat muistua joukkueen mieleen ja aiheuttaa suonenvetoja, joilla kausi jatkuu 60 pelin jälkeenkin.