Tapparalla oli viime kaudella kasassa tasaisen vahva ja leveä materiaali, joka eteni vastustamattomasti finaaleihin, vaikka kaksi hyökkäyspään tärkeimmistä miehistä, Aleksander Barkov jr. ja Chris Connolly joutuivat sivuun jo puolivälieräsarjassa. Finaaleissa paukut eivät riittäneet, Ässät oli parempi. Suurimmat menetykset kohdistuivat hyökkäykseen, kun muihin maisemiin vastuumiehistä matkasivat Aleksander Barkov jr., Niclas Lucenius, Jarno Koskiranta ja Dragan Umicevic. Menetyksien varsinkin sentteriosastolla voi ajatella olevan melko rajut, sillä Barkov jr. ja Koskiranta olivat viime kaudella koko SM-liigan ehdotonta sentterieliittiä.
Barkov juniorin saappaat ovat suuret täytettäväksi kenelle tahansa. Niitä yrittää täyttää NHL:ssäkin 15 ottelua urallaan jo kokeillut raamikas Philip McRae. Mies, jonka voisi kuvitella onnistuessaan omaavan ykkössentterin potentiaalin SM-liigaan. McRaella on mahdollisesti vielä parhaat vuodet edessään ja Tappara tarjoaa loistavan paikan uuteen ponnistukseen kohti kovempia sarjoja, sillä kolmen vuoden takaisen NHL-visiitin jälkeen hän jumittui AHL-liigaan. Muista keskushyökkääjätulijoista kiinnostavin lienee Arttu Ilomäki, joka palaa Tapparaan käytyään Lukossa Risto Dufvan mukana vuoden reissulla. Lukon visiitti toi miehelle lähinnä kokemusta, mutta jotkut muistanevat vielä, kuinka Ilomäki kokoonpanoon päästyään oli toissavuoden suurimpia valopilkkuja Tapparassa, nakutellen tehoja melkein piste per peli.
Lisäksi sentteriosastoon tuli kokenut Tomas Plihal, jolle vierailu Kärpissä jäi jokseenkin vaatimattomaksi. Huhupuheet ovat jo ehtineet enteillä, ettei Plihal Tapparassakaan kauaa olisi, mutta jokatapauksessa miestä on tällä hetkellä vaikea nähdä kolmosketjua ylempänä. Sen sijaan viimekaudella pirteästi esiintyneellä Jarkko Malisella on nyt mahdollisuus ottaa askel uudelle tasolle ja hän onkin johtanut harjoituspeleissä Tapparan kakkosketjua.
Laitureista puhuttaessa kiinnostus kohdistuu Pelicansista tulleeseen Pekka Jormakkaan ja kasvattajaseuraansa palaavaan Kristian Kuuselaan. Jormakka ehti jo väläytellä EHT-turnauksessakin ja lähtee jahtaamaan Tapparassa kauden piste-ennätystään. Miehen voi nähdä olevan tulevalla kaudella yksi isoista vastuunkantajista maalien ja pisteiden valossa. Kuuselalla puolestaan ympyrä sulkeutuu ja mies pelaa ensimmäistä kertaa SM-liigaa juniorivuosien kasvattiseurassaan, kun takana on jo mittava ura muissa liigaseuroissa ja piipahdus Ruotsissakin. Rooli löytynee kolmesta ensimmäisestä ketjusta.
Viimekauden kärkinimistä iso vastuu on luonnollisesti edelleen Ville Niemisella, Chris Connollylla ja Antti Erkinjuntilla. Etulinjan takana Tapparalla on mielenkiintoisia pelaajia, kuten Jukka Peltola, Olli Palola, Jan-Mikael Järvinen ja Elmeri Kaksonen, joista joku voi kenties yllättää, varsinkin jos loukkaantumisten myötä paikka avautuu kokeilla kahdessa ensimmäisessä ketjussa. Lisäksi on kiinnostavaa nähdä miksikä muodostuu viime kauden hyvin aloittaneen Henrik Haapalan rooli. Mikään ei Haapalankaan osalta ole mahdotonta. Kaikkiaan Tapparan hyökkäys vaikuttaa riittävän leveältä kestääkseen joitakin loukkaantumisia ja on mielenkiintoinen sekoitus kokemusta jä nuorta nälkää. Huipputaitoa siinä ei ehkä aivan viimevuotista määrää kuitenkaan ole nähtävissä kauden alkaessa ja jonkin verran lasketaan muutamien pelaajien lopullisten läpimurtojen varaan.
Puolustus liigan kärkipäätä
Puolustuksen, joka Tapparalla oli jo viime kaudella todella vahva, voi nähdä olevan tulevallakin kaudella vähintään yhtä vahva. Muualle matkasivat Juha Leimu ja Tuukka Mäntylä. Mäntylän voi katsoa korvaavan jo kymmenen vuotta sitten Tapparassa kannua nostelleen ja vanhemmalla iällä vasta todelliseen kukkaan puhjenneen Pasi Puistolan. Ulkomaan tulijoista Jan Tabacek on kiekkovarma puolustaja, joka täyttänee ruutunsa ja Nick Bailen on osoittanut hyviä otteita hyökkäyssuuntaan harjoituspeleissä. Kun jo ennakkoon tutut vastuupuolustajat Markus Kanakaanperä ja Teemu Aalto jatkavat ja Pekka Saravokin vaikuttaa vaivojen suhteen ehjemmältä viime kauteen verrattuna, voi Tapparan puolustuksen sanoa olevan vahva tälläkin kaudella.
Kysymysmerkiksi nousee eniten se, onko Kankaanperän jälkeen puolustuksessa kavereita, jotka kantavat vastustajan hyökkääjät maalivahdin nenän edestä muualle. Katseita pitänee suunnata nuorten Atte Mäkisen ja Victor Westermarckin suuntaan, jotka molemmat omaavat hyvät raamit puolustajiksi. Atte Mäkinen kokeili liigavauhtia jo toissakaudella kolmen pelin verran, nyt voisi olla aika jo varteenotettavammalle sisääntulolle. Westermarck puolestaan pelasi hyvän kauden Bluesin A-junioreissa, joten puolustuksen suhteen paketti näyttäisi Tapparalla olevan varsin hyvin kasassa.
Maalivahtiosastonkin pitäisi senkin olla melko hyvällä tolalla, torjuihan Juha Metsola viime vuonna joukkueen lähes yksin finaaleihin. Muistiin jäi kuitenkin Metsolan ainakin jonkinasteinen sulaminen finaaleissa ja miehellä on edelleen pieni henkinen askel otettavanaan ollakseen se maalivahti, jonka varaan Tappara voi laskea mestaruushaaveet. Kaiken mennessä suunnitelmien mukaan Metsola on tänä vuonna vielä edellistäkin parempi maalivahti ja Tapparalla on sitäkautta nykyjääkiekon yksi tärkeimmistä osa-alueista kunnossa. Jos asiat eivät kuitenkaan Metsolan osalta menisikään putkeen voi veskariosastolla piillä ongelmakin, sillä Zoltan Hetenyin Jokerien jälkeinen visiitti Pohjois-Amerikassa toi lähinnä esiintymisiä ECHL:ssä, eikä mies Tapparan harjoituspeleissäkään mitenkään jäätävän varmalta ole vaikuttanut. Voi olla jopa mahdollista, että Tapparan A-junioreissa pelaavalle tsekkivahdille Dominik Hrachovinalle siunaantuu mahdollisuus kokeilla torjuntataitojaan liigassa jossain vaiheessa.
